Haluan uskoa, että tässä maailmassa, joka hetkittäin huokuu kylmyyttä, kateutta, katkeruutta ja pahoinvointia, on yhä tilaa lämmölle. Oikeastaan silloin, kun media kirkuu mustapohjaisia painajaisia läpi maailman ja kodeissa käperrytään yhä tiukemmin selviämään omasta arjesta, on tarvetta huomatuksi ja kuulluksi tulemiselle yhä enemmän. Välittämiselle. 

 

Lapsenomaisella tavalla haluan uskoa, että maailma muuttuu teko ja ajatus kerrallaan. Olen myös naiivin vakuuttunut siitä, että meistä jokainen voi tehdä jotakin. Pientä tai suurta. Kaikella on merkitystä. 

 

Uskon, että ihminen, joka suuntaa itsestään ulkopuolelle ja ojentaa kätensä, voi itsekin paremmin. Että usein on tärkeämpää miettiä miten joku muu voisi ilahtua kuin sitä, mitä itse voi saada.

 

Haluaisin, että tytöt oppivat katsomaan tätä maailmaa avoimin silmin. Ei vain minun tai sinun, vaan meidän kaikkien näköisenä. Että he oppisivat ojentamaan käden silloinkin, kun en itse huomaisi. Että heistä kasvaisi viisaampia ja suurisydämisempiä kuin vanhempansa. Toivon, että nyt kasvava pienten sukupolvi olisi monin tavoin empaattisempi ja suvaitsevampi, avoimempi ja välittävämpi kuin omamme. 

 

Ajassa, jossa niin monilla meistä on jatkuva kiire, onnistumiset määritellään suorituksina ja mitattavuuksina ja ihmiset ennättävät hädin tuskin pysähtyä - onko meillä aikaa välittää? Osaammeko edes ylipäätään enää välittää muista, vieraammista? Ehdimmekö ojentaa auttavan käden silmiin katsoen, vai ojennammeko sen hätäpäissämme vauhdissa toinen jalka jo toiseen suuntaan kiirehtien? Näistä pohdinnoista kirjoitin aiemmin kertoessani siitä, kun olimme alkuvuonna mukana paikallisessa Yhteisvastuu-keräyksessä. "Tee pieniä asioita suurella rakkaudella", oli sanoma eräässä ruusussa, joita tytöt jakoivat Yhteisvastuu-kahvilasta lähteville. 

 

Siksi meillä käydään usein keskustelua siitä, miten arjessa voisi ilahduttaa tai huomioida. Se voi olla lasten toiveesta leipomispäivän kakku naapurin ysikymppiselle harmaahapsiselle, aina aurinkoiselle mummolle ”Äiti, sen mummon kakku on jo varmasti loppunut! Nyt mennään äkkiä kotiin ja leivotaan sille uusi” tai askarteluhetki palvelutalossa lasten kanssa. Askarteluhetki tosin päättyi ensimmäisellä kerralla silloin nelivuotiaan syvään huolestumiseen siitä, ettei palvelutalossa kenelläkään mummolla tai vaarilla ollut yhtään omaa lelua. Ei palapelin palapeliä, eikä yhtään nukkea. Ihmejuttu, niillähän leikkivät kuulemma kaikki.

 

Pihlajanmarjojen ollessa kauneimmillaan - ne ovat paikoin sitä vieläkin - pujotimme lasten kanssa helmimäisen kauniita marjoja rautalankaan ja teimme niistä kransseja. Illan hämärissä veimme niitä hiljaa kuiskutellen naapuruston postilaatikoiden päälle. Hykertelimme miettiessämme, mitä meille ventovieraat ihmiset ajattelevat ne nähdessään "syysterveiset naapuriin"-saatteella.

 

Pieniä asioita, joilla ei sellaisenaan ole suurta, tätä maailmaa muuttavaa merkitystä. Haluan kuitenkin uskoa, että tärkeää on se, että joku jossakin tuntee sen pienen, ohikiitävän hetken olevansa ajateltu.

 

Meistä jokaisella on paikkamme. Jokaisella juuri se meille ominaisin tapa huomioida toinen ihminen.

Mitä sinä näet sydämelläsi? 

 

Pohdintojani aiheesta:

Tee pieniä asioita suurella rakkaudella - Pienten tyttöjen ruusupäivä 
Naapuriavussa sadan vuoden ympyrä sulkeutuu 
Askartelua lasten kanssa palvelutalossa - Vapaaehtoistyön helmiä
Vuosi unelmille ja vapaaehtoistyölle - Torju ihmiskauppaa. Osallistu. Autat.
Vapaaehtoiseksi lasten kanssa - mummoja askarteluseuraksi ja ulkoilukaveriksi 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu