”Voi sentään, minä myöhästyn”, puuskuttaa kani näyttämöllä hoppuillen. Taustalla tikittää kello kertoen ajankulusta.

Tanssiteatteri Hurjaruuthin Liisa Ihmemaasta ei vauhtia puutu, kun näyttämöllä on samanaikaisesti parhaimmillaan neljä Liisaa ja kanejakin useampi. 


Tanssiteatteri Hurjaruuth tuo keväisin ensi-iltaan Pölyt pois klassikoista-sarjassa nostalgisia, tuttuja tarinoita, jotka päivitetään tähän päivään. Keväällä 2019 ensi-iltansa sai tanssiesitys Liisa ihmemaassa, joka pohjautuu Lewis Carrollin vuonna 1865 kirjoittamaan lastenkirjaan. 

Siinä tyttö, Liisa nimeltään, pujahtaa kaninkolon kautta ihmeelliseen maailmaan. Kohtaamassaan ihmemaassa hän tapaa toinen toistaan kummallisempia asukkaita ja erilaisia juomia juotuaan tai ruokia maistettuaan kasvaa tai kutistuu.  

Kun näyttämöllä käytetään suuria, vaikuttavia videoprojisointeja, valot vilkkuvat ja taustalla soivat kellot, tuntuu katsojankin olo epätodelliselta. "En tiedä, kuka olen. Luulen vaihtuneeni aamusta", pohtii Liisa. "Kuka kasvaa kutistuessaan, kuka kutistuu kasvaessaan." Esityksestä löytää näkökulman, jossa kurkistetaan Liisan kasvumatkaan lapsuudesta nuoruuteen ja sen myötä identiteetin muutokseen.

Tanssiteatterimaisesti tanssiin painottuva esitys ei noudattele tavanomaista yhden roolin showta – välillä lavalla on neljä tanssivaa Liisaa ja kaneja kurkistelee useamman lavasteen takaa. Ei uskoisi, että koko esityksen takana on vain neljä taitavaa tanssijaa. 

Repliikkejä ei juuri kuulla. Silti juuri sellaisenaan, vähän ihmemaamaisena, esitys toimii erinomaisesti. 
Vaikka lapset eivät kyselleet tarinan perään, vaan nauttivat näkemästään ja kokemastaan sellaisenaan, etukäteen luettu satu olisi saattanut tuoda vielä lisäulottuvuutta. 

Näyttämöllä on onnistuttu hyödyntämään tila erinomaisesti. Tanssijat liikkuvat ja täyttävät koreografisesti kivalla esityksellään tilan – lattiapinnasta hyppyihin ja etualalta taka-alalle. Tätä on ilo seurata etenkin, kun mukana on kaksi viisivuotiasta, jotka istuvat penkeissään kuin naulitut. Tarkkaavaisesti nauttien. Heille pysähtyneisyys tuskin antaisi yhtä paljon. 

"Jos jokainen hoitaisi omat asiansa, se olisi hyvä", pohditaan esityksen lomassa. Pidän siitä, että lapsillekin suunnatut esitykset jättävät pohdittavaa aikuisille paitsi visuaalisuuden, myös sisältönsä puolesta. Hurjaruuthin kotoisan sympaattinen teatteri kutsuu lapsia ja perheitä isoin joukoin sekä näihin klassikkoesityksiin, että joka talvisiin talvisirkuksiin. Ymmärrän hyvin miksi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu