Lapset ja kulttuuri? Nukketeatteria, lastenteatteria, musikaaleja tai vaikkapa konsertteja? Vaikeasti tavoitettavaa, liian kallista kotona oleville vanhemmille lapsineen ja mitä todennäköisimmin tylsääkin? Jos ei äidille, niin ainakin lapselle? Eihän se vaahtosammuttimen kokoinen kuitenkaan pysy aloillaan ja esitykseen keskittymisen sijaan saat takuulla olla toistuvasti keskustelemassa säännöistä. Right?

 

Kotikaupunkini Porvoon kulttuuripalvelut on ottanut arvostettavalla tavalla yhdeksi vahvaksi painopistealueekseen lapset. He näkivät perinteiset uskomukset toisin ja antoivat pienillekin mahdollisuuden kulttuurielämyksiin ja -kokemuksiin. Meille kaupungin lapsiperheille on tuotu sarja laadukkaita, kiertäviä lastenteattereita oman kaupungin Taidetehtaalle, jolloin tavoitettavuus on ollut joka ikisellä. Teatteriesityksen nimellinen kahden euron kustannus ei ole sellaisenaan rajannut pois edes suuria päiväkotiryhmiä. Päiväkotilapsia on itseasiassa saapunut esityksiin paikalle bussilasteittain. Kun lapsia on istunut vieri vieressä lattialla koko salillinen, on joku saattanut joskus häärätä tai höpötellä omia juttujaan kesken esityksen. Silti ne kymmenet, lähemmäs sadat lapset ovat nököttäneet pääsääntöisesti tarkkaavaisina esitystä seuraten ja siihen eläytyen, ketään sen enempää häiritsemättä tai edestakaisin kulkematta. Juuri teatterimaisen arvokkaasti, kuten me aikuisina odotamme. Ihan oma asiansa toki on se, olisiko näistä joihinkin sopinut aloillaan istumisen sijaan vaikkapa tanssahtelu musiikin tahtiin pienten jalkojen tömistellessä tahdissa lähes hiiskumattoman hiljaisuuden sijaan.

 

"Maailman tärkeimmälle yleisölle" on ollut täällä Porvoon Taidetehtaalla arkipäivisin esitettävä sarja laadukkaita, kiertäviä lastenteatteriesityksiä läpi vuoden kuten Turun Linnateatterin Herra Hakkarainen harrastaa, Teatteri Hevosenkengän Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri ja Nukketeatteri Ofelian Reetu ja Lola. Ennen pääsiäislomia oli vuorossa Teatteri Vantaan Viirun syntymäpäivä ja nyt pääsiäispyhien päätteeksi olemme menossa koko perheen voimin katsomaan Teatteri Taruman tuotannon Ruutitrulli ja Illintilli: Suuren pääsiäismunan salaisuus.

 

Arvostan, ja vielä toistamiseenkin todettuna - arvostan. Mieletöntä saada kotikulmille vaihtelevaa lastenkulttuuria, moninaista tarjontaa nukketeatterista teatteriin. Harvassa kaupungissa tuskin on omin toteutuksin aktiivista lastenteatteria, joten nämä kiertävät teatterit ovat helmiä. Uskomusten sijaan helposti tavoitettavaa, (kaupungin toki osin tukemana) edullista ja ainakin näillä kokemuksilla viihdyttävääkin. Olen kokenut tämän erinomaisena mahdollisuutena kasvattaa lapsia siihen, että kulttuuri voi olla luonteva osa arkea - ja että siinä missä voi toivoa uimahallireissua tai sisäleikkipuistoaikaa, voi toivoa lastenteatteriesitystä tai konserttia.

 

Sitä paitsi esitykset jättävät ajatuksia jälkeensä. "Ei ole hyvä olla ihmisen yksin. Mutta kun minulla on sinut ja sinulla minut, niin on hyvä olla", totesi Pesonen Viirulle vain muutama päivä sitten. Asiasta juteltiin kotimatkalla, sillä se oli tarttunut esityksen lomasta tarkkaavaiselle nelivuotiaalle. "Se huolehti Viilu-kissasta", viittasi kaksivuotias samana iltana nukkumaan mennessään. Esitys oli jäänyt mieleen. Osana lapsen luontevaa arkea.

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu