Sataa, sataa ropisee, pilipilipom... Lauluja voisi toki laulaa pidempäänkin, mutta sadepäivinä tuppaa ainakin meidän tytöillä kierrokset nousemaan siinä määrin, että jossakin vaiheessa on hyvä kurkistaa kotioven ulkopuolelle edes hetken. Tällä kertaa tytöt saivat itse päättää, mitä halusivat sateen ropistessa tehdä.

 

Porvoossa kiertää kesäisin maksuton kesäbussi-Rinkeli, jonka kyytiin voi hypätä tietyiltä pysäkeiltä ja kiertää sen kyydissä kaupungilla maisemia katsellen. Kyse on varsin tavallisesta pienestä bussista, mutta tytöillä siihen liittyy jo viime kesältä jotakin erityisen kiehtovaa. Liekö sen takia, että he siirtyvät poikkeuksetta paikasta toiseen takapenkin turvaistuimissa ja matkustaminen bussissa on siksi harvinaista ja jännittävääkin. Sadepäivän matkalle lähdettiin siis bussilla.

"Mennäänkö me kirkkoon?", kysyvät tytöt usein. Porvoon kaunis, arvokas tuomiokirkko näkyy kotimme takapihalta uljaasti mäellään kohoten, mutta lapset eivät muista muutamia käyntejään siellä kastejuhlissa tai häissä.

 

Lapsen silmin moni asia näyttää kovin erilaiselta kuin aikuisen. Kirkon penkkien pyöreät muodot, taulujen kultaiset kehykset, alttaritaulun värit, suuret urut ja THE kastemalja. "Mut kasteltiin tuossa, sua ei", totesi kohta kolmevee topakasti isosiskolleen. Asiasta on keskusteltu kotona, ja olikin mukava päästä näyttämään lapsille paikat, jotka he ovat nähneet vain kuvissa. Tuossa teidän äiti ja isä seisoivat, kun menivät naimisiin, tuossa penkissä istuivat mummo ja vaari, tuossa vieressä famo ja fafa. Tuomiokirkko on muuten esitelty virtuaalikierroksena, käyhän kurkkaamassa upeaa kotikirkkoamme.

"Voisko nyt olla joku lastenkin juttu?" Tennarit märkinä kipaisimme Vanhan Porvoon sateen kastelemia, liukkaita mukulakivikatuja Riimikkoon. Kutsuvan erilainen, laadukas lelukauppa lumoaa kerta kerran perään ja katse pysähtyy ihaillen niin nukkekotimaailman miniatyyreihin kuin ihanan sisustuksellisiin lasten sisustustuotteisiin ja leluihinkin. Riimikossa on mun mielestä erityisen kiva valikoima esimerkiksi palapelejä ja roolivaatteita sekä sellaista pientä tavaraa synttärilahjoihin ja muihin muistamisiin.

"Kyllä mä pysyisin sen selässä, pitäisin lujasti vain tukasta kiinni, jos se juoksis", vakuutti pian viisivee, kun päätettiin päiväkierros läheiselle hevostallille sateen tauottua. Esikoisen ollessa vajaa 3-vuotias, hän kävi joitakin kertoja ratsastamassa poneilla heppatytön taluttaessa ne parit kymmenet metrit edestakaisin. Nyt pitäisi kuulemma päästä taas, kaverin kanssa. Heppatallit eivät ole ihan mun juttuni, sillä arastelen viuhuvia häntiä ja jättimäisenä louskuttavia hampaita. Tyttöjen takia täytynee kuitenkin jossakin vaiheessa rohkaistua.

Sadepäivät ovatkin välillä siis ihan kivoja - ja kotikulmillakin on paljon nähtävää, kun avaa silmänsä. Edelleen mulla on tosin listauksessa "101 asiaa, joita voi tehdä sadepäivinä". Tälle kesälle näyttää olevan sille listalle tarvetta.

- - - -

Hyppää mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Heinähattu
Liittynyt28.4.2016

Juuri samaa olen alkukesän aikana pohtinut - ei tarvi aina lähteä kauaksi. Muistan, kun pari vuotta sitten kysyin nyt 9-vuotiaalta Valtolta, mitä hän toivoo kesälomalta. "Joka päivä uimaan!" Viime kesänä oli sama vastaus. Tänä vuonna jo tiesin vastauksen, mutta siltikin tietysti kysyin. Ja edelleenkään tuon isompia toiveita ei ole.
Tänä kesänä päätettiin yhdessä ottaa tavoitteeksi kiertää täällä Vaasassa mahdollisimman monta eri rantaa ja vähän vertailla niitä. "Etsitään se paras uimapaikka!" No, toistaiseksi minua toive ei ole motivoinut, kun rantapäiviä ei ole ollut kovin montaa. Mutta vielä on kesää jäljellä!
Eilen lähdettiin sadepäivää pakoon uimahalliin. Pelasti päivän!
Ihanaa kesää teille! ❤

Oma blogini on Heinähattu, Valto ja Viljo.
Meidät löytää myös Facebookista ja Instagramista.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu