"Avaruuskoulu, tonttukoulu, ufokoulu…" luettelee eskarilainen ja muistaa myös glitterkoulun. Kyse on hänen eskariryhmäläisestään, ilmeisesti hieman vilkkaammasta lapsesta. Lapsesta, jota joudutaan toistuvasti pyytää keskittymään ja ohjata rauhallisempien leikkien pariin. 

Avaruuskoulut ja glitterkoulut puolestaan ovat vain muutamia esimerkkejä asioista, joista hän on kiinnostunut ja joista hän kertoo kavereilleen eskaripäivien lomassa. Vilkkaan eloisasti. 

"Kaikki on jossain hyviä. Sillä on hyvä kuvittelu mielessä. Niin hyvää ei oo kenellekään lapsella meidän ryhmässä." 

 

Lapseni näkee asian toisen puolen. Sen, että vilkkaiden askeleiden takana on liuta vahvuuksia. Että kaikki ovat hyviä jossakin. Että pienikin vahvuus voi joskus nousta monien haastavampien asioiden yli. 

"Sellaisella kuvittelulla voi ajatella ihan mitä vain", hän huokaa sängyssä asetellen samalla tyynyään paremmin. "Ihan mitä vain. Vaikka tähdet tähän mun huoneen kattoon ja planeettoja. Se osais ainakin, vaikken mä osaa ihan vielä. Sellaisissa asioissa se on ainakin tosi hyvä."

 

Lista kavereiden erilaisista vahvuuksista ja osaamisista jatkuu vielä pitkään, kun hän pääsee pohdinnoissaan vauhtiin. Useimmat huomioista ovat sellaisia, joihin me aikuiset harvemmin kiinnitämme huomiota. Miten joku on taitava tekemään vohvelikangastyötä tai piirtää kauneimmat yksisarvispiirrokset, sellainen joka aina harjoittelee uudestaan vaikkei vieläkään osaisi, se joka opettaa tekemään rusettisolmua tai aina valmis auttamaan pulkanvetämisessä isonkin mäen päälle. Sellainen, joka muistuttaa, ettei metsässä kävellessä tule luminen oksa kasvoille. 

Vahvuuksien näkeminen. Toisten ihmisten arvostaminen, omana itsenään. 

 

Olin itse juuri ennen lasten nukutuspuuhia purkanut työpäivään liittyvää turhautumista puolisolleni. Takertunut asioihin, jotka tuntuvat yhtäkkiä täysin tarpeettomilta edes keskusteluun nostettaviksi. Sellaisilta, jotka esiin nostettuna saavat suuremman arvon kuin vaivihkaa sivuutettuina. 

Vahvuudet ja onnistumiset. Aion kääntää katseeni vankasti niihin. Jälleen lapseltani oppien. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu