Alkavan viikon piti olla the viikko. Suunnitelmia ja loppuunvietyjä vastuita niin töiden kuin harrastustenkin osalta. Aikataulutettu viimeistä piirtoa myöten, mutta innostava. Motivoiva. Vaativa, sitäkin joo, mutta varsin koukuttava ja odotettu. Kaikilta osin. 

Lukuisten asioiden viimeistelyä ennen loppuviikon lomamatkaa lentokoneen siivin etelän aurinkoon. 

Istuttiin puolison kanssa useita kertoja iltateen ääressä kalentereita selaten, sumplittiin päällekkäisyyksiä, sovittiin lapsenvahteja ja jaettiin mietteitä poikkeuksellisen tapahtumarikkaasta viikosta. 

Tiedättekö, se perfect match, että hei, mä ehdinkin hyvin kotiin ja sä voit lähteä sitten.

 

Ensimmäisestä levottomasta yöstä olisi jo pitänyt osata lukea merkit. Viimeistään seuraavan aamun maistumattomasta aamupalasta ja siitä, että parhaan ystävän vieraillessakin väsytti ja mökötytti. 

Neiti neljäveen kuume kipusi kuin huomaamatta kruunaten viikonlopun ensimmäisen päivän ja leppoisaksi perheajaksi suunnitellun viikonlopun. Edes poikkeukselliset päiväunet eivät vieneet väsymystä pois. 

 

Hoivan rinnalle hiipi nouseva harmi. Ymmärrys, että moni asia menisi toisin kuin suunniteltiin ja jäisi myös toteutumatta. Tietoisuus, että omat vaikuttamisen mahdollisuudet jäisivät pieneksi. 

Vanhempainyhdistystoiminnassa kipinän saaneena harmistusta herätti se, että useampi alkavalle viikolle ajoittuva työryhmä jäisi väliin. Töissä meneillään olevaan suureen projektiin en pystyisikään sen julkaisuvaiheessa antamaan viimeisten päivien työpanostani.

Ja kyllä - jokainen satunnainenkin aivastus muistutti lähestyvästä lentomatkasta vain muutamien päivien päässä. Ei liene vaikea arvata, että yhä mietityttää, päästäänkö lopulta lähtemään. 

Koska kuume ja kipeys. Jostakin tähän torppaan tiensä löytänyt pöpö. 

Ihan kuin joku olisi vahingoniloisesti hihkunut selän takana ähäkuttiaan, kun kirjoitin sähköposteja tilanteen muuttumisesta. Poikkeusjärjestelyistä. 

 

Alkavan viikon suunnitelmat näyttävät tänään toiselta kuin niiden alunperin piti. Intran viimeistely korvautuu satuhetkellä ja vanhempainyhdistykseen linkittyvä sisäilmatyöryhmä leikkimökin eväsretkellä. Työpaikkalounaan sijaan annostelen kotona spaghettivuokaa ja särkylääkettä. 

 

Kun nelivuotiaani kietoi yöllä kätensä ympärilleni ja halasi unisena kuumuutta hohkaten kuumeen yhä noustessa, ei mikään muu kuitenkaan tuntunut tärkeämmältä. 

Asiat järjestyvät kyllä, tavallaan. Siihenhän olen aina uskonut. 

Onnistunutta alkavaa viikkoa, kullekin omannäköistä! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu