Tavoitteletko omia – niitä ikiomia, juuri sinun – unelmiasi vai elätkö polulla, jonne olet ajelehtinut? Polulla, jonka joku toinen on valinnoillaan sinulle määrittänyt? Ei ehkä ihan sinun näköistäsi - ehkei ollenkaan - mutta jotakuinkin toimivaa?

Millainen parisuhde tuo sinulle onnellisuutta? Voitko nykyisessä suhteessasi sanoa, että olet hyväksytty juuri sellaisena kuin olet – omana itsenäsi, ilman titteliä, varallisuutta tai muutoin saavutettua ”ulkoista asemaa”? Jäätkö siihen rakkaudesta ja hyväksytyksi tulemisen tunteesta vai siitä, ettet osaa olla yksin, ettet ehkä tiedä muuta? Tai et osaa muusta haaveilla?
 

Jos sinulla olisi rohkeutta, tekisitkö toisenlaisia ratkaisuja? Millaisia ovat Sinun unelmasi?

Lori Nelson Spielman / Kymmenen unelmaani (Otava, 2017) 

 

Neljätoistavuotiaana Brett Bohlinger teki listan unelmista, joiden hän toivoi elämässään toteutuvan, rypisti listan ja heitti roskiin. Hän ei tiennyt, että äiti poimi listan ja säästi sen. Kun äiti kaksikymmentä vuotta myöhemmin menehtyy, Brett saa järkytyksekseen kuulla, että äiti on testamentissaan asettanut ehdon: oman osansa miljoonaperinnöstä saadakseen Brettin on toteutettava nuo unelmat.

Ole ystävällesi paras ystävä ikuisesti. Auta köyhiä. Tule mahtavaksi opettajaksi. Rakastu.

 

Brettin puolisolla on aivan toisenlaiset tavoitteet ja toiveet elämänsä suhteen kuin 14-vuotiaalla Brettillä. Brett joutuu miettimään elämälleen uuden suunnan. Kumman unelmia Brett olikaan yrittänyt toteuttaa?

Onko hän omaa etua tavoitellessaan sokeutunut sille, mitä piti lapsena tärkeimpänä – toisten auttamista? Osaisiko hän vielä ottaa yhteyttä nuoruuden ystäväänsä, joka aikoinaan merkitsi valtavan paljon? Ja mikä lopulta onkaan miljoonien painoarvo onnelliselle elämälle?

Vaikka kirjassa on ennalta-arvattavuutta ja onnellisia kultareunuksia tähtien tuikkeessa, lukemisen jälkeen jää hassun euforinen olo. Lukukokemus saa pohtimaan omia nuoruuden haaveita ja sitä, missä määrin niitä on tullut seuranneeksi ja Brettin tavoin osin aikuistumisen myötä hukanneeksikin. Siirtäneeksi syrjään, piilottaneeksi realismin tieltä. Huomasin ensimmäistä kertaa vuosiin katuvani sitä, että tuhosin lukuisat nuoruusvuosien päiväkirjani – juuri siksi, että ne nuoruusvuosien hömppähaaveet tuntuivat liian imeliltä.

 

Kirja vie helppolukuisuudellaan nopeasti mukanaan. Sen avattuani istuin kolme tuntia sohvan nurkassa, ja kirjaimellisesti unohdin muun maailman. Ahmin sivu sivulta tarinaa eteenpäin, kannesta kanteen. Lukukokemuksena siis erinomainen irtiotto.

 

Kirjassa on rakkausteeman rinnalla myös vahvasti puhutteleva puoli – se sai ainakin minut lukijana useamman kerran pohtimaan, elänkö elämää, jota haluaisin elää. Tarina antaa arvon unelmille. Sille, että meillä on yksi elämä, josta meidän on tehtävä omannäköisemme. Toista mahdollisuutta ei ole.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu