Joku, joka katsoo perään, että lapsella on ulos lähtiessä edes jotakuinkin sopivat vaatteet ja että lounaalla syödään muutakin kuin pieni nakerrus näkkärin reunasta? Joku, joka pitää huolen, että lapsesi nukkuu päiväunet ja ulkoileekin päivittäin? Saa leikkiä ikäistensä lasten kanssa? Paikka, jonne jättää lapsi kiireesti ennen omaa työpäivää ja napata takapenkin turvaistuimeen päivän päätteeksi? Se perinteinen käsitys päiväkodista?

 

Olen jo useampaan kertaan maininnut, että meidän esikoisen päiväkoti on ehdottoman huippu. (Kirjoitus päiväkodin aikuisista) Päiväkodin aikuiset ovat aidosti läsnä arjessa huomioiden lapset yksilöinä. He rohkaisevat lasta tarttumaan uusiin tilanteisiin, ylittämään oman osaamiskynnyksensä ja opastavat päivittäisissä asioissa asettaen lapset keskiöön. Heille päiväkotiarki on niin hurjan paljon muutakin kuin lapsen perustarpeisiin vastaamista. Mielettömän paljon enemmän kuin vain paikka päiväuniin ja pihalla keinumiseen, pöydän kulmapaikka näkkileivän nakertamiseen tai nukutustila päiväunille.

 

Päiväkotikeskusteluissa päiväkotiin viitataan usein säilytyspaikkana. Sellaisena osin pakkorakona, jonne lapset jätetään vanhempien töissä olon ajaksi - ainakin jossakin määrin "onneksi joku huolehtii"-ajatuksella. Onneksi se voi olla paljon muutakin. Oikeastaan ihan kaikkea muuta. Mallioppimisen tarjoaja, laadukkaan sellaisen parhaimmillaan.

 

Meidän nelivuotias päiväkotilainen on äärimmäisen tarkkahavaintoinen. Hän kuulee hiljaakin keskustellun - tai erityisesti sen - ja tarttuu sanoihin ja lauseisiin, tarkkailee toimintatapoja ja jo seuraavassa käänteessä käyttää itse juuri näkemäänsä. Lähes poikkeuksetta hän kertoo päiväkotipäivien jälkeen uudenlaista tarinaa siitä, mitä on kavereiltaan kuullut. Välillä tarinat ovat sellaisia, että niitä hyssyttelee vaivihkaa taka-alalle tai toivoo tilalle tulevan uusia kiinnostavampia. Toisinaan hymyilyttää paljon - tuollaista se oma lapsuutenikin kai oli.

 

Viime kuukausina kotiimme on muuttanut uusi perheenjäsen. Hän, joka nelivuotiaan lapsen hahmossa kertoo selkeän loogisesti toimintamalleista, opettaa asioita hyväntuulisella otteellaan ja perustelee asian kuin asian lapsen kielellä, mutta äärimmäisen ymmärrettävästi. Tietyllä äänenpainolla, tietyin elein. Juuri, kuten aikuinen itsekin toimii. Meille on muuttanut mallioppimisen myötä lapsemme päiväkotiryhmän aikuinen.

 

"Häntä" kuunnellessani arvostus nousee yhä enemmän. Niin paljon kuulen arjen viisautta, selkeästi kuvattuja toimintamalleja ja etenkin lapsen silmin pitkälle avattuja asioita. Ei vain toteamuksia, että jokin asia on niin tai näin, vaan avattuna ymmärrystä siihen, miksi asiat ovat tietyllä tavalla. Erityisen ilahduttavaa on se, että lapsi saa selvästi päiväkodistaan tukea asioiden itsenäiseen oivaltamiseen. Häntä rohkaistaan ratkaisemaan asioita itse, tekemään kompromisseja, sopimaan ja neuvottelemaan. Olemaan omaa mieltä, oma itsensä.

 

Uudelle perheenjäsenelle on mieluusti tehty kodissamme tilaa. Hän saa paikkansa arjessamme, sillä monet keskustelut ovat olleet hyvinkin hedelmällisiä, lapsen näkökulmasta rakentavia ja oivaltavia. Samalla olen useat kerrat jäänyt pohtimaan sitä, moniko aikuinen ymmärtää merkityksensä. Ei vain äitinä tai isänä tai lapselle läheisenä isovanhempana tai kummina, vaan myös päiväkodin aikuisena. Lapsi, joka on päiväkodissa useita päiviä viikossa, oppii käsittämättömän paljon jokapäiväisestä elämästä arvoineen ja toimintamalleineen päiväkodista. Sillä, mitä hän oppii ja millä tavalla, on todellakin merkitystä. Ihan koko elämälle.

 

Millä tavalla sinun lapsesi päiväkodin aikuinen puhuu? Mitä toimintamalleja lapsesi häneltä oppii?

 

- - - -

Kurkista myös muita ajatuksia esikoisemme päiväkodista:

- Naisille, jotka kasvatatte lastani - ajatuksia arvostamisesta
- Uuden aloitus ja äidin haikeus - päiväkotiin
- Kun olette meille tärkeitä - Jouluterveiset päiväkodin aikuisille
- Osaviikkoiset päiväkotiystävykset - "Tuleeko Sofia jo tänään päiväkotiin? Äiti, sano joo"

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija

Ihanaa, että joku näkee asian näin! Kiitos! Itse työssäni koen, että lapset todellakin ovat tärkeimpiä ja heidän vuokseen päiväkodissa käyvät myös me aikuiset. Lto:na minun työtäni on juurikin perustarpesta huolehtimisen lisäksi uuden opettaminen ja maailman avartaminen lapselle siten, miten se kullekin lapselle parhaiten sopii. Joskus on tietenkin huonoja päiviä, kuten kaikilla (olemmehan ihmisiä) ja silloin täytyy vähän tsempata ja muistuttaa itselleen, muten tärkeää työtä saakaan tehdä, vaikka siitä harvemmin muilta aikuisilta saakaan arvostusta. Tämän lukemiseen on hyvä lopettaa päivä. Olen onnellinen, että edes joku lapsen vanhempi on löytänyt työstämme sen ytimen. Huippua! Ja kiitos vielä! ☺

piia
Liittynyt27.4.2016

Voi että. En voi kuin toivoa, että olen itse omassa työssäni juuri sellainen päiväkodin aikuinen, jonka jokainen (tai edes aika moni) ottaa mielellään kotiinsa! Kirjoihin ja kansiin on kerätty paljon hienoja tavoitteita mutta mielestäni yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein, on nimenomaan antaa hyviä eväitä elämään.

Ihanaa, että teillä on käynyt hyvä tuuri ja olette saaneet elämäänne lisää tärkeitä aikuisia!

Oma blogini: On elettävä huolella.

Voit seurata blogiani myös Bloglovin'issa , Facebookissa tai Instagramissa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu