Kuumemittari kipuaa yli 38 asteeseen ja flunssapäänsärky jyskyttää ohimoilla raastavasti. Öisin(kin) yskin keuhkoni ulos niin, että koko rintakehä on kipeä. Raastinrauta on muuttanut kurkkuuni.

 

"Lepää, niin olosi hiljalleen helpottaa", ohjeistaa useampia labraputkiakin otettavaksi määrännyt lääkäri. 

Kotiin tullessa lapset juoksevat vastaan ovelle. Kipeinä tietysti hekin, kuinkas muuten. Show jatkuu. 

 

Sisälläoloon väsyneet lapset riehaantuvat, kinaavat. Leikkivät hetken kauniisti, kunnes saavat riidan täysin merkityksettömästä. Huomionhakemisessa käytetään kaikki keinot. En löydä sisäistä zeniäni etsimälläkään.

 

Seinät alkavat nopeasti kaatua niskaan, kun oma jaksaminen yhteiseen tekemiseen on mitätön. Yritän maata hipihiljaa peiton alla, rukoilen edes viiden minuutin hiljaisuutta. Saan ehkä kaksi, kunnes toinen lapsista juoksee sängyn viereen pyytämään apua palapelin kanssa. Toinen tahtoisi maalata.

 

Viimeisillä energianrippeillä lattialla makoillen nakkelen palapelin palasia kuopusta kohti. ”Ehkä tuossa ois sen balleriinan mekkoa, oisko?” Kuulen itsekin äänessäni kiinnostamattomuuden. Sen, että yritän epätoivoisesti saada minuutin kerrallaan kulumaan. ”Ei, se on kukka, ei mekko, äiti sä oot aina osannut tän hyvin.”

Lepää. Lepää? Mikä irvikuva pikkulapsiperheessä, jossa niin lapset kuin vanhempikin sairastavat samaan aikaan. 

 

Silti pää jyskyttäen suljen korvakipuisen syliin, kellotan ennätyksiä kuumemittarin piippaillessa ja luen satuja, vaikka kurkkuun sattuu. Tuttuihin lauluihin en pyynnöistä huolimatta pysty, ne saa Spotify huolehtia puolestani.

 

Eihän vaihtoehtojakaan ole, arjen on edes jotenkin pyörittävä. 

 

”Päiväkodissa on muuten tieto myös enterosta ja kihomadoista”, viestittää kaveri. Sinne vain, vatsatauti-lapun rinnalle. 

Ruusuisen vanhemmuuden kääntöpuoli.

Influenssakauden sairastamisesta kirjoitin aiemmin myös: 

Painajaisen päätepysäkki - Elämä ei ole itsestäänselvyys
 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (9)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016
2/9 | 

Varmasti yksi haasteellisimmista "normaaliin" vanhemmuuteen kuuluvista tilanteista jaksamisen kannalta. Tsemppiä, voimia ja pitkää pinnaa koko perheell!

Vierailija
3/9 | 

Joskus 80-luvulla oli vielä kunnallisia kodinhoitajia, jotka saattoivat käydä auttamassa kotiäidin sairastaessa. Ei taida olla enää.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Olen kuullutkin, että joskus on ollut. Varmaan jonkintyyppistä akuuttiapua saattaisi saada edelleen, en tunne käytänteitä.

Nämä rajut sairastelut ovat haastavimpia, sillä kun ei voi olla varma, mitä pöpöjä lapset kantavat, ei viitsi pyytää kaveri- eikä edes isovanhempiapua sisälläoloon.

Susanna K.
Liittynyt17.7.2016
4/9 | 

Itsekin mietin viimeksi kipeänä ollessani, että äitin ei pitäisi sairastaa, koska lepääminen on oikeasti mahdotonta. Vaikka isi olisi kotona, tulee lapset silti äitin luo kysymään kaikkea. Voi, kun joku perustaisi all inclusive hotellin kipeille äideille. Tai sellaisen, johon voisi lähettää isin, kun miesflunssa iskee!

Muistathan seurata myös Facebookissa, Instagramissa sekä Blogit.fi-sivustolla.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Lepääminen on kyllä arkipäivinä haastavaa.

Olen kehitellyt arkea helpottavia liiketoimintamahdollisuuksia: aito kotiruoka kotiinkuljetettuna, lapsen päiväkotinoutopalvelu, ehkä kriittisiin tilanteisiin lapsen lääkärissäkäyttöpalvelukin. Kotilääkäri riittävällä osaamisella ja labramahdollisuudella ois ihan paras.

Onneksi tuli viikonloppu. Lauantai pitkällä iltapäivässä ja olen tähän mennessä kerran poistunut peiton alta. Mies huolehtii lapset ja mun ruuat. Tältä osin all incl. siis liippaa läheltä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu