Lapsi haluaisi kaverin kotiin leikkimään. Vauvavuosista tutun tai ihan uuden. 

 

Vaan kuka kantaa kotona vastuun siitä, että vieraaksi tulleella lapsella on hyvä olla? Seuraa, että leikit sujuvat? Kattaa välipalan pöytään ja auttaa tarvittaessa vessassa? Huolehtii ulkovaatteiden vetoketjuista ja toppahousujen lenksuista?

 

Meillä tämä nousi keskusteluun siinä vaiheessa, kun lapsilla alkoi vierailla kavereita ilman vanhempiaan. Silloin, kun perhetapaamiset muuttuivat lasten itsenäisiin leikkeihin ja yhteisten teehetkien sijaan lapset vain tuotiin eteiseen leikkejään aloittamaan. 

 

Vuosien perhevapaiden jälkeen jäi vähänkuin selviöksi, että vastuu olisi minulla. Tunsin ystäväperheiden lapset ja he minut. Lasten tavat olivat tuttuja ja lasten oli helppoa jäädä meille ilman vanhempiaan.

 

Tytöillä on paljon ystäviä, etenkin nyt koulunsa aloittavalla esikoisella. Se on ehdottomasti hyvä ja vanhempina halutaan myös tukea lasten ystävyyssuhteita järjestämällä leikkitreffejä. Usein on kuitenkin se kuuluisa mutta. 

Jossakin vaiheessa kaveritapaamisia alkoi olla useampia, kolmesta neljäänkin viikossa, harrastuksiin lomittuen. 

Yhtä monta kertaa se tarkoitti, että jompi kumpi meistä vanhemmista oli ikäänkuin lukittu kotiin. Useimmiten minä. Monina iltoina sillä ei ollut merkitystä, olinhan kuitenkin kotona ja viihdyin lasten seurassa. Mieskin oli pääosin kotosalla, mutta uppoutui muuhun kodin tekemiseen.

 

Etenkin hyvin tuttujen lasten kyläillessä merkityksellistä oli ja on vain turvallisen aikuisen läsnäolo, hehän leikkivät varsin omatoimisesti. Välillä ajatus kuitenkin vaivasi, periaatteesta. Sitoutuminen. 

 

Oma asiansa ovat ne vain päiväkodista tutut lapset, joiden ponnarit heilahtelevat eteisessä omaa lasta noudettaessa, mutta jotka ovat meille vanhemmille tuttuja lähinnä niminä. Se kaveri, jota ei olla päiväkodin ulkopuolella tavattu. 

Se lapsi, joka uuteen kotiin tullessaan etsii toisella tavalla paikkaansa leikkien alkaessa ja tarvitsee mahdollisesti tukea leikkien sujumiseen. 

 

Kuka ylipäätään sopii siitä, että lapsi saa kaverin kylään? Kumpi vanhemmista selvittää päiväkodista yhteystiedot ja on vanhempiin yhteydessä?

 

Vastuu yhteydenpidosta lapsen kavereihin on pitkälti yhä minulla. Käytännössä myös aina toisiin äiteihin. 

Nykyisin lasten kavereista huolehditaan tietoisemmin yhdessä. Mies katsoo vierailulle tulleita lapsia siinä missä minäkin, ja voitelee iltapalaleivät tai tarjoilee pannarit kermavaahtoineen koko poppoolle. Saatan käydä kaupassa tai tehdä muita kotijuttuja joutumatta miettimään vastuuta leikkivistä pikkukavereista. Edes oikeastaan kuulematta tai kuuntelematta. 

 

Ajatukseen piti kuitenkin herätä. Siihen, että kotiin liittyy paljon ns. näkymättömiä rooleja, jotka vaativat vastuunkantoa. Sellaisia, joista tulee keskustella. 

 

Ystävyyssuhteiden tärkeydestä puhutaan paljon. Kenen vastuulla teidän perheessä on lapsen kaveriseurasta sopiminen ja vieraista lapsista huolehtiminen? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu