Tunnistatko ennakkokäsityksesi ja pidät niistä silti kiinni? Uskallatko kurkistaa uuteen?

Reippaasta ja uteliaasta paimenkoira Jojosta kertova lastenkirja saa miettimään, olisiko asioista parempi ottaa selvää ennen kuin lukittautuu omiin olettamuksiin. Uteliaisuudella - ja hippusella toki rohkeuttakin - voi saada uusia ystäviä ja joskus jopa purkillisen hunajaa kurnivaan vatsaan. 

Lastenkirjoja rakastava kolmevuotiaamme on istunut viime viikkoina pitkät tovit kirjojensa äärellä.

Niiden parissa hän voi viettää huoneessaan tunnin, parikin hipihiljaa selaten ja tarinoita ääneen itselleen kertoen. Lukeminen on myös takuulla top kolmeen mahtuvista toiveista, mitä hän esittää yhteistä tekemistä kysyttäessä. Lastenkirjojen pariin hän myös nukahtaa, kun on kantanut ensin pinon kirjoja sänkyynsä ja selaa niitä yksitellen, kunnes uni tulee. 

Jojo pieni koira rohkea kuin karhu / Birck & Birck, Aurinko kustannus (2017) 

on yksi kirjoista, jonka parissa hän viettää aikaa mielellään -  itse lukien ja syliin satuhetkelle kömpien. 

Tarina, jossa paimenkoiraksi isona tahtova Jojo lähtee metsään etsimään Makkosen maatilan väkeä pelottavaa karhua, saa pienen kuulijan lähes pidättämään henkeä. Vaikka kirjaa lukisi hänelle useamman kerran samalla viikolla, häntä jännittää Jojon meno pimeään metsään ja hetki, jonka karhu löytää nukkuvan pienen koiran onton puunrungon sisältä. Kutkuttavasta tunteesta huolimatta hän myös kantaa kirjan toisenkin kerran, yhtä toiveikkaasti hetken liikenevälle ajalle.

"Niistä tuli kavereita ja ne tykkää toisistaan", hän hykertelee, kun kirjan viimeisillä sivuilla karhu istahtaa Makkosen maatilalle maanviljelijän ja muiden eläinten kanssa samaan pöytään herkuttelemaan leipää ja hunajaa. 

Kerronta on kirjassa pitkälti helppolukuista ja vaivatonta seurata. Yhdellä aukeamalla on tekstiä juuri sopivasti, sen verran, että alle kouluikäinen malttaa säilyttää kiinnostuksensa, eikä ole vaivihkaa kääntämässä sivua jo seuraavaksi. Vain muutamassa kohdassa toivoo, että asiat olisi sanottu napakammin. "vasemmalle ja oikealle ja taas takaisin ja sitten eteenpäin ja sitten edestakaisin ja sitten tuonne..." ovat tuplasti toistuvat kohdat, jotka lukijana typistän omalla luvalla lyhyemmiksi.

 

Tekstityyli on oivaltava, ja kääntäjä (Maarit Varpu) tuntuu pitäneen työstään tai ainakin löytäneen kirjaan muuten varsin kivan läpi kirjan kulkevan tyylin. 

Kirjan kuvitus tukee sitä paitsi kerrontaa hurjan hyvin. Jojon piirroshahmosta on osattu tehdä aidon ilmeikäs ja useiden sivujen kuvituksessa näkyy liike ja tekeminen pysähtyneisyyden sijaan. Satojen kirjojen pinot lastenkirjallisuutta viime vuosina lukeneena se tuntuu olevan asia, jonka piirtäminen tuntuu olevan vaikeaa.

Visuaalisuus, josta huomaan mainitsevani kai jokaisen satukirjan yhteydessä, saa tälläkin kertaa paljon pointseja. Jojosta on osattu tehdä niin aito, että kirjojen sivuilta voi melkein aistia hänen nuuhkutuksensa. 

Ihan pienenä yksityiskohtana on mainittava nämä kuvakulmat, joissa asiat esitetään kiehtovalla tavalla yläviistosta. Antaa muuten jänskää kontrastia, kun tapaa harvemmin näkee. 

Jojo-kirjasta löytyy muuten myös jo lukemaan oppineelle oma kirjansa. 

 

Jojo pienen koiran suuret seikkailut / Birck & Birck, Aurinkokustannus (2017)

sisältää vähemmän kuvitusta, mutta houkuttaa sen sijaan tarttumaan useampaan lyhyeen tarinaan. 

Meidän perheessä ei vielä ole erityisemmin luettu tämän tyyppisiä, useampien sivun tarinoita, joissa lasten pitäisi enemmänkin kuunnella kuvia katsomatta. Ensiselaamalta kirjassa on kuitenkin sama, kiva ote kuin alle kouluikäisille suunnatussa satukirjassa. Kirjan käytetty sanavarasto on moninainen ja kuvaileva. Kirja, jonka olisin tahtonut itse pienenä ala-asteikäisenä aikanaan lukea ja lainata kirjastosta, kun kannoin joka viikko kirjastosta kotiin ison repullisen kirjoja. 

Tämä jää siis säilytettäväksi aarteisiimme, ensi syksyn eskarilainen lienee jo oikeinkin sopivaa kohderyhmää pian. 

Siihen saakka sivuja voi rapistella omassa huoneessaan kolmevuotias, joka tarttuu kirjaan kuin kirjaan kiinnostavien kuvien toivossa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu