Tiedätkö sen tunteen, kun odotat jotakin niin paljon, että tekisi mieli kipaista eteenpäin vähän ripeämmin? Hoputtaa muita, jotta hekin nopeuttaisivat askeliaan? Sen, kun tuntee levollisuutta ja odotuksen intoa samaan aikaan?

 

Mauri Kunnaksen satuihin perustuva Koiramäki, aivan Särkänniemen kupeessa Tampereella, on ollut meidän perheelle ja henkilökohtaisesti myös mulle paikka, jossa sielu lepää. Se, että Särkänniemen laitteet kieputtavat ihan vieressä ja motarin liikenne kuuluu jonkin verran, ei himmennä tunnelmaa minkään vertaa. 

Idylli. Juuri sitä Koiramäki on. Paikka, jonne on kiire, mutta josta ei ole kiire mihinkään. 

Etenkin Koiramäen kaupunkimainen puoli vanhahtavine rakennuksineen on vain jotenkin älyttömän hurmaava ja tunnelmallinen. Rakennukset ovat arvokkaan oloisia ja tyylikkäitä. Sellaisia, mitä ei yleensä rakenneta lasten kohteisiin ja siksi hyvällä tavalla poikkeavia ja huomiota herättäviä. 

Koiramäen kahvilassa, Von Guggelböössä voisin viihtyä porvoolaisittain tunnettujen Runebergin torttujen ja teen äärellä loputtomiin, katsella ihmisvilinää, ruokailevia perheitä ja niitä satunnaisia iäkkäämpiä pariskuntia. Kahviloiden tunnelma on ylipäätään se, josta pidän ja nyt, kun tytötkin alkavat olla siinä iässä, että malttavat istua hetken pidempään, on mukavaa voida kaiken puuhastelun lomassa myös pysähtyä. Jatkaa sitten entistä suuremmalla innolla.

Koiramäen asukkailla on pyrkimys osallistuttaa lapsia askareisiinsa; pupujen ruokkimiseen tai kanalan kananmunien keräämiseen. Ajatus on hyvä ja osallistuttava, mutta siihen voisi panostaa vieläkin enemmän kuin sen yhden heinätupon tai aidan raosta katselemisen verran kerran, pari päivässä. Tokikin on selvää, että Koiramäen tyyppisissä suosituissa paikoissa halukkaita lapsia on aina enemmän kuin mahdollisuuksia mahtua vaikkapa kapeasta raosta syöttämään pupuille heinää juuri klo 13. Kun eläimiä on paljon, tapoja voisi todennäköisesti löytää enemmänkin.

Mahdollisuus rapsuttaa eläimiä kaupungin keskellä huvipuiston kupeessa ja kulkea kodinomaisessa harkittujen yksityiskohtien  ympäristössä - Koiramäki on sitä, ja paljon enemmänkin!

Se on paikka, jossa on nähty vaivaa ideoinnissa menemättä siitä, mistä aita on matalin. Toteutettu huolellisen mietitysti ja idearikkaasti. Menkää vaikka käymään myymälässä, jonka takaseinällä on apteekkimaisesti esillä kaikkea. 

On totta, että Koiramäessä viihtyvät todennäköisesti perheiden pienimmät ja lasten vanhemmat, sillä tekeminen on suunniteltu nimenomaan kiireettömäksi kävelyksi milloin pupuaitauksella tai vuohien vierellä pysähtyen. Teini-ikäiset on todennäköisesti ajateltukin jätettävän suosiolla viereisen Särkänniemen huvilaitteisiin.

Koiramäkeä markkinoidaan selkeästi lapsiperhekohteena, samalla tavalla kuin vaikkapa suurinta osaa Suomen lukuisista kotieläinpihoista. Monilla vierailuilla - kuten Koiramäessäkin - jään kuitenkin miettimään, olisivatko se paikkoja, joista nauttisivat myös selkeästi iäkkäämmätkin. Kiertäisivät katsomassa muutaman eläimen ja nauttisivat kupillisen kahvia herkullisen leivoksen kera. Tietävätkö he ylipäätään mahdollisuuksista? 

Mauri Kunnaksen kirjoista pitävälle Koiramäki on mukaansa tempaava. Räsymatot ja puukauhat henkivät historiaa, ja menneet vuosikymmenet heräävät henkiin. Tilaa on myös inspiraatiolle - lapset saavat keksiä tekemistä kokeilemalla, katsomalla ja kiipeämällä ilman viimeistä huutoa olevia leluja ja laitteita. 

Tällä vierailulla parasta taisi lasten mielestä olla eläinten lisäksi veden ylittävä köysilautta. Drakkulan linnaan ei sen sijaan uskalla kurkistaa vielä edes esikoinen. Koettavaa jää vielä tulevillekin kerroille. 

Koiramäen talvessa on myös elämyksiä, voit kurkistaa sinne aiemman kirjoitukseni kautta: 

”Muistakaa aina pysyä yhtä aurinkoisina kuin olette” - Koiramäen lumoavassa idyllissä

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu