Miten käy, kun Tanelin ja Englannista muuttaneen Alisan täytyy jakaa huone ja oppia toimimaan yhdessä?

Taneli tuntee itsensä niin kovin tavalliseksi, kömpelöksi ja osaamattomaksikin Alisan rinnalla. Kun Taneli tahtoo polskia kellukkeilla tai potkia potkulaudalla, kertoo Alisa osaavansa jo uida ja potkulaudan sijaan hän mieluummin pyöräilee. Sitä paitsi Alisa kantaa nuottitelineen Tanelin rakentaman majan paikalle ja haluaa juoda hienostuneesti teetä kaakaon sijaan. Kuka nyt puuroakaan söisi, jos vaihtoehtona on paahtoleipä marmeladilla. 

Tavallisuuden ja jossakin määrin tunaroinninkin kysymysten äärelle päästään, kun Taneli tutustuu Tunariin. Hän on merenpohjassa asuva vomputtaja, jolla eivät mene asiat aina nappiin. Samasta syystä hän on nyt huuhtoutunut syvältä meren kätköistä rantaan, ihmisten joukkoon. Tunaroituaan. Taneli lupaa auttaa Tunaria saamaan takaisin hukkaamansa taikapillin, jota hän tarvitsee päästäkseen merielämään omiensa joukkoon.  

"Tämänkin minä mokasin, kaikkien aikojen tunari", toruu Tunari itseään toistuvasti. Tanelista, joka on tuntenut itsensä Alisan rinnalla yhtäkkiä mitättömäksi, nouseekin Tunarin rinnalle tukija. 

Taneli ja Tunari taikavoimia etsimässä kertoo oivalluttavalla tavalla epäonnistumisesta, sen pelosta ja siitä, miten siitä voi selvitä. 

"On loputon määrä asioita, joita lapsen pitäisi osata. 
Kun oppii laskemaan sataan, joku kysyy, osaatko laskea miljoonaan."


Tervasaaren amfiteatterin näyttämöllä tulee pohtineeksi, miten paljon lapsilta odotetaan ja mikä oikeastaan riittää. Tähän ottaa onneksi kantaa myös Tunari todetessaan, että riittää, kun tekee parhaansa. Sen enempää ei voi keneltäkään vaatia. Lahjakkuuskin piilee tarinan opetuksen mukaan sadoissa harjoituskerroissa.

Ehdottomiin sääntöihin nojaavan Herra Tikkusen kohtaaminen havahduttaa aikuisten ja lasten maailmojen ajattelutapojen erilaisuuksiin. Se saa väistämättä miettimään omaa vanhemmuuttakin: Miksi se lautanen onkaan syötävä tyhjäksi tai jäätelöä syödään vain kesällä? Saako asfaltilla tehdä kuperkeikkoja? Miksi aikuiset määrittävät sellaistakin, mikä toisinaan voisi olla ainakin yhtä paljon lapsen päätös? 

HIT Helsinki Minin Taneli ja Tunari taikavoimia etsimässä on lasten kesäteatterina tänäkin vuonna oivalluttava. Kolmen näyttelijän voimin toteutetussa esityksessä on yllättävän monta eri hahmoa, joka vaatii näyttelijöiltä taidon nopeisiin vaihtoihin ja mukautumisiin; äidistä vomputtajaan, Alisasta sorsaan. Ilahduttavaa on myös Alisan musikaalisuus viulun kanssa. 

Tervasaari vain muutamien kilometrien päässä Helsingin keskustasta, mutta omassa luonnonrauhassaan meren äärellä, on kesäteatteripaikkana idyllinen. Voi kipaista viereiseen leikkipuistoon ennen esitystä tai sen jälkeen ja kävellä pienen saaren ympäri merta ja siellä kulkevia laivoja katsellen. Kesäteatteri ei ole katettu, mutta onneksi nämä säät näyttävät parantuvan loppukesää kohti. Autoilijan bonus: Ihan lähelle saa myös vaivatta auton parkkiin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu