Porvoo on mielettömän kaunis kaupunki. Sitä se on etenkin kesäisin, jolloin vanha Porvoo sokkeloisine kujineen, punaisine ranta-aittoineen ja puutaloineen kylpee auringossa Porvoonjoen tuntumassa.

Miten rentouttavaa on pysähtyä toinen toistaan houkuttelevimpiin kahviloihin tai lukuisiin laadustaan tunnettuihin ravintoloihin, katsella mukulakivikaduilla käveleviä ihmisiä ja antaa ajan kulua. Tai pujahtaa yllätyksellisiin, yksityiskohdiltaan harkittuihin sisustus- ja lahjatavarakauppoihin, ihan vaikka vain inspiroitumaan kaikesta kauniista.

Meille Porvoo on kotikaupunki, jonka katuja on kuljettu vuodet. Koskaan kyllästymättä.

Näinä kauniina kesäpäivinä voi Porvoota nähdä myös toisenlaisin silmin. Mereltä, mutta ihan keskustan tuntumasta ilman ajomatkaa luonnonkauniiseen saaristoon.

Iltapäiväauringon porottavassa helteessä noustiin Porvoon jokirannassa M/S Sandralle, saaristoristeilijälle, ja lähdettiin kohti viilentäviä merituulia. Sen sijaan, että käveltäisiin tutuilla mukulakivikaduilla ja polttavalla asfaltilla, haluttiin hengittää raikasta meri-ilmaa.

Mukana oli yökylään tullut lasten serkku, kokenut merellä olija, joka kuusivuotiaan varmuudella tunnisti merimerkit ja opasti laivasta bongaamiensa lintu- ja kasvilajien saloihin.

Sää oli tyyni, vedenpinta lähes rikkoutumaton. Mun kaltaiselle maakravulle saaristoristeilyyn täydellinen.

Meri-ihmistä musta näet tuskin koskaan saa, sillä kevytkin aallokko saa tarttumaan purren reunasta ja hiemankin isommissa pärskeissä puristan rystyset valkoisena. Vesi on elementtinä arveluttava etenkin silloin, kun en voi nähdä pohjaan ja olla varma siitä, mitä pinnan alla piilee. Järjellä selittämätöntä, tiedän.

Saaristolinjojen kippari, Kautto, on kokenut. Vuosikymmenten vakaudella hän ohjaa laivojaan tutuilla reiteillä, katsoo merimerkit vanhasta tottumuksesta ja heilauttaa kättään tutuille vastaantulijoille. Lukuisille.

Siksi hänen kyydissään on turvallista, luottavaista. Vannoutuneelle maakravullekin, joka haluaa silloin tällöin nähdä meren.

Janoan tarinoita. Kaipaan elämyksiä ja kokemuksia. Sitä, että jokin sykähdyttää ja painuu mieleen. Valtaa jonkin sopukan sydämestä tai muistin syrjältä.

Siksi Kauton kyydissä on mahtava risteillä. Hän maalaa puheillaan maisemia ja mielikuvia, joihin jokainen pystyy samaistumaan. Kun hän ohjaa risteilijää kohti pientä kiveä saaren tuntumassa, hän on jo luonut jokaiselle vieraalleen mielikuvan siitä, miten kivellä kalasti kansallisrunoilija Runeberg aikana, jolloin vaikuttava runoilijan polku oli vasta aluillaan. "Siinä istuu nyt musta merimetso ihan kuin nuori Runeberg mustassa asussaan. Aikalaiset ovat sitä mieltä, että moni ajatus on tällä luonnosteltu." Hän osoittaa toisaalle: "Tuolla asusteli kalastajamies yli 45 vuotta ilman sitä rakastavaa vaimoa. Ajatelkaa oikein. Katoavaa kalastajasukupolvea."

Tunnen, miten Kauton kuvailema upea tuulenhenki puhaltaa mereltä. Oikein upea, kuten hän painottaa kääntäessään ruoria.

Ajassa, jossa materialistinen yltäkylläisyys valtaa kodit ja mielet, on elämyksille paikkansa. Aina.

Saaristoristeilyjä on tarjolla Porvoossa päivittäin ja eri mittaisina. Me kierrettiin saaristoa reilun kahden tunnin mittaisella jokirantalähdöllä Haikonselälle, sivuuttaen öljyjätti Nesteen sataman tankkilaivoineen ja Hamarin vanhan höyrysahan ja purjelaivaveistämön maisemat. Kuultiin tarinoita historiasta ja tästä päivästä merimaisemista nauttiessamme.

Pikkumatkaajille, 3-6-vuotiaille tämän mittainen risteily oli aavistuksen pitkähkö, kun liikkumatila laivassa on rajallinen. Laiva on toki katettu ja sen sisällä on tilat paitsi oleiluun, myös kahviotarjottavien nauttimiseen. Mukaan pakattu eväskassi ja pino kirjoja antoivat lisäminuutteja levolliseen tunnelmaan. Hyvä vaihtoehto voisivat olla myös nämä lyhemmät jokiristeilyt, jotka nekin avaavat silmiä porvoolaiseen luonnonkauneuteen.

"Auringonsilta, katsokaa sen kauneutta." Mikä voima eläytymisellä ja tarinoilla onkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu