Kesä. K-E-S-Ä.

Kesää on tässä kodissa huhuiltu jo jokusen aikaa. Ihan koko perheen voimin, mutta erityisesti sen perään ovat kyselleet lapset. He suunnittelevat leikkimökissä nukkumista, makustelevat suussaan irtopallojätskien valikoimaa ja miettivät illan pimeyteen katsoessaan, mihin haluaisivat kesälomareissuillaan. Sitten, kun on lämmintä. Sitten, kun on valoisaa. 

Ja kyllä, saisihan se jo hiljalleen tulla. Onneksi päivät ovat jo pidentyneet ja merkkejä keväästä on havaittavissa. 

Kesästä haaveillessa on ollut mukavaa tarttua kirjoihin, joissa lennähtelevät värikkäät perhoset ja pörriäiset ja joissa värimaailma on harmaan ja valkoisen sijaan tulvillaan raikkautta. 

Lumoavaa, Mansikkahaltijatar! / Stefanie Dahle (Aurinkokustannus, 2016) 

on kirja, joka nimenomaan lumoaa kesäisellä tunnelmallaan. 

Mansikkahaltijatar on kirja, joka antaa tilaa lapsen mielikuvitukselle. Se on näet kirjoitettu siten, että tarinassa on kuvallisia aukkoja, jotka kirjaa lukevan tulee kuvasta päätellä ja saada siten juoni jatkumaan. Meillä lukeminen on edistynyt siten, että vanhempana luen tekstit, ja lapsi täydentää tarinan kuvilla. 

Ensi syksyn eskarilaisen kanssa tämä toimii erinomaisesti, ja hän sai juonen päästä kiinni nopeasti. Tarvittaessa kirjan takaa löytyy sanasto, josta kuvien merkitys viimeistään selviää. Sitä ei ainakaan meillä ole vielä tarvittu, vaan kuvalle on keksitty merkitys - joskus enemmän, joskus vähemmän alkuperäisesti tarkoitettuun viittaava. Vaan tarinoistahan tässä on kyse.

Kirjan teksti on isoin aakkosin, joka sopii lukemaan opettelevalle tai juuri lukemaan oppineelle. Kirjaimet tunteva viisivuotiaskin arvailee hapuillen hieman sanoja ja pikkusisko tunnistaa jotakin tuttuja kirjaimia sanoja lomasta.

Huomaan, etten ole osannut tähän saakka kiinnittää huomiota kirjojen fonttityyliin lapsille lukiessa. Tämä kirja palautti mieleen omat lukukokemukset kolmenkymmenen vuoden takaa - tai kauempaakin. Silloin kirjoja versaaleilla kirjoitettuna oli vähän, mutta pienelle lukemaan opettelevalle se oli hurjan paljon helpompaa kuin tekstiaakkoset. 

Dahlen kuvitus on kirjasta toiseen sadunomaista; Mansikkahaltijattarista Lilia-keijukaisprinsessoihin. Niihin sisältyy valtava määrä yksityiskohtia ja mielikuvitusta. Mustikoita, mansikoita, vihreää nurmikkoa, kissankelloja ja etanoita. Täydellinen kesäpäivä. Olen itse sen verran visuaalinen, että mulle Dahlen kirjojen hankkimispäätökseen saisi vakuutettua jo lähes kuvituksella. Hänen omilta sivuiltaan (saksalainen kuvittaja) löysin hurjan paljon kiinnostavia kirjoja ja omalla to-do-listallani onkin selvittää, mitä näistä saisi joko suomeksi tai ruotsiksi jo hankittua ihanien kirjojen kokoelmaan. 

Mansikkahaltijattaren seikkailuihin pääsee mukaan myös perinteisemmän satukirjan parissa. 

Perinteisempi, pienistä saduista koostuva kirja "Mansikkahaltijatar. Lystikäs sammakkokonsertti ja muita satuja" (Aurinkokustannus 2017) on kouluikäisemmille suunnattu, sillä sivujen kuvitus on vähäisempää ja pääpaino teksteissä. Myös kirjan tyyli muuttuu tietyssä määrin "isommille suunnatuksi", eikä enää ihan niin pehmeäksi. 

 

Tätä kirjaa lapsista kumpikaan ei vielä jaksanut pidempään kuunnella, vaan he selasivat malttamattomina sivuja eteenpäin. Koska satumaailman hahmo on tullut tutuksi, on mukavaa odottaa aikaa, jolloin he jaksavat pysähtyä vain kuuntelemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu