Omassa lapsuudessani huvipuistoreissulle lähdettiin perheen kanssa kerran kesässä. Kierrettiin kolmen sisaruksen porukalla niin Tykkimäki, Linnanmäki, Särkänniemi, silloinen Wasalandia kuin Visulahti ja Puuhamaakin. Syötiin eväitä puiston penkillä tai odotettiin ranskisten jäähtymistä, että ehtisi kipaista eteenpäin seuraavaan laitteeseen.

Omien lasten kanssa ollaan kierretty paljon kotieläinpuistoja lampaita rapsuttaen ja käyty kohteissa, jotka ovat selkeästi pienille lapsille. Tänä kesänä on ollut halu kurkottaa vähän etäämmälle - niihin ihka-aitoihin huvipuistolaitteisiin. 

 

Särkänniemessä on panostettu lapsiperheisiin, sillä vaihtoehtoja tuntuu olevan jokaiseen makuun - rauhallisemmista laitteista hurjapäille. Laitteet on sijoitettukin mukavasti, sillä niitä löytyy niin puiston alkupäästä kuin Näsijärven tuntumastakin.

 

Pienten osalta laitevaihtoehtoja on mukavasti yli 105cm lapselle. Lähes kolmevuotiaamme jäi kuitenkin pituudesta muutaman kriittisen sentin ja toisin kuin isosiskonsa, missasi siten hyvinkin peruslaitteita kuten rekkarallin. Tälle kesälle sattui siis haastava kasvuvaihe, sillä muutoin jopa monessa reippaampi pienempi ei mukisematta niellyt sitä, että hänelle jää sivustakatsojan rooli.

Särkänniemen huvipuistoalueeseen tutustuttaessa lasten mielestä parhaaksi nousivat onneksi Angry Birds-alueen monipuolisen laitteet ja muutamat muut pienimmille suunnatut, joista useimpiin molemmat pääsivät. 

Elämyksiäkin nämä vaahtosammuttimen kokoiset hakevat selvästi eri perustein kuin nuoret - ja todennäköisesti suurin osa muista huvipuistovierailijoista. Siinä missä nuorena tuli kahlattua koko huvipuisto läpi laite laitteelta, lapset valitsivat suosikkilaitteensa ja ajelivat niissä kerta toisensa perään. Tärkeintä oli tuntea, että he viihtyivät ja nauttivat yhteisestä päivästä. 

Särkänniemessä riitti heinäkuisena päivänä paljon kävijöitä, mutta iso alue onnistuu häivyttämään kävijät siten, että vain harvassa paikassa tulee huvipuistojen ruuhkahuipuille tyypillinen lähes ahdistava ryysis. 

Etenkin pienten lasten vanhempana arvostan tunnetta väljyydestä ja se Särkänniemessä toteutuu. Kärsivällisyys on harvoin lapsiperheiden valttikortti. Onneksi sitä ei tarvinnut opetella pitkään, vaan jonot etenivät sukkelaan suosituimpiinkin minien laitteisiin. 

Omista huvipuistokokemuksistani on aikaa ennen tätä kesää reilu 20 vuotta. Yläasteikäisenä olin toinen toistaan hurjempien laitteiden hevijuuseri, oikeastaan rajatta. Mitä hurjempi, sen parempi. Yläasteen luokkaretkellä Tukholman Gröna Lundiin testasin melkoisen määrän kieputtimia ja voin loppuillan niin pahoin, etten sen koommin ole mennyt ensimmäiseenkään pyörivään laitteeseen.

Lasten kasvaessa tilanteita joutunee arvioimaan uudestaan, sillä Särkänniemessäkin löysin itseni useamman kerran Angry Birds riden jonosta. 

Huvipuistoja huomaan muutoinkin katsovani kahden pienen tytön äitinä nyt eri silmällä kuin nuorena. Silloin mietin, miten saan koettua rannekkeellani mahdollisimman monta laitetta ja arvioin jonotusaikoja. Ne ranskalaiset hotkaisin kiireesti ja hattara jäi useimmiten hankkimatta, kun kieputuksista tuli paha olo. 

Nyt ranneke on edellytys sille, että lasten kanssa voi mennä tarvittaessa laitteeseen kuin laitteeseen. Helppoudesta ja toimivuudesta on tullut yksi huvipuistoelämyksen tärkeimmistä vaikuttimista. Huvipuistojen nettisivuihin tutustun ennakkoon siinä määrin, että tiedän, millaisia ruokailumahdollisuuksia alueella on ja arvioin pienten lasten vanhempana paikkoja niin välipalalle kuin pääruuallekin. Niin, ja niille narunvedoille, hattarakojuille ja matkamuistomyymälöille. 

Kummitusjunia en enää aikuisena ymmärrä. Niissä riitti hohtoa teini-ikäiselle, mutta nyt tuntuu, että maailmassa on tarpeetontakin kauhua. Mieluummin kiepun kuin tulen pelotelluksi. Särkänniemessä kummitusjunaa ei tosin taida ollakaan.

Odotukset ovat eri ikäryhmissä hyvin erilaiset, mutta vaikuttaa, että Särkänniemi on pystynyt vastaamaan odotuksiin. Ainakin, jos katsoi, miten kävijät jonottivat uuteen Hypeen, jota kuvataan Särkänniemen nopeimmaksi ja korkeimmaksi laitteeksi ikinä ja toisaalta miten moni pienempi odotti silmät loistaen vuoroaan vaikkapa juuri Angry Birds-alueella. 

Särkänniemi lunasti paikkansa huvipuistona, jonne halutaan tyttöjen kanssa palata. Saas muuten nähdä, miten monta kesää me nökötetään silmät loistaen sen laulavan puun edessä, joka nyt oli ihan pop :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu