Muutama päivä sitten juhlittiin viisivuotiasta kummityttöämme. Hän, kahden kirjakustannusalalla markkinoinnin ja talouden parissa työskennelleiden vanhempien lapsena, on nähnyt lastenkirjoja hurjan paljon.

Hän on tutustunut uutuuksiin ja saanut satuhetkille kirjoja vuosien ja vuosikymmenten takaa. 

Halusimme kuitenkin antaa hänelle yhteisiä hetkiä perheen kanssa. Näissä lapsiperheen ruuhkavuosissa kun päivistä tuntuu välillä tulevan harmillisen paljon suorittamista - niin usein kello kutsuu jo olemaan jossakin. Kirjat vaativat rauhoittumaan, asettumaan paikoilleen ja mahdollistavat syliin kömpimisen. 

 

Siksi käärimme pakettiin nämä kirjat Liliasta, pienestä keijukaisprinsessasta. Pienen kustantajan, Aurinkokustannuksen, kirjoina ne tuntuivat kirjojen yltäkylläisyyteen yksilöllisemmiltä. Erilaisilta.  

Keijukaisprinsessa Lilia seikkailee ystävineen Lummelinnan ympäristössä Stefanie Dahlen kahdessa kauniissa satukirjassa Lilia, pieni keijukaisprinsessa (2016) ja Lilia, pieni keijukaisprinsessa – Taikayö keijukaismetsässä (2017) / Aurinkokustannus. 

 

Kirjojen juoni on melko tyypillistä keijukaismetsämeininkiä; ystävälliset keijukaisethan haluavat aina auttaa ja ottaa kaikki siipiensä suojaan. Niin Liliakin, joka selvittää satumetsän tilanteita auttaakseen ystäviään. 

Kirjasarjan ensimmäisessä osassa hän järjestää juhlat, mutta saadakseen lummelammessa asuvan ystävänsä mukaan, on hänen löydettävä keinot saada lumpeet aukeamaan. Toisessa kirjassa, Taikayö keijukaismetsässä, hän päättää rohkeutta huokuen selvittää, kuka mekkaloi öisin Pahkametsässä, jossa eläimet pelkäävät. 

Lilioiden oletetulle kohderyhmälle, 3-7 vuotiaille näen näiden toimivan tarinoiltaan hyvin, vaikka aikuisena juoni tuntuu hetkittäin pysähtyvän. 

Stefanie Dahlen kirjassa on poikkeuksellisen kaunis, herttainen ja herkkä kuvitus. Olettaen toki, että hempeydestä ja murretuista väreistä pitää. Ihastuin näihin kirjoihin jo vuoden takaisilla Lapsimessuilla, josta kannoin Dahlen suloisia kirjoja kotiin ison kassillisen. Saatatkin tunnistaa, että Mansikkahaltijatar-kirjat ovat saman kuvittajan taideteoksia. 

 

Dahlen kirjoissa jokainen sivu on omanlaisensa taideteos yksityiskohtineen. Sadunomainen. Pelkästään visuaalinen lumoavuus antaa painoarvoa kirjan ostopäätökselle. 

Kirjoja - niin lasten kuin aikuistenkin - on paitsi kääritty kimaltaviin lahjapaketteihin, myös suurkulutettu meidän perheessä viimeinen kuukausi. Helmikuun puolivälissä influenssa-aalto pyyhkäisi tämän torpan läpi ja sairastelu jatkui sen jälkeen vielä esikoisella muissa merkeissä. 

 

Vaikka monena iltana on nukahdettu tosi aikaisin satukirjojen jäätyä sängyn viereen avaamatta, monen monta on kahlattu läpikin. Paljon puhutaan digiaikakaudesta ja siitä, miten kirjat siirtyvät sähköisiksi iPadeille ja läppäreille. Musta parasta on juuri tää nykytapa - kirja käteen ja rapisevia sivuja käännellen sukellus omaan hetkeen. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu