Kun pikkulintu tulee kämmenelleni hakemaan siemeniä ja lennähtää hetken kuluttua istumaan päälaelleni, haisunäätä kiipeää polvelle, jättimäinen vapaana kulkeva kilpikonna pyrkii sisälle samaan aikaan ovesta kanssani ja pesukarhu vilahtaa aitauksessaan, tunnen olevani aivan toisessa maailmassa.

 

Uskaliaimmat saavat boan kaulalleen. Musta ei mieheni tapaan siihen ollut, oikeastaan pelkästään käärmeeseen koskeminen vakuutti sillä olevasta voimasta ja vahvuudesta. Malttamattomampana odotin sen sijaan näkeväni piikkisian, joka käväisee kodistaan ulkona vain patistamisen ja herkkujen rohkaisemana. Silloinkin viipyy vain pienen hetkisen ja jättää aitauksen viereen seuraamaan tulleet hämmästelemään piikkien hurjaa pituutta ja otuksen muutoinkin jännittävää olemusta.  

Ketut. Meille avattiin ovi tarhaan, jossa istahdettiin lämpimälle tasaiselle kalliolle ja saatiin koiranherkkuja voidaksemme tarjota niitä kädestä ketulle. Mietin kieltämättä useampaan kertaan silmät ihmetystä säihkyen sitä, miten kaikki oikeastaan on mahdollista. Eläinten kesyys, lähestyttävyys ja rohkeus olla ihmisten kanssa luottaen - vaikuttavaa.

 

Aavistuksen koomista ehkä se, että samaisia kettuja oltiin alun perin lähestytty vähän varauksella, kun ne kurkistelivat meitä kiinnostuneesti aidanraosta. Juteltiin, miten ylipäätään päästään näin lähelle luonnossa silloin tällöin vilahtavaa eläintä. Eipä olisi osattu ajatella, että hetken kuluttua tarjotaan niille makupaloja kämmeneltä ja silitetään leuan alta.

Lomamäen lemmikkipuisto Inkoossa, aivan Helsingin kupeessa, on persoonallinen paikka eläinrakkaille ja erilaisten eläinten kohtaamiselle. Omistajiensa näköinen, lämmöllä ja rakkaudella rakennettu, jokaisen eläimen oma koti.

 

Se on kotoisa piha-alue, jossa kalkkuna tepastelee perässä ja uhittelee vakuuttavasti ja kunnioitusta herättäen reviirillään pyrstöhöyheniään pöyhistellen. Omistajan mukaan kyse on kuitenkin pikemminkin suuresta egosta ja näyttämisen halusta kuin todellisesta pöyhistelystä.

Elämykset ja hetket yhdessä, niitä me ollaan tänä kesänä haluttu kerätä meidän perheen reppuun. Muistoja, joihin palata useat kerrat. Näen ylipäätään yhä selkeämmin sen, mikä merkitys on yhteisillä hetkillä. Sillä, että koetaan jotakin yhdessä ja annetaan aikaa toinen toisillemme. Niin perheiden sisällä kuin ystävien kesken.

 

Lomamäen lemmikkipuisto on avoinna vielä koko elokuun, myös arkisin. Ainakin pääkaupunkiseudun tuntumasta olette hetkessä piikkisian, pesukarhujen, kettujen ja vompattien näköisten pikkuotusten valtakunnassa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu