Nuo tutut portaat, joista jokaisella askeleella on varma tunne. Niiden porrasväli tasanteineen on painunut jonnekin muistiin ja nousee nyt syvältä vuosien takaa. Tuttu ääni ovien sähkölukoissa henkilökorttia lukijalle vilauttaessa. Kädenheilautus, joka tietää, miten henkilökortti tulee lukijaa kohti ojentaa. 

 

Olin työpaikaltani poissa pitkään, reilun viisi vuotta. Eilen aamulla jännitti. Vieläkö he muistavat, vieläkö kasvot ovat tutut? Omat ja muiden? Haparoinko nimiä, tunnistanko ja muistanko? Keitä ylipäätään enää käytävillä kohtaan?

 

Kymmeniä hymyjä ja halauksia, meilin täydeltä tervetulotoivotuksia - tuntuu hyvältä olla takaisin. Olla takaisin juuri nyt. 

 

Paluu omaan työrooliin tuntuu hyvältä nyt, kun perhekombossa ainoana selkeästi muuttuvana osa-alueena on oma rooli. Kotoa takaisin toimistoon ja läppärin ääreen neljänä päivänä viikossa. Converseista saappaisiin ja collegeista hameeseen.

 

Lapset ovat ehtineet jo totutella päiväkotielämään ja viihtyvätkin pääosin oikein hyvin. He ovat sen verran isoja, reilun kolmen ja viiden vuoden iässä, että tiedän heidän pystyvän kertomaan omista toiveistaan ja tarpeistaan. Varmuus siitä, että lapsilla on hyvä olla ja että he jäävät rauhallisin mielin ystäviensä seuraan, tuntuu vanhempana tärkeältä. Nyt tytöillä on mahdollisuus useampana päivänä leikkiä niiden päiväkotikavereiden kanssa, joita he iltaisin ja viikonloppuisin kaipaavat. Sitä paitsi heillä on älyttömän hyvät päiväkodin aikuiset, ihan parhaat. Hyvän päiväkotiyhteistyön ansiosta oma olo tuntuu rauhalliselta. 

 

Kun aamulla suljen kodin oven, tiedän puolison pärjäävän kodin aamupuuhissa lasten kanssa erinomaisesti ennen päiväkotiin menoa ja ainoa, mistä minun tarvitsee kantaa vastuuta ennen päiväkotihakua, on oma työpäiväni.  

Kaikella on aikansa. Tälle muutokselle oikea aika oli nyt. 

 

Selkärankaa pitkin hiipii samalla toki ymmärrys siitä, miten paljon onkaan päivitettävää pitkän tauon jälkeen. Muuttunut strategia ja toisenlainen visio yritystoiminnan tulevaisuudesta, uudet ohjelmat ja järjestelmät, toisenlaiset prosessit. Toisaalta moni asia on ennallaan ja tuntuu pienelläkin perehtymisellä hyvin tutulta. Sellaiselta, mistä on hyvä jatkaa.

 

Onneksi on monta vanhaa tuttua voimavarana kertomassa, mitä on poissaolovuosieni aikana tapahtunut. Päivittämässä lounaan ja iltapäiväteen äärellä ajan tasalle kaikista oletuksista, mihin palanneena helposti sujahtaa ja toisaalta linkittämässä menneeseen. Kertomassa, että hei, sä osaat ja opit tosi nopeasti, hetkessähän olet taas kartalla, ihan kuten aiemminkin. Heitä, joita voi nykäistä hihasta ihan milloin tahansa. Aarteita. 

Monta uutta kasvoa, heitä, joihin on ilo tutustua. Monta uutta kollegaa, jotka ovat tuoneet jokaisessa yrityksessä tarvittavaa uutta ajattelua ja toimintatapojen tuulettamista. Tiimissä sekoitus uutta ja vanhaa. 

 

Jännitys, joka tuntui ensimmäisenä päivänä vatsanpohjassa saakka, on isolta osin karissut ja vaihtunut odotukseen ja innostukseen. Missä oikein ollaan, mennään ja mitä on tulossa. Tiedättekö, vähän niin kuin uuteen työhön mennessä, mutta toisaalta etuna se, että osaa jo jotakin suhteuttaa. 

 

Tiedän, että tähän sekoittuu myös silkkaa uutuudenviehätystä. Tuskin nämä aikaiset aamut ja aikataulutetut päivät pitkään ovat pelkin hymyin kohdattavaa. Kuplat vatsasta haihtuvat, eikä kävellessä enää samalla tavoin hypähtelytä. Joka päivä ainakaan. Tiettyinä aamuina aikainen herääminen taatusti riepoo ja kauniina kesäpäivinä harmittelee toimistopäivää metsäretken sijaan. Onneksi myös työelämä on tosin ottanut aimoharppauksia etätyön vahvan puoltamisen suuntaan, kuten viimeksi tänään HR:n kanssa juteltiin. Niinä(kin) aamuina voi sitten istua takapihan terassilla tukka pörrössä läppäri sylissä. Sitä tasapainoa ja työelämää tämän päivän odotuksin. 

 

Välimatka on tehnyt hyvää. Erityisen hyvää työhön paluuta ajatellen tekivät parin viime vuoden opinnot perhearjen lomassa ja se, että hyppäsin aktiivisesti muutama vuosi sitten mukaan Mothers in Business-järjestöön. Mieletön järjestö pienten lasten työelämäsuuntautuneille korkeakoulutetuille äideille yritysvierailuineen, koulutuksineen ja verkostoineen. Kun näkee ja kuulee toisten yritysten käytänteistä, tulee pohtineeksi omaakin suhdetta ja organisaatiota toisenlaisin silmin.

 

Raapustan lukuisten keskustelujen herättämiä ajatuksia päivän lomassa muistikirjaani. Organisaatiokulttuuri, etätyö, tasapaino, työn ja perheen yhteensovittaminen, yhdessä tekeminen, joustavuus, palvelun tuoma lisäarvo, muutoskyky ja -vastarinta, johtamisen käytänteet, arvot, viestinnän rooli, strategia, prosessit. 

 

Huomaan katsovani erilaisin silmin, arvioiden ja arvostaen. 

 

Huhheijaa, meillä hypättiin siis juuri ihan uudenlaiseen elämänvaiheeseen. Siksi blogissani tulee tästä eteenpäin perhearjen rinnalla nousemaan enemmän moninaiset pohdinnat työelämästä arvoineen ja käytänteineen. Tuntuu, ettei niille yritysvierailujen ja koulutusten nostamille ajatuksille tai ammattimaisemmalle kirjallisuudelle löytynyt aiemmin blogista luontevaa rakosta. Oman työhönpaluun myötä palaset loksahtelevat luontevasti paikoilleen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu