"Joko kohta on joulu?" lienee tyypillinen kysymys jokaisessa lapsiperheessä. Kun ymmärrys ajasta on vasta muotoutumassa, on hankala hahmottaa, mitä tarkoittaa vaikkapa kuukausi tai viisitoista yötä. Koska meillä joulutunnelmaa ripotellaan kotiin jo marraskuulta, käydään joulun tulosta paljon keskustelua. 

 

Joulua on käyty läpi myös lastenkirjojen kautta. Viime vuosina on ilmestynyt lukuisia joulukirjoja ja niissä tuodaan kuvaavalla tavalla, lapsen kielelle kirjoitettuna esille niin jouluun valmistautumista kuin itse jouluaattoakin.

Arvostan sitä, että kustantajat ovat antaneet joululle tilaa, vaikka kirjojen menekki ajoittuukin rajalliseen aikaan. Tarinoiden kautta on helppo avata monia asioita, joita ei vielä konkreettisesti voi näyttää - vaikkapa kuusen koristelua ja hakua tai jouluaattoillan tapahtumia. 

Pikku Hiiren joulu / Riikka Jäntti (Tammi 2017) on ihana joulukirja, joka kertoo joulua jo marraskuulta saakka odottavasta Hiirusta. Ihan kuten meidän kolme- ja viisivuotiailla, aika tuntuu joulun alla kuluvan hitaasti ja päiviä lasketaan tarkkaan. Joko tänään, joko tänään? Ei, ei vielä tänäänkään. 

Hiirun perheessä joulua nostetaan esille mukavan todenmukaisella tavalla piparkakkujen leipomisesta joulukalenterin hankkimiseen. Siihen, että joskus kalenterista saatetaan malttamattomana avata luukkukin ennen kuin todellinen päivä koittaa. 

Yksityiskohtana pidän siitä, että kirja suhtautuu jouluvalmisteluihin ilahduttavan tasapuolisesti. Hiirun äitiä auttaa keittiössä Hiirun ukki, joka kokkaa ja kattaa. 

Kirjaan on helppo samaistua; kertoa kuusen koristelemisesta ja siitä, miten jouluaattoon pukeudutaan juhlavammin. Tai miten joulua usein vietetään läheisten kanssa, juuri kuten Hiiru isovanhempiensa. Sitä paitsi Hiiru osaa pysähtyä lahjojensa äärelle ja tutustua niihin kiireettä. Tätä kohtaa kirjasta olen yrittänyt painottaa lapsille - että paketteja voi avata rauhassa.

Kuvituskin on kauniin rauhallinen, joka tuo levollisen olon kirjaa aikuisenakin lukiessa.  

Joulu on jo ovella, Apo Apponen! / Juhani Känkänen (Teos 2017) on joulunodotuskirjoista räväkämpi päiväkoti-ikäisen Apo-pojan maailmaan sujahdettaessa. 

Malttamaton Apo etsii kodin joulukoristelaatikon esille jo syksyn sateilla lokakuussa ja liukastelee pakkasaamuina vesilammikoiden jäätyessä. Odotus on pitkä ja Apo saakin vanhempansa hermoromahduksen partaalle kysymällä joka käänteessä, joko on joulu. Miten tutulta Apon kyselyt kuulostavatkaan. Toisaalta se, että Apon jatkuva kyselytulva on kirjoitettu auki tarinaksi, selkiyttää itsellekin vanhempana sitä, miten tärkeää on yrittää konkretisoida lapselle ajankulua. 

Apot ovat meille lukututtavuutena uusi, mutta kirjassa viehättää sen kurkistustapa todelliseen lapsiperhearkeen. Kirjassa ei etsitä suurta ja ihmeellistä, vaan eletään totuudenmukaista pimeää loppuvuotta ja malttamatonta joulun odotusta. Puistikon reunassa huojuvat puut näyttävät pimeässä pelottavilta, eikä lunta tule, vaikka mäen päälle kiipeäisi odottamaan toiveikkaana pulkassa istuen. 

Kirjan muutamat hassut kuvitushahmot kuten kaurapuuroukkeli Kaaro Puttila ja Pertti Kakkarspeppa jäivät ainakin itselleni irrallisiksi, mutta lapset eivät tuntuneet niihin kokonaisuudessa kiinnittävän huomiota sen enempää.  

Niin Apo Apponen kuin Pikku Hiiren joulu ovat alle kouluikäiselle sopivia kirjoja, jotka sopivat erityisen hyvin tähän ajankohtaan - joulukuun alkuun - avaamaan lapsille sitä, mitä joulun odotus on ja mitä jouluun liittyy.

Jouluihmisenä tunnen lapsekasta onnellisuutta siitä, että joulukirjoja on nykyisin saatavilla paljon. Voin napata pienet tytöt viereen ja uppoutua satujen maailmaan. Sellaista hömppää, josta tulee hyvälle mielelle. 

 

Kirjat saatu kustantajalta arvioitavaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu