Lapsella ei ole varaa osallistua päiväkotikaverinsa synttäreille. Luokkakaveri kieltäytyy kutsusta muihin menoihin vedoten, mutta nököttää juhlien ajan surullisena kotona. Hän olisi tahtonut osallistua, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta hankkia lahjaa. Ilmankaan ei osaa mennä.

Yhä enemmän puhutaan siitä, että lapset eriarvoistuvat ja osa syrjäytyy tahtomattaan. Jää ulkopuolelle silloinkin, kun tahtoisi kovasti olla mukana. 


Monilla vähävaraisten perheiden lapsilla ei ole mahdollisuutta osallistua kaverijuhliin. Jos on valittava ruuan ja pienen muistamisen välillä, ei vaihtoehtoja ole.


Laskin hetki sitten, että viimeiseen vuoteen on mahtunut lähes 30 kutsua lasten kavereiden synttärijuhliin. Kuopus on vasta kolme, joten vuosien myötä lienee odotettavissa vielä melkoisen monta lisäkutsua. 

Kutsun saapuminen ilahduttaa aina yhtä paljon. Se tuo lapselle(kin) tunteen, että on tärkeä, ajateltu. Se herättää keskustelua siitä, keitä muita tuttuja juhliin on mahdollisesti tulossa, kenen kyydissä pääsisi tai kuka tulisi samalla kyydillä ja tarjotaanko juhlissa kakkua vai jäätelöä. Juhlien jälkeen yhdessä koettuun palataan monet kerrat; siihen, miten kaverin kanssa nauratti vierekkäin istuessa, miten päiväkotikaverilla oli pörröinen kissa tai miten hyvin kaikki osasivat laulaa paljon onnea vaan.

Lahjoista lapset eivät ole maininneet vielä koskaan, eivätkä sen enempää hihkuneet saamistaan kaverimuistamisista. Parasta on ollut leikki ja kavereiden seura.

Silti - on tärkeää, että juhliin lähtiessä on oma pieni paketti. Vanhemman kanssa yhdessä paketoitu.



Tunnetko sinä lasta, joka joutuu kieltäytymään jokaisista syntymäpäiväjuhlista siksi, että hänen perheensä on käytettävä lahjarahat päivittäiseen ruokaan? Perhettä, joka ei voi valita synttärilahjakustannusten ja Hoplop-päivän välillä, vaan joka ei voi yksinkertaisesti saada kumpaakaan? 

Lasta, jolla on ystäviä ja joka saa kutsuja, mutta joutuu milloin minkäkin syyn nojalla selittämään pääsemättömyyttään?

Tunnetko perhettä, jonka elämäntilanne on liiankin tiukka?


Etsin lasta, esikoisemme ikäistä n. 4-7 vuotiasta tyttöä, joka saisi useamman paketin myötä mahdollisuuden vastata synttärikutsuihin myöntävästi.

Postitan lapselle laatikollisen kaverilahjoja, jotta hänkin voisi meidän tyttöjen tavoin hihkua sitä, miten mukavaa oli syödä keksi ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Päiväkodin, eskarin tai vaikkapa naapuruston kavereiden.

Koska ajatus kahden pienen tytön äitinä lähtee sydämestä ja vilpittömästä halusta auttaa, toivon myös paluuviestisi olevan rehellinen. Etsin siis lasta, joka oikeasti joutuu nykyisessä elämäntilanteessaan jättämään juhlat väliin.

Mikäli sinulla on mielessä ajatukseeni sopiva pieni tyttö, palaathan Teehetkien koti-blogisivuni kautta yksityisviestillä helmikuun aikana. Ja kyllä, tätä saa jakaa pientä tyttöä etsien. 

 

Pitäkäähän toisistanne huolta. Sitä tässä maailmassa ei ikinä ole liikaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu