Meillä on ystäväpariskunta, jonka kanssa tehdään ennen vuoden vaihtumista joukko suunnitelmia alkavalle vuodelle. Toteutuslistalla on ollut kaikkea peli-illasta ribseihin ja pakohuoneesta ulkomaanreissuun. 

Tälle kesälle suunnitelmissa luki J.L.Runeberg. Ei kuitenkaan tunnettu kansallisrunoilija, jonka koti sijaitsee kotikaupungissani Porvoossa, vaan laivamatka (n. 3,5t) Helsingin ja Porvoon saaristossa entisellä höyrylaivalla. 

Huomaan muuten itsessäni nostalgisuushakuisuutta, joka on viime vuosina vain vahvistunut.

Kun J.L.Runeberg lähti kauppatorin laidasta, Presidentinlinnan edestä merelle kohti Porvoota, tunsin iloa keulassa liehuvasta Porvoon vaakunasta. Kun ihmiset täpötäydessä laivassa selasivat turistioppaita Porvoosta ties millä kielillä ja fiilistelivät edessä olevaa päivää vanhan kaupungin kujilla, tunsin tarvetta mainita, että hei, meidän kotikaupunki. Kun he mainitsivat Suomen kansallisrunoilija Runebergin, jonka perusteella laivakin on nimensä saanut, oli rintani sisäisesti rottingilla. Että hei, hän on Porvoosta. Kotikaupungistani, josta olen monin tavoin ylpeä.

Matkaseuralaisistamme useimmat olivat turisteja.Heitä, jotka lähtivät aamuaikaisella Helsingistä Porvooseen, nauttivat lohikeittoa ja Runebergin torttuja teen kera kevyen merituulen puhaltaessa ja viettivät päivän Porvoon vanhassa kaupungissa. Iltapäivän päätteeksi takaisin laivaan ja illaksi jälleen Kauppatorille.

Päiväristeily Runebergilla sopiikin hyvin Porvoo-päivään, mutta myös tavallamme lähikulmilla asuville uusia elämyksiä hakien.

En tiedä, josko lohikeitto on koskaan maistunut yhtä hyvältä kuin merellä, Sipoon saariston tienoilla tarjoiltuna. Nökötettiin ystävien kanssa laivan toisen sivun penkeillä merta katsellen ja ruokatarjotin sylissämme. Mutusteltiin tuoretta leipää ja ihasteltiin laivayhtiön omia vanhan ajan tunnelmaa henkiviä astioita. 

Meillä oli vain aikaa - ja se, jos mikä tuntui hyvältä. Siihen kesäpäivään juuri oikealta. 

Meri on elementtinä sekä rauhoittava että arvaamaton.

Samalla kun tunnen tietynlaista pelonsekaista kunnioitusta meren voimaa kohtaan, nautin tunnelmasta, joka on J.L.Runebergin kokoisella - noin 220 hengen - laivalla. Laiva etenee merellä saariston tuntumassa vakaasti ja turvallisesti, mutta laiva on vielä sen verran pieni, että kosketus mereen säilyy läheisesti. 

Laiva itsessään, J.L.Runeberg, on kokenut paljon. Sillä on ollut vuosien saatossa aluksella monta eri omistajaa ja se on toiminut mm. armeijan kuljetusaluksena, Korkeasaaren lauttana ja retkeilylaivana. Se on kokenut useita pohjakosketuksia, ollut romutusuhan alla ja seissyt maissa useita vuosia. 

1960-luvulla laiva kunnostettiin ja se palasi jälleen Helsinki-Porvoo reitille. Laivaan mahtuu lähes 220 matkustajaa mukavasti niin kannelle kuin sisätiloihinkin.

Talven tullen Runebergin laiva palaa Porvoon kotisatamaan odottamaan seuraavan kevään uusia risteilysäitä. Tälle kesällekin sen kyytiin kuitenkin pääsee vielä useat kerrat, sillä laiva kulkee syyskuulle saakka. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu