Jäänkö yksin, jos lähden päiväkotiystävieni luota leikistä, jossa en viihdy? Löydänkö uutta leikkiseuraa, jos muillakin ovat jo omat leikit meneillään? Pienellä ihmisellä on ymmärryksensä kasvaessa toisinaan huoli siitä, miten päiväkotipäivä muotoutuu.

 

Päiväkotilaisemme on ollut aina helppo tutustua toisiin lapsiin. Hänen on ollut mutkaton löytää erilaistenkin lasten kanssa tapansa toimia, mukauttaa omaa vauhtiaan joko vilkkaammaksi tai rauhallisemmaksi. Pysähtyä leikkimään pitkäksikin aikaa rauhassa nukeilla tai juosta hiki otsalla temppuradalla, leikkiä prinsessaa tai liihotella pelottavana kummituksena pimeässä huoneessa. Hän on empaattisena lohduttanut ja tullut lohdutetuksi, leikkinyt isompien kanssa ja huolehtinut pienemmistä. Löytänyt aina paikkansa. Päiväkodissa ja perhepiirin lukuisten ystävien kanssa.

 

Viisivuotiaamme kanssa on käyty paljon keskusteluja päiväkotikavereiden keskinäisestä leikistä ja siitä, miten ketään ei saa jättää ulkopuolelle. Tähän saakka hän on ollut se, joka kantaa huolta, että toisetkin pääsevät halutessaan leikkiin mukaan. 

 

Kaikki leikit eivät tunnukaan itsestä mukavilta. Sen on hän oivaltanut viime aikoina. Samassa yhteydessä hän on ymmärtänyt, että itse leikistä lähtiessään voikin leikki toisilla kavereilla jatkua. Jos hän päättää vaihtaa leikkiä, hänen on itse osattava löytää uusi leikki, johon mennä mukaan. Taaperovuosien huolettomuus on vaihtunut leikki-ikäisen harkitsevuuteen – ottavatkohan toiset minut mukaan? Vai jäänkö parhaiden kavereiden seuraan, vaikka leikki tuntuisi epämukavalta?

 

”Jos susta ei tunnu kivalta, kerrot sen reippaasti. Voit ehdottaa toisia leikkejä tai jos muut haluavat jatkaa sitä, mistä et tykkää, lähdet vaikka itse muihin juttuihin”, huomasin aikuismaisen fiksulla besserwisser-äänellä opastavani joku aika sitten. Hmm. Noinkohan helppoa tuo itseltäkään olisi, tajusin hetken kuluttua pohtivani. Helpomminhan me aikuisetkin hymistellään mukana, vaikkei tuntuisi hyvältä.

 

Hyvä itseluottamus. Taito mukautua, mutta myös rohkeus olla omaa mieltä. Ne kun saisi lapselleen opetettua.

Viisivuotias. Ryhmätaitojen opettelija ja neuvottelija, oman päänsä pitäjä ja sopija, omaan itseensä uudella tavalla tutustuva. Omia rajojaan eri tavoin tiedostava. Suuri, pieni rakas.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu