Kuopus esittelee tanssiaskeleitaan ja heiluttaa lantiotaan Pienenpienenveturin tahdissa. sukusukusukusukulähdetään, hän laulaa valovoimaisen kolmivuotiaan valloittavuudellaan.  Hän tekee kuperkeikan pehmeälle matolle muksahtaen ja nauraa itselleen. Taputtaa riemuissaan käsiään ja tekee saman uudelleen. Hänestä huokuu oppimisen riemu ja onnistuminen. Meitä vanhempina hymyilyttää, sydän pakahtuu ilosta. 

 

Kaiken saman on vain isosisko ennättänyt tehdä aiemmin. Jo vuosia sitten.

 

Ne kaikki uudet opit ja kehityksen virstanpylväät, joista esikoisen kohdalla hihkuimme tuttaville mennen ja tullen puhjenneista hampaista ensiaskeliin ja ihmishahmoa muistuttaviin piirustuksiin, uhkaavat jäädä kuopuksella vähemmälle huomiolle. Hän vain juoksi yhtenä aamuna aamupalalle itse puetuin vaattein ja itseasetellut pinnit hiuksissaan. Vauvakirjaan ne jäivät kirjaamatta, kuten moni muukin asia samalla tarkkuudella. Esikoisen oppimisesta kertoo tarkka päivämäärä vauvakirjan sivulla, kuopuksen karttuneista taidoista summittainen kuukausi. 

 

Pikkusisko on joutunut taistelemaan huomiostaan toisella tavalla, kun isosisko on varastanut shown. Isosisko kaksi vuotta vanhempana, on raivannut tietä yrittäen ja erehtyen, mutta ikänsä antamalla etumatkalla on lähes aina taitavampi. Hän hyppää pidemmälle, tekee horjumatta piruetin ja laskee kolmeenkymmeneen, kun pikkusisko hapuilee vasta kahteenkymmeneen. 

 

Toisaalta pikkusisko haluaa oppia. Nopeammin ja enemmän, sillä hän haluaa osata juuri yhtä paljon kuin isosiskonsa. Jopa enemmän. Jälkeen ei ainakaan saa jäädä. Pikkusisko ottaa mallia, jäljittelee, fanittaakin. Hän on oppinut pitämään puolensa ja vaatimaan itselleen tilaa. Hän on sinnikäs, periksiantamaton ja vahvatahtoinen, ikäisekseen hurjan taitava- ja tulee takuulla elämässään pärjäämään siinä, mihin ikinä ryhtyy. 

 

Isosisko huolehtii ja opastaa, selittää kärsivällisesti niinäkin hetkinä, kun haluaisi tehdä isojen tyttöjen juttuja. Hän joutuu jakamaan monet ystävänsä, sillä päiväkodin pihalla pikkusisko hakeutuu kolmevuotiaan parhaan ystävänsä kanssa isosiskon ja hänen ystäviensä - toisten viisivuotiaiden - seuraan. Toisinaan isosisko kertoo turhautuneena kotimatkalla, ettei saanut leikkiä tänäänkään ulkona vain isojen lasten leikkejä. Että haluaisi tehdä niin edes joskus. Pikkusisko katsoo surullisin silmiin "mutta kun mulla oli sua ikävä." Isosisko heltyy, tarttuu takapenkillä kädestä ja lupaa leikkien jatkuvan seuraavana päiväkotipäivänäkin. 

 

Tiesimme, että lapsista olisi pienen ikäeronsa takia seuraa toisilleen. Samalla tosin havahdumme siihen, että oletamme heidän aina viihtyvän toistensa kanssa ja haluavan pitkälti samoja asioita. Yhdessä.

 

Kun he kulkevat yhdessä kuin majakka ja perävaunu, rakastaen ja kinaten, pitää ihan muistuttaa itseään, että he ovat silti vahvasti yksilöitä. Ihan omanlaisiaan ja ainutlaatuisia ja tahtovat tehdä asiat omalla tavallaan, oman persoonallisuutensa ohjaamana. Isosisko ja pikkusisko, viisivuotias ja kolmevuotias, esikoinen ja kuopus. 

 

Huomaatteko saman te, joilla lapset ovat syntyneet pienellä ikäerolla?

- - - 

Teehetkien koti on blogi, joka avaa kurkistuksia perhearkeen 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan tytön kotona. 

Blogin takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika. Äiti ja vaimo, ystävä. Teetä ja kirjoja rakastava askartelija ja aktiivisesta tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Opintovapaalla asiantuntijatyöstään alkuvuoteen saakka, jolloin edessä on tasapainottelu työn ja perheen yhdistämisessä. 

Liitythän mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu