Onhan teillä ihan turvallista siellä? Täällä puhutaan uutisissa Kreikan kovista tuulista”, tavoitti viesti meidät lomamatkallamme. Kreikan saarilla, punaisen vaara-alueen laitamilla tummien pilvien kerääntyessä taivaanrantaan.

”Mediheli ja monta piipaa-autoa paineli sinne päin, ei kai teille oo sattunut mitään?”, viestitti huolestunut ystävä aamuhämärissä. Heidän kotinsa sijaitsee vain kulman takana omastamme, ja kodin ikkunasta nähdyt suuntaamme viilettävät hälytysajoneuvot mietityttivät. 

Miten tärkeää onkaan tuntea olevansa tärkeä toiselle. Että joku ajattelee ja kantaa mielessään.

 

”Kieppasin kotimatkalla teidän kautta. Ihan oli rauhallista ja kaikki hyvin. Hyvää lomaa!” Liikuttavaa. Hän ei miettinyt vain meitä, vaan myös kotiamme. Läheltä ajaessaan kääntyi pikkukujallemme ja kodin eteen. Lähetti viestin tuhansien kilometrien päähän. 

”Leivoin sienipiirakkaa teillekin, mutta unohdin, että ootte reissussa. Oltiin tuomassa teidän ovelle, mutta nähään, kun tuutte takas.” Ystävän viesti toi veden kielelle. Hän oli ajatellut meitä. 

Miten mukava on tunne, että joku liittää osaksi omaa arkeaan. Säilyttää sydämessään silloinkin, kun ei olla yhdessä. 

 

Tapa, jolla kohtelee toista ihmistä, kertoo ihmisestä eniten. 

 

Aikaan, jota eletään, sisältyy (liian) paljon aikatauluja ja suorittamista, jatkuvaa tasapainottelua. Supersankariutta ja kiillotettua ulkokuorta. Sitä, että pitäisi olla jotakin ollakseen ylipäätään mitään. 

Läsnäolosta ja läsnäolemattomuudesta puhutaan paljon. Kohtaamisesta ja kohtaamattomuudesta. Siitä, ettei meillä ole suorittavan supersankaruutemme pyörteissä aikaa toisille, kun on hädin tuskin aikaa itsellemme.

 

”Kiitos, kun välität. Meidän keskustelun jälkeen sain kuitenkin nukuttua, vaikka se tuntui ensin vaikealta.”  

Ennen kaikkea kyse on kai siitä, että voi olla tärkeä omana itsenään. Sellaisena kuin on, villasukkaisena ja takkutukkaisena.

Että riitän tällaisena, minuna. Ja että sinä olet juuri Sinä, etkä kukaan muu. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu