Esikoisemme aloittaa syksyllä koulun. Tulevaan koulunaloitukseen liittyy ensimmäisen luokan laaja terveystarkastus, jossa sekä tuleva ekaluokkalainen että hänen perheensä tavataan ennen koulun aloitusta ja ensimmäisen kouluvuoden lopussa. Tällä tuetaan siirtymävaihetta varhaiskasvatuksesta kouluun ja saadaan yhtenevä käsitys siitä, miten lapsen koulupolku on alkanut.

 

Moni asia meni jo neuvolasta tutulla rutiinilla; pituudesta painoon ja perheen arkirutiineissa yhdessäolosta ruutuaikaan. Keskustelua siitä, mitä lapsi harrastaa ja missä määrin harrastukset ovat muun arjen kanssa tasapainossa. Paljon juteltiin myös aamupalan tärkeydestä. Yllättävää oli tieto, että varsin moni lapsi lähtee aamuisin kouluun ilman aamupalaa, joka on kuitenkin merkittävä aamupäivän tuntien jaksamisen ja oppimisen näkökulmasta. Riittävästä unestakin, jota alakoululaisella tulisi olla vähintään 10 tuntia yössä, tingitään monessa perheessä.

 

Erityisen mukavaa oli, että kouluterveydenhoitaja huomioi ensi sijassa lapsen ja kyseli juuri hänen kuulumisiaan ja ajatuksiaan, eikä niinkään lapsen asioita meidän vanhempien kautta. He keskustelivat siitä, miten eskarivuosi sujui ja miltä tuntuu aloittaa koulu, juttelivat ystävistä ja ystävyyssuhteiden tärkeydestä sekä mahdollisista peloista.

 

Koululainen opettelee huolehtimaan itsestään yhä itsenäisemmin. Siksi hänen kanssaan käsiteltiin myös sitä, mitä lapsi voi kohdata maailmaa vapaammin tutkiessaan. Näistä yllättävin oli meiltä vanhemmilta pyydetty lupa keskustella lapsen kanssa huumeista.

 

Lapseni katsoi silmät suurella, kun kouluterveydenhoitaja näytti hänelle huumeneulaa. Lapsentasoisella tavalla terveydenhoitaja kertoi, että tietyt ihmiset käyttävät neuloja muuallakin kuin sairaalassa ja terveysasemilla ja siksi niitä saattaa löytyä vaikkapa koulujen tai puistojen tuntumasta. Tärkein sanoma oli, ettei neulaan saa missään tilanteessa koskea, eikä siirtää edes jalalla. Neulan löytämisestä on kerrottava heti jollekin lähellä olevalle aikuiselle. 

 

"Siitä neulasta voi tulla tosi kipeäksi", painotti kouluterveydenhoitaja tarkkaavaisesti kuunnelleelle lapselle. Hän vastasi rauhallisesti lapseni esittämiin lisäkysymyksiin ja sai tärkeän asian käsiteltyä kuusivuotiaan ikätasoa vastaten.

 

Yhä useammalla suomalaisella on omakohtaista kokemusta huumeista, kertovat tutkimukset. Erityisesti 25–34-vuotiaiden huumeidenkäyttö yleistyy ja jopa 45 prosenttia 80-luvun alun jälkeen syntyneistä on joskus elämänsä aikana kokeillut tai käyttänyt jotain laitonta huumetta.  

 

Siksi ymmärrän, että yhä itsenäisemmin liikkuvan lapsen on tiedettävä huumeista jollakin tasolla. Tässä vaiheessa riittänee se, että hän osaa varoa neuloja ja tarvittaessa toimia niitä nähdessään.

"Jos jossakin on neuvolan rokotusneula, sitä ei saa koskaan potkaista, eikä ottaa. Ei edes keinun vierestä", kertoi tuleva koululainen ensimmäisenä kotona pikkusiskolleen. Ainakin tältä osin sanoma on sisäistetty.  

 

Sanotaan, että pärjätäkseen olisi oltava askeleen edellä. Kouluterveydenhoitajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen häivähti epävarmuus siitä, missä määrin osataan vanhempina pysyä mukana kaikessa siinä, mikä lapsia ja aikanaan tulevia nuoria ympäröi. Mistä saisi sen tiedon, jolla pysyisi askeleen edellä tai edes pystyisi kulkemaan rinta rinnan voidakseen tukea parhaalla mahdollisella tavalla. Lohduttaudun ajatuksella, että nämä vuodet kasvattavat hiljalleen – meistä kutakin. 

 

Kuva: Ylen arkisto, Pekka Sipilä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu