Entä kun Hoplopissa innostuvatkin leikkimään isät? Että kun tulee hetki, jona on lasten kanssa kotiinlähdön aika, olisivat miehet lähdössä vielä yhteen lasertaistoon ja mielessä tuntuu pyörivän yhä ilmojen mestaruuskin kiipeilyradan tai kiipeilyseinän myötä. 

Me vierailtiin joku aika sitten Konalan uudistetussa Hoplopissa Helsingin reunamilla, jossa positiiviseksi yllätykseksi nousi nimenomainen koko perheen kokemus.

 

Voisin meinaan lyödä vaikka vetoa, että lähes kaikkien mielikuva Hoplopista on pallomeri, se leikkiputkisto jonne aikuinen mahtuu aika nihkeästi konttaamaan vauhdilla etenevän lapsensa perässä ja jokunen keinonahalla päällystetty kirkuvanvärinen vaahtomuovieläin minien puolella pienen liukumäen vieressä. Vai oletko eri mieltä?Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa kuulemassa, kun ystäväperheemme sai viestin, jossa pyysimme heitä viettämään kanssamme päivää Hoplopiin. Heillä kun lapsista vanhempi lähestyy jo murrosikää ja olen vakuuttunut, että lähdöstä käytiin aavistuksen epäuskoista keskustelua. Että oikeastiko, tän ikäisinä Hoplopiin alle kouluikäisten tyttöjen kanssa? Hei pliis.

 

Pallomeritunnelmaodotukset naurahteluineen vaihtuivat tosin jo laserkisassa porukan miesten kilpailuhenkisiin kellotuksiin kunkin ennätysajasta. Sivustaseuraajan rooliin jäätiinkin pikemminkin me äidit pienempien kanssa ;)

Positiivisen poikkeuksen Konalan Hoplopiin tekee muihin verrattuna erityisesti se, että sen sisään rakentuu perinteisen Hoplopin ohella myös entinen Huimalan kiipeilykeskus. 

 

Hoplopin värikkäät rannekkeet käsissään miehet sovittivat kypäröitä, pukivat päälleen turvallisuuden varmistavia valjaita ja solmivat kiipeilykenkiä kevyet jännityksen hikihelmet otsalle kohoten. Korkeuksiin nousevalla kiipeilyradalla ja vauhdikkaissa vaijeriliu´uissa ei tainnut olla ihan helppoa olla rohkea, kun alhaalta seuratessakin sydän pyrki kurkkua kohti. Urheasti nuo 40+ miehet kuitenkin yrittivät nostaa kättään tervehdykseen kiipeilyradan lepotasanteilta adrenaali veressään, ja pysytellä vilkkaasti liikkuvan nuoren perässä. 

Vaijeripudotus, jossa astutaan valjaissa tyhjän päälle 18 metrin korkeudesta, taisi olla se tiukin. Ja ei, itse en korkeanpaikankammoisena edes miettinyt kokeilevani. 

Toki Hoplopista löytyy myös ne perinteisemmät, jokaisen pienen touhuilijan odottamat seikkailuputket ja liukuradat vatsastaottavine pomppuineen. Konalan liukumäki on muuten melkoisen pitkä ja perheen pienimmille vaatiikin siksi melkein sen aikuisen vierelle huolehtimaan turvallisesta alaspääsystä. 

Sähköautorata nousi jo tyttöjen suosikiksi jo aikanaan Ruoholahden Hoplopissa. Nytkin se oli ehdottomasti suosikkeja siitäkin huolimatta, että lapsilla on kotona oma sähköauto. Tuota polettipuolta tosin vierastan ja sisällyttäisin nämä poletilliset aktiviteetit jotenkin rannekkeen kokonaishintaan. 

Hoplopin uuden konseptin valoissa kylpevä pallomeri sykähdytti tälläkin kertaa koettuna. Pidän siitä, että Hoplopiin on tuotu moninaista väriloistoa, mutta sillä tavoin taitavasti, etteivät värit hypi häiritsevästi silmille. Jos väriloisto voi säilyttää harmonian, se tekee sen Hoplopissa yllättävän hyvin. 

Minigolf on rakennettu visuaalisesti ympäristöltään kauniiksi ottaen huomioon, että tilan lähtökohta on karu betonihalli. 

Konalan vastikään avatussa Hoplopissa on tilaa noin 4000m2 liikkua, temppuilla ja kikattaa vatsanpohjasta saakka. Hoplopin kantavana ajatuksena on hauskanpito ja leikin rajoittamattomuus eli se, että ollaan rypistämättä kulmia ja jatkuvasti komentamatta. Älä ole ei! ,he painottavat. Aina yhtä hyvä muistutus itsellekin kahden leikki-ikäisen äitinä ruuhkavuosien keskellä taituroidessa.

Mahtavaa, että on paikka, jossa on koko perheelle ja monen ikäisille jotakin. Ettei aina joku porukasta jää sivustaseuraajaksi - joko aikuisen roolissa odottamaan ajan kulua pallomeressä leikkivien riemuitessa tai aikuisemmille suunnatussa paikassa lapset turhautuneina kärttämään jo eteenpäin siirtymistä. Pallomerestä ja trampoliinista kiipeilyseinään ja vaijeriliukuun lähes 20 metrissä. Tosi hyvin yhteen tilaan, sanoisin.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu