Moni kovertaa tälläkin hetkellä kurpitsasta lyhtyjä ja koristelee kummituksin ja hämähäkein kotiaan. Lapset sovittavat noita-asujaan ja valmistautuvat ainakin suuremmissa kaupungeissa kiertämään ovelta toiselle. Meillä Halloweenia ei ole koskaan vietetty lasten kera, enkä usko, että he vielä pelkäämättä ymmärtäisivät noitia, vampyyreja tai kummitusasuisia. Saati että ymmärtäisivät halloweenin alkujuuria pakanallisen ja kristillisen perinteen yhdistymisestä; kuolleiden muistoksi vietettävää pyhäinpäivää ja satokautta juhlistavaa kekriä. 

 

Intohimoiselle askartelijalle halloween tarjoaa kuitenkin mielettömän paljon toteutusmahdollisuuksia.

 

Kurpitsan kovertamista kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Pinterestin ideasta innostuen. Kovertamalla sisustaa, leikkaamalla terävällä puukolla aukkoja ja maalaamalla lopulta spraymaalilla syntyi Tuhkimon kärry. Näyttävä kärry, josta led-valolla saa muuten tosi kauniin ulkokoristeen useaksi viikoksi, valmistuu melko vaivatta. Enemmän aikaa kuluu mahdollisten yksityiskohtien hiomiseen verhoista kuumaliimalla kiinnitettäviin koristeisiin. 

Kummitusaskarteluja on helppo toteuttaa taaperoikäisenkin kanssa. Yhdessä tekeminen on muutenkin palkitsevaa, sillä se on aikaa läsnäolevalle ja luovalle läsnäololle. 

 

Olen kertonut, että esikoisemme, pian viisivuotias, suhtautuu pimeisiin iltoihin ja öihin varautuneesti ja pelokkaastikin. Hänen kanssaan ollaan kummitusaskartelujen myötä voitu myös jutella luontevasti siitä, mikä kummituksissa ja pimeässä oikeastaan pelottaa ja mikä on totta, mikä mielikuvituksen tuottamaa.  

Jokaiselle soveltuvia askarteluja ovat esimerkiksi nämä jalkapohjalla tai kädellä tehtävät kummitukset. Jalkapohjakummitukset ovat jotenkin liikuttavia, jos vierekkäin painaa lapsen ja vanhemman jalanjäljet - tai miksei koko perheen.

Hämähäkkien pohjana on pyöreään muotoon liimattu paperi piippurassiraajoin ja irtosilmin. Tämän tekeminen onnistuu hyvin itsenäisesti lapseltakin. 

 

Hämähäkkien taustalla näkyvät kummitukset on toteutettu kiinnittämällä paperille kummituksen muotoon leikattu paperi, jonka ympärille lapsi saa vapaasti töpötellä väriin kastetulla sormellaan jälkiä. Kun muistaa rajata kummitushahmon riittävän monin sormenjäljin, tulee kummitus esiin paperia irrotettaessa. 

Pumpulikummitukset valmistuvat kädenkäänteessä, kun niiden pohjaksi leikkaa riittävän paksun kartongin kummituksen muotoon, levittää sille liiman ja antaa lapsen kiinnittää pumpulia päälle. Kätevä pieni leikkaa paperista silmät ja suunkin.

Lepakossa ja hämähäkeissä on puolestaan käytetty apuna askartelumassoja (helmimassa näissä), mutta vartalo-osaan toimisi varmasti myös vaikkapa soodataikina, savi tai perinteinen lapsuuden taikataikina. 

Omasta lapsuudestani on jäänyt hyvin mieleen ala-asteen kuvistunnit, joilla saatiin maalata hammasharjalla. Tai oikeastaan roiskia siitä väriä paperille. Näissä lepakoissa kokeiltiin samaa ideaa - leikattiin paperista lepakon muotoinen sabluuna ja roiskittiin valkoista väriä paperin täydeltä. Älyttömän kivaa - ja sotkevaa. 

Lankakummituksia voi tehdä samalla idealla kuin pian joulunpunaisia lankatonttuja.

 

Pyöritetään lankaa kämmenen ympärille, kunnes vartalosta tulee sopusuhtainen. Sitten kiinnitetään "vyyhdin" toiseen päähän kaikki langat sitova kiinnitysnaru päätä varten ja kaulan ympärille toinen naru kummituksen vartalon muotoa muokkaamaan. Leikataan alhaalta auki, jotta kummituksen helmat lepattavat ja kiinnitetään liimalla (tai vielä toimivammin kuumaliimalla) silmät napeista tai muista silmiksi sopivista. Tarvittaessa toimii hyvin myös leikkaamalla silmät tummasta paperista. 

Meillä on yhä tekeillä kodin tyhjistä elintarvikepakkauksista kummituslinna, joka hopeapinnan saadessaan toimii erinomaisesti prinsessalinnana. Liity mukaan seuraamaan meidän askartelujamme ja muuta arkea Facebookissa ja Instagramissa, ja saa idea myös näyttävään linnaan, johon tarvikkeet löytyvät jokaisesta kodista. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu