"Kotisatamassanne on seikkailija, joka täyttää tänä vuonna 6 vuotta. Lapsen tulee osallistua vuoden kestävään esiopetukseen... ", viitoitti päiväkodista saatu kirje.

 

Esiopetus muuttui velvoittavaksi vuoden 2015 alusta. Lapsen on osallistuttava vuoden kestävään esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuotena. Esikoulu koulupolulle valmistavana on silti tuntunut hyvinkin kaukaiselta. Tähän saakka.

 

Ethän kasva, lapseni, ethän vielä? Ylpeyteen sisältyy hurjan paljon haikeutta. 

 

Tytöt ovat yksityisessä päiväkodissa, joten heille esiopetusmahdollisuuksia tarjotaan valittavaksi kaksi. Tai oikeastaan kolme. Kunnallisen lähikoulun yhteydessä olevan eskariryhmä ja vastaava kunnallisen päiväkodin ryhmä sekä nykyisen päiväkotimme eskariryhmä. 

 

Valintaa ja vaihtoehtoja on punnittu mennyt vuosi, jokainen kivi kääntäen. Mielessä ovat vuorotelleet vahva tunne ja irtipäästämisen vaikeus sekä järkevästi ajatellen tulevat vuodet eteenpäin.

 

Lasten päiväkoti on kaikessa lapsilähtöisyydessään, pedagogiikassaan ja arjen oivalluksissaan helmi, kuten olen monesti maininnutkin. Päiväkodissa pidetään aidosti huolta ja tartutaan tarvittaessa ilmeneviin epäkohtiin. Näinä vuosina päiväkoti on myös tullut siinä määrin tutuksi, että siellä voi pitkälti sanoa - jos kodin ulkopuolelta niin voi mainita - olevan päiväkodissa. Kodissa. Paikassa, jossa on päiväsaikaan hyvä olla. 

Eskariopettajakin olisi älyttömän mukava ja tasapuolinen, vastuulliselta vaikuttava ja tilanteisiin tarttuva. Mikä voisi olla koulupolulle valmistautuvalle parempi mahdollisuus? Oikeastaan parempaa paikkaa eskariopetukselle on vaikea nähdä. 

Edessä on silti muutos. Riipivä sellainen.

 

Kyse on lapsen tulevaisuudesta. Vuosista eteenpäin. Siksi tulemme rastittamaan eskari-ilmoittautumisessa vaihtoehdon "haemme paikkaa lähikoulun esiopetusryhmästä." Näin hän saa tutustua vielä viimeisenä päiväkotivuotenaan niihin lapsiin, joiden kanssa aloittaa pian koulutiensä ja viettää lopun päiväkotiajan, sen koulumaailmaa turvatumman ja ohjatumman, tulevien luokkakavereidensa kanssa. Hän saa mahdollisuuden tutustua tulevan koulunsa pihaan ja tiloihin, sillä meitä lähin esikoulu järjestetään koulun yhteydessä. 

 

Elokuussa hän aloittaa esikoulun ja sen myötä päiväkodin, jonne ei hänen mukanaan lähde yhtään vanhaa ystävää. Ystävyyssuhteet, joita pieni ihminen on omilla sosiaalisilla taidoillaan rakentanut viime vuodet, jäävät vapaa-ajalla ylläpidettäviksi. Ystävät kodeissa ja harrastuksissa tavattaviksi. 

 

Onneksi on naapurin samanikäinen tyttö, jonka nimi tullaan lisäämään lisätietoa kenttään. Hänen kanssaan saa viisivuotias lähteä tutustumaan tulevaan koulupolkuunsa. 

 

Joko teille tuli eskarikirje? Millaisia ajatuksia se on perheessänne herättänyt? Jouduitteko te valintojen äärelle?

- - - 

Teehetkien koti on blogi, joka avaa kurkistuksia perhearkeen 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan tytön kotona. 

Blogin takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika. Äiti ja vaimo, ystävä. Teetä ja kirjoja rakastava askartelija ja aktiivisesta tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Opintovapaalla asiantuntijatyöstään alkuvuoteen saakka, jolloin edessä on tasapainottelu työn ja perheen yhdistämisessä. 

Liitythän mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Tiia Aaltonen
Liittynyt2.1.2018

Meilläkin mietitään eskaria. Tai itse asiassa, niin kuin äsken vähän hämmentyneenä tajusin, mä en ole vielä suostunut miettimään koko asiaa. Siis sillä lailla kunnolla. Olen kyllä ilmoittanut esikoisen eskariin, mutta en ole vielä pysähtynyt miettimään, miten iso asia tämä on. 

Esikoinen oli vaativa vauva ja on edelleenkin melkoinen tulisielu. Ihana, empaattinen, räiskyvä, fiksu, herkkä...meillä molemmat tytöt aloitti päivähoidon vasta viime syksynä, samassa ryhmässä molemmat (3-vuotias pikkusisko siis mukana). Nyt syksyllä esikoinen siirtyy fyysisesti vain eri käytävälle, mutta henkisesti tämä on melkoinen pommi. Pikkusisko joutuu ensimmäistä kertaa elämässään olemaan yksin jossakin ryhmässä ilman muita perheenjäseniään. Hän on silloin jo nelivuotias, mutta silti mulla on ihan sydän sykkyrällä, kun mietin tätä. Ja esikoinen, joka vieläkin puolen vuoden päiväkodissa olon jälkeen myrskyää ja käy läpi tätä mullistusta, joutuu sitten taas uuteen ryhmään ja joutuu tulemaan toimeen omillaan, ilman sitä isosiskon roolia, johon on helppo sujahtaa, ja pikkusiskon läsnäolon tuomaa turvaa.

Pitkällä tähtäimellä hyviä juttuja nämä, mutta niin isoja, etten ole vielä valmis niitä sen kummemmin miettimään, koska sitten alan vollottaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu