Moniko työ on tulevaisuuden kannalta yhtä tärkeää kuin lastemme varhaiskasvatus tai kasvatus ja koulutus ylipäätään?

Varhaiskasvatusalan merkitystä halutaan nostaa ja antaa arvoa sille tärkeälle työlle, jota lasten kanssa tehdään. Meidän lastemme. Siksi liikkeelle lähti myös lastentarhanopettajien palkkatasoon huomiota kiinnittävä ei leikkirahaa-kampanja, josta järjestetään jatkomielenilmaus huomenna. 

Meidän perheelle lasten laadukas varhaiskasvatus ja henkilöstön pysyvyys on tärkeää. Osin se liittynee taustaani kasvatustieteilijänä, mutta vielä enemmän kai siihen, että koen lapsuuden vaikuttavan tulevaisuuteen merkittävästi. Siksi olen ennen kaikkea kahden pienen tytön äitinä nostanut varhaiskasvatuksen merkitystä useasti puheissani ja kirjoituksissani. Koska kyse on lastemme tulevaisuudesta, ei ole lainkaan samantekevää, millaisen päiväkotihenkilöstön kanssa lapsemme kasvavat tai miten varhaiskasvattajat työnsä näkevät. 

Ei leikkirahaa-kampanjan ensimmäinen mielenilmaus järjestettiin maaliskuun lopussa. Olin tuolloin Narinkkatorilla kertomassa ajatuksiani varhaiskasvatuksen tärkeydestä vanhempana. Huomista tapahtumasuunnittelua ja -keskustelua seuratessa palaan näihin ajatuksiin, siksi tuolloinen puheeni alla. 

Ei leikkirahaa, 24.3.2018

Päiväkoti on vain säilytyspaikka ja arvot opitaan pelkästään omalta perheeltä? Vai mitä?

Joku, joka katsoo perään, että lapsella on ulos lähtiessä jotakuinkin sopivat vaatteet ja että lounaalla syödään muutakin kuin nakerrus näkkäriä? Joku, joka huolehtii, että nukutaan päiväunet ja ulkoillaankin päivittäin? Paikka, jonne jättää lapsi kiireesti ennen omaa työpäivää ja napata takapenkin turvaistuimeen työpäivän päätteeksi? Se perinteinen käsitys päiväkodista?

 

Päiväkotiin viitataan yhä liian usein säilytyspaikkana. Vähän sellaisella "onneksi joku huolehtii"-ajatuksella, kun vanhemmat palaavat töihin. Onneksi se voi olla niin paljon muutakin, oikeastaan ihan kaikkea muuta.  

 

Palasin alkuvuonna pitkien perhe- ja opintovapaiden jälkeen työhöni viestintäkentälle, ja olen siis kolme- ja viisivuotiaiden tyttöjen äiti. Töihin palatessa varhaiskasvatuksen rooli nousi yhä merkityksellisemmäksi, vaikka tytöt ovatkin olleet päiväkodissa osaviikkoisina. Se, että voi jättää lapsensa päiväkotiin tietäen, että häntä autetaan, tuetaan, rohkaistaan ja lohdutetaan, antaa vanhemmalle levollisen mielen palata töihin ja keskittyä omaan työpäivään ja tekemiseen. Se, että lapselle annetaan tila olla osa ikäistensä ryhmää, ja tila olla oma yksilönsä.

 

Töihin palatessa se, vienkö lapseni päiväkotiin, ei myöskään ollut enää valinta. Vanhempana oli viimeistään siinä vaiheessa hyväksyttävä ajatus, että kasvatusvastuuta jaetaan. Että lapseni viettää ison osan arkipäivistään toisten aikuisten kanssa kuin omien vanhempiensa. Samalla hän omaksuu ja oppii vahvasti toistenkin aikuisten arvopohjaa ja toimintatapoja. Siinä, jos missä tulee vanhempana peräänkuuluttaneeksi vastuullisuutta ja pysyvyyttä.

 

Meille muutti viime keväänä uusi perheenjäsen. Hän joka tuolloin tarkkaavaisen nelivuotiaan lapsen hahmossa kertoi loogisesti toimintamalleista, opetti hyväntuulisella otteellaan ja perusteli asiat lapsen kielellä, mutta äärimmäisen ymmärrettävästi. Tietyllä äänenpainolla, tietyin elein. Meille muutti mallioppimisen myötä lapsemme päiväkotiryhmän aikuinen. Menneenä syksynä sama tapahtui kolmevuotiaan kuopuksen kohdalla.

 

Heitä kuunnellessani arvostus nousee yhä enemmän. Paljon kuulen arjen viisautta, selkeitä toimintamalleja ja etenkin lapsen silmin pitkälle avattuja asioita. Ei vain toteamuksia, että jokin asia on niin tai näin, vaan ymmärrystä siihen, miksi asiat ovat tietyllä tavalla.

 

Ilahduttavaa on se, että lapsi saa selvästi päiväkodistaan tukea asioiden itsenäiseen oivaltamiseen. Häntä rohkaistaan ratkaisemaan asioita itse, tekemään kompromisseja, sopimaan ja neuvottelemaan. Olemaan omaa mieltä, oma itsensä. Sillä, mitä hän oppii ja millä tavalla, on todellakin merkitystä. Ihan koko elämälle.

 

Siksi ei ole lainkaan samantekevää, millaisen päiväkotihenkilöstön kanssa lapsemme kasvavat tai miten varhaiskasvattajat työnsä näkevät. Nämähän ovat niitä meidän lastemme askeleita tulevaisuuteen.

 

Päiväkoti on lapsen ja perheen näkökulmasta usein yksi pysyvimmistä tahoista lapsuusvuosina. He tuntevat perheen ja lapsen, ovat luoneet kuukausien ja vuosien kuluessa luottamusta ja tietynlaisia arjen raameja. Luottamus kuitenkin edellyttää, että tunnetaan. Että jaetaan arki. Että ihmiset, jotka päiväkodin ovella kohdataan, pysyvät viikkojen ja kuukausienkin kuluttua. Ovat sitoutuneita, työhönsä panostavia. Että heitä ja heidän työpanostaan arvostetaan.

 

Päiväkotiarki on lapsen leikin ja oppimisen mahdollistamista, yksilöllistä huomioimista ja vuorovaikutusta. Oikeutta olla osallinen. Ja kyllä, sille pitää antaa arvo.

 

Päiväkoti – koti päiväsaikaan. Se on aika paljon se. Millaisessa kodissa haluat sinun lapsesi kasvavan?

 

Päiväkotien aikuiset, kiitos, että olette.

Meidän tytöille ja kaikille lapsille.

Arvostan ihan älyttömän paljon. Kiitos.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vierailija

Tosiaan on tärkeä tuntea jättävänsä lapsensa turvallisten ja välittävien aikuisten hoitoon.

Mikä minua tässä, että monessa muussa tekstistä häiritsee, mitä media nostattaa esimme on ilmaus koulutettuun väkeen, joka ansaitsee paremman palkan. Päiväkodissa jokainen vakituinen henkilökunnan jäsen on lukenut omaa alalle soveltuvan koulutuksen.

Toinen, mikä häiritsee. Teksteissä ei tule ilmi kuinka paljon aikaa lastentarhaopettaja käyttää päivästään/viikostaan aikaa muuhun kuin lapsien kasvattamiseen ja hoitamiseen. Tämä tuntuu unohtuvan kuin kankkulan kaivoon. Ei yksi ammattiryhmä pyöritä koko arkea, siihen tarvitaan lähihoitaja ja lastenhoitajia avuksi. Ymmärrän, myös miksi moni pohtii nyt alalta vaihtoa tai työkuorman lisääntymistä.

Mukava kuulla, että arvotat lapsiesi saanutta hoitoa. Toivoisin myös huomiota lastenhoitajille ja lähihoitajille.

Marikainen
Liittynyt16.6.2016

Hei, 
kiitos ajatuksistasi.
Itse näen, että päiväkodissa jokainen lasten kanssa työskentelevä on omassa roolissaan tärkeä. Tärkeä lapselle, joka saa työntekijältä huomiota, tärkeä vanhemmalle joka tietää voivansa luottaa päivän sujumiseen ja tärkeä työyhteisölle, jossa työntekijällä on oma paikkansa. Päiväkodin johtajalla, lähihoitajalla, lastentarhanopettajalla, lastenhoitajalla, siivoojalla tai vaikkapa ruokahuollosta vastaavalla. 

Se, miksi tässä otan kantaa lastentarhanopettajien tärkeyden puolesta, johtuu nimenomaan siitä, että olin puhumassa vanhemman näkökulmasta Ei leikkirahaa-mielenilmauksessa, joka lähtee ensiaskelilla lastentarhanopettajien arvon huomioimisesta.  

Vierailija

Kiitos kaikista näistä varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia kannustavista sanoista.
Moni meistä lastentarhanopettajistakin on äiti tai isä eli jaamme vanhemmuudesta tuttuja tuntemuksia ammatillisuutemme mukana. Itse aikoinani päätin, että kohtaan jokaisen lapsen työssäni niinkuin toivoisin omat lapseni kohdattavan päiväkodissa.
Lapsen kunnioitus ja lempeys kasvatuksessa ovat ja ovat olleet työni johtotähtinä kohta 30 vuotta. Olen kiitollinen, että valitsin tämän polun.
Mutta! Viime aikoina ahdistus pienestä palkasta on saanut voimaan pahoin. En ole tajunnutkaan miten tarkasti on joutunut jokaisen pennin ja sentin laskemaan. Mahtavaa, kun Ei leikkirahaa- kansanliike lähti nyt viemään palkka-asiaa eteenpäin ja saan olla osana kokemassa tätä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu