Olen ollut aina aika mustavalkoinen. Asiat ovat joko tai ja vain harvoin siinä välissä, vaikka elämän tuoma kokemus on hieman tasoittanut polkua. Näin etenkin silloin, kun kyse on arvoista ja periaatteista. Välillä muustakin. Peripohjalaista perimääni, veikkaisin. 
 
Herkuttelukesän – irtojäätelövuorten ja ah, toinen toistaan kutsuvampien jäätelömakujen jälkeen - ajattelin ulottaa tän ehdottomuuden ainakin jonkin ajan myös kokeiluna elämäntapoihin. Kun sitä kaikkien huulilla ollutta ”kesäksi bikinikuntoon”-lookkia ei näiksi(kään) helteiksi kuoriutunut, on syksy toinen suosikkiajankohta astua uusille poluille. Jumpat täyttyvät osallistujista, kuntopolut kirmailijoista ja uimahallien vesijuoksuradat sinivöisistä huhkijoista siinä määrin, että vesi uhkaa nousta altaan reunamille.
 
Bikinit eivät ole koskaan olleet mun juttuni, joten niitä en sen enempää jatkossakaan tavoittele. Oman itseni kanssakin olen mitä suurimmassa määrin sujut.

Sokerikoukusta ja jatkuvasta suklaakeksihaaveilusta haluaisin kuitenkin päästä eroon. Siitä, etten joka kerta keittiöön tullessani kurkistaisi sivusilmällä herkkukaappia tai ruokakaupassa saisi turkinpippurinmakua suuhuni jo karkkihyllylle vilkaistessani. 

 
Ajattelin liittyä syksyn uudistushaluisten joukkoon ystävieni suosittelemalla sokerien minimoimisella. En siis vähentämällä, vaan hetkeksi kokonaan kieltäytymällä. Kun en kohtuullisuutta osaa, kokeillaan ehdottomuutta. Sopinee mun mustavalkoisuudelleni.
 
Takaan, että onnistuneita sokerikierteestä irtipääsemisiä on siellä näyttöjen toisella puolella lukuisia.

Mitkä ovat olleet teidän keinonne etenkin niihin hetkiin, joina Turkinpippurit huutavat kutsuhuutoaan ja synttärijuhlissa – joita ainakin meidän perheessä on lähes viikoittaisina kutsuina - suklaaleivonnaiset hivuttautuvat vaivihkaa lautasten reunoille?

 

Sokeririippuvaiseksi, suklaakakkujen ongelmakäyttäjäksi tunnustautuu myös bloggaajakollegani "Sormet suuhun", joka tavoittelee myös sokeritonta elokuuta. Hän kirjoittaa blogissaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin rinnalla myös siitä, miten sokeri väsyttää ja tuo iholle ryppyjä. Hän pystyi vuosia sitten kuukausien sokerittomuuteen. Arjen tottumukset, niistähän moni asia lähtee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Tiia Aaltonen
Liittynyt2.1.2018

Samassa sokerikuorrutteisessa veneessä ollaan...mä itse asiassa olin vuoden 2015 ja pitkälle vuoteen 2016 täysin ilman sokeria ja kirjoitin sokerittomuuden hullaannuttamana projektistani Kindle-omakustanteen: https://www.amazon.com/My-Sugar-Free-Project-Tiia-Aaltonen-ebook/dp/B01A...

Mutta vaikka mä niin vannoin tuon pitkän ja hyvin menneen sokerittomuuden jälkeen, etten enää joudu sokerikoukkuun, niin hupsista vaan, tänäkin kesänä on mennyt about 100 Daim-tuuttia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu