Kirjoitukset avainsanalla elämys

Onko sinulla ollut joskus tunne, että olet ympäristössä, johon et tunne kuuluvasi? Että sydämessäsi tunnet kaipuuta toisaalle? Pieni merenneito saa Helsingin kaupunginteatteriin istahtaneen katsojankin kysymään itseltään, onko olemassa unelma, jota tulisi tavoitella rohkeammin. 

Pieni Merenneito, Ariel, kokee olevansa ihminen merenneidon kehossa. Pyrstö ja elämä meressä ovat hänelle rajoitteita, jotka estävät toiveita täyttymästä. Estävät mereen syntyneen merenneidon rakkauden maan päällä elävään ihmiseen.  Pieni merenneito on tarina rohkeudesta. 

Elokuun lopussa ensi-iltansa saanut Disneyn Pieni merenneito –musikaali nähdään Helsingin kaupunginteatterin myötä ensimmäistä kertaa Suomessa. H.C Andersenin satuun perustuva musikaalituotanto on Helsingin kaupunginteatterin kaikkien aikojen suurin. Edelleen, muutamien viikkojenkin jälkeen on vaikea pukea sanoiksi sitä, miten esitys liikutti ja tarina vei mukanaan. M-A-H-T-A-V-A!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Pienen Merenneidon ensi-illasta Helsingin kaupunginteatterissa on tänään viikko. Edelleen fiilistellään, sillä musikaali on yksi vaikuttavimpia ikinä niin toteutukseltaan kuin sanomaltaankin. Kouluikäisestä eteenpäin sopiva koko perheelle, teattereita käyneen alle kouluikäisenkin kanssa toimii Merinoita Ursula-jännityksestä huolimatta. #pienimerenneito #ensiilta #helsinginkaupunginteatteri #visithelsinki #synttäripäivänilta #yhdessäoloa #perheaikaa #lastenkulttuuri #suosittelen #vauvablogit #perheblogit #meidänperhelehti #teehetkienkoti

A post shared by Marika (@teehetkienkoti) on
Hieman vallaton ja omatahtoinen Ariel elää merenalaisessa valtakunnassa kuuden sisarensa ja isänsä Tritonin kanssa. Hän on uteliaana ja avoimin mielin tutustuvana kerta toisensa jälkeen hankaluuksissa, mutta sulattaa sydämet puolelleen lumoavalla lauluäänellään.  Arielin rinnalla kulkee uskollisesti hänen ystävänsä Pärsky, joka on lapsekkaan söpösti ihastunutkin Arieliin.

Kun Ariel pelastaa haaksirikkoutuneeseen prinssin ja rakastuu häneen, hän on valmis tekemään kaikkensa unelmansa puolesta. Jopa luopumaan kauniista lauluäänestään, jonka katkeroitunut merinoita Ursula vaatii vastikkeeksi siitä, että Ariel saa hetkeksi jalat. 

On selvää, että Pieni merenneito on Arielinsa näköinen. Taitavasta ohjauksesta kertoo kuitenkin se, ettei musikaali ole pelkkää merenneitoa. Merenvaltias Triton, prinssi Erik, merinoita Ursula lonkeroineen ja lukuisat muut saavat myös aikansa loistaa ja kertoa ajatuksensa. Tämä tekee esityksestä tasapainoisen ja pitää otteessaan entistä vahvemmin. 

Lavastus kahdessa valtakunnassa, meren ja maanpäällisessä, on vaikuttava. Satumaisuutta lisäävät toinen toistaan kauniimmat, värikkäät puvut yksityiskohtineen ja tapa, jolla näyttämöllä liikutaan – uidaan ja tanssitaan. Lapset, 5-vuotias ja ekaluokkalainen, lumoutuivat merenneitojen pyrstöistä ja värikkäistä kaloista, hykertelivät lokeille ja kummastelivat ravun perässä säntäilevää keittiöhenkilökuntaa. Hekin huomasivat lukuisat, mietityn viimeistellyt yksityiskohdat. Välillä niinkin värikästä ja kaunista, että olisi toivonut tilanteiden hidastuvan ihan jo pelkästään siksi, että ehtii katsella pukuja vieläkin pidempään. 

Vaikka Helsingin kaupunginteatteri suosittelee musikaalia kouluikäisestä alkaen, voi mielestäni myös muutamaa vuotta nuorempien, 5-6 vuotiaiden, kohdalla käyttää omaa harkintaa mukaan lähtemisestä. Lapsistamme nuorempikin on varsin kokenut teatterikävijä.

Hän jännitti Ursulaa ja koki merinoidan lonkerot ahdistaviksi. Ursulan nauraessa pahaenteistä nauruaan hän toivoi muutamaan kertaan kotiin lähtemistä. Onneksi kuitenkin vain muutamina hetkinä, sillä suurimman osan ajasta hän nautti, uppoutui tarinaan ja lumoutui näkemästään. 

Kuopuksemme vietti viisivuotissyntymäpäiväänsä Pienestä merenneidosta nauttien. Luulen, ettei hän olisi sinä iltana musikaalin parissa ja teatterin väliaikatarjoiluista nauttien keksinyt mitään parempaa tapaa viettää iltaa.  


Kuvat: Helsingin Kaupunginteatteri

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuttu terminaali, liukuportaita ylös ja käytävää pitkin laivaan. Monipuolisesta buffasta toinenkin lautasellinen herkkuja aaltojen keinuttaessa kevyesti alusta. Aurinko merenaalloista heijastuen. Edessä perheen yhteinen viikonloppu Tallinnassa.

Vielä joulumarkkinoiden allakin taisin ystäväperheen kanssa Tallinnassa käydessä ajatella, että enpä olisi koskaan uskonut löytäväni itsestäni risteilijää. Vannoutunut maakrapu. Tälle reissulle lähdin jo toisin miettein, hyvinkin innostuneena. Lastenkin kanssa lähteminen on reissu toisensa jälkeen helpompaa, sillä he tietävät matkalaukkunsa monta kertaa pakanneina ja hytin ovet avainkortilla avanneina, mitä odottaa. Silti tuntuu mukavalta nähdä, miten he hihkuvat buffetin herkut nähdessään ja esittävät toiveen puolikkaasta kokislasillisesta, ihailevat tax freen kauniita hajuvesipulloja ja antavat tuulen hulmuta hiuksissa laivan kannella. 

Uutuudenjännitys on kiehtovaa, mutta myös uuvuttavaa. Kun matkajännitys ei enää purkaudu levottomuutena tai rauhattomana hääräämisenä, vaan pikemminkin nykyisin tuttuuden takia innostuksena ja loputtomina tarinoina, pysyy reissupäivien tietty arjenomaisuus sopivassa suhteessa. Ainakin meillä on tärkeää pitää reissussakin kiinni rutiineista unen ja ruokailujen suhteen. Silloin ollaan kaikki paremmalla tuulella ja jaksetaan käydä suunnitelluissa kohteissa – kylpylässä, merimuseossa, eläintarhassa , tiedekeskuksessa tai missä tahansa. Tämä viikonloppumatka tehtiin siltä osin poikkeuksellisesti, että siinä missä menomatka taittui pika-alus Megastarilla, valittiin paluumatkalle nopean parin tunnin shuttlen sijaan isompi risteilijä, Silja Europa ja liki neljän tunnin paluu Suomenlahden yli.

Osin tähän vaikuttivat lähtöaikataulut, mutta pääasiassa vaihtelun halu. Lapsia ilahdutti Europan erilainen leikkitila Lottemaan teemapuistohenkisesti ja buffetissa ehdittiin hakea vielä yksi annos suklaamoussea teen rinnalle. Omaksi suosikikseni jäävät Tallinnan osalta kyllä edelleen shuttlet, sen verran nopeita ja moderneja ne tässä siirtymässä lasten kanssa ovat. Tallinnassa yövyttiin tällä kertaa Tallink City Hotellissa, joka sijaitsee erinomaisella paikalla ihan Viru-keskuksen kupeessa. Aiemmin ollaan viivytty poikkeuksetta Tallink Spa& Conferencessa, joka vetoaa etenkin lapsiin suurella kylpyläosastollaan. Tallink Spa& Conference on kuitenkin tällä hetkellä remontissa avautuen toukokuussa uudella ilmeellä, joten palataan katsomaan tätä majoituksenkin myötä kesän tullen. Ilman tuttua kylpyläelämystä ei kuitenkaan oltu, vaan ennen iltapalaa käytiin sisarhotellissa uimassa.

Tallink City Hotel on sekin täysin remontoitu ja moderni, jonka ilmeessä näkyy sopivasti tuttu skandinaavisuus. Keskeisestä sijainnista huolimatta hotelli oli muuten yllättävän hiljainen.

Huoneenamme oli junior sviitti, joka toimi parisängyllä ja vuodesohvasta levitetyllä vuoteella hyvin. Tällä hetkellä eletään neiti neljäveen kanssa vaihetta, jossa hän kömpii tarvittaessa yhä hyvillä mielin reissuilla meidän väliimme, mutta nukkuu rauhallisesti myös omassa sängyssään.Kun katsottiin illalla näkymiä yli Tallinnan kymppikerroksen huoneestamme ja tytöt valmistautuivat pyjamissaan kikatellen ja höpötellen nukkumatin matkaan, oli sellainen hassun levollinen olo. Onnellinen. Tyytyväisyys ja onni siitä, että ihan paras reissuseura on oma perhe, vaikka tosi mielellään lähdetään myös ystäväperheidenkin kanssa matkalle. Mutta jotenkin jälleen sen kirkastuminen, että moni asia on tosi hyvin silloin, kun meillä on perheenä hyvä olla. Samoissa ajatuksissa oli kuusivuotias esikoinen. Vahvana tunneihmisenä ja fiilistelijänä hän asetteli Harri Hyljettä tyynynsä viereen ja pohti sängyllä jalat ristissä istuen reissun onnistuneisuutta ja huoneen mukavuutta. Sitäkin, miten ihmeellistä on, että aamulla voi olla ihan eri paikassa kuin samana iltana nukkumaan mennessä. Vaikka asiakkaista puhutaan kaiken liiketoiminnan lähtökohtana, asiakaspalvelun taito tuppaa edelleen kaunopuheista huolimatta unohtumaan monissa hotelleissa. Tallink Cityssä se hallittiin – kiitettävän ystävällistä palvelua saatiin niin vastaanotossa kuin ravintolankin puolella. Sille annan joka kerta reissuun lähtiessä yhä suuremman arvon. Olen löytänyt laivamatkaamisesta vaivattoman tavan reissata lapsiperheenä ja kokea satojen ajokilometrien rinnalla tai lentokoneessa nököttäessä jotakin muutakin. 

Tähän saakka ollaan näillä perhereissuilla jätetty auto Suomen päässä terminaaliin ja kuljettu niin Tallinnassa kuin Tukholmassakin takseilla ja busseilla. Vaikka nähtävää riittää yhä laivamatkan kohdekaupungissakin, on ajatuksissa tulevaisuudessa automatkailu Tallinnasta ja Tukholmasta eteenpäin. Kolmårdeniin Bamsea ja eläimiä moikkaamaan, Pärnun kylpylään ja vanhoihin linnoituksiin. 

Ystäväperheen kanssa ollaan mietitty tuleville vuosille Välimeren risteilyjä, mutta sitä ennen olisi kiinnostavaa käydä täällä lähempänä myös Peppi Pitkätossun ruusuisella Visbyn saarella tai Riiassa. Pakata Harri Hylkeet ja sateenkaarensävyiset uimapuvut, ja sujauttaa lasten pienten askelten näkökulmasta pitkiin terminaarisiirtymisiin matkaevääksi pieni rusinarasia kuten nytkin. Myötätuulessa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yksi Tallinnan parhaista käyntikohteista kaikenikäisille – niin uskaltaisin Tallinnan Lentosataman merimuseosta, Lennusadamasta väittää. Hienon kokonaisuuden vetonaula on suuri 60-metrinen sukellusvene, Lembit, jota pääsee tutkimaan myös sisäpuolelta. 

Museossa esitellään Viron merenkulun historiaa sekä toisen maailmansodan ja neuvostovallan aikaista merisodankäynnin kalustoa, mutta näyttelyyn ei liity hitustakaan tylsyyttä. Tykit ovat vaikuttavia, vanhat laivojen ja sukellusveneiden tuhoamiseen tarkoitetut merimiinat jättimäisen suuria ja vihollista kohti osoittaneet ilmatorjuntatykit puhuttavat. 

Lähes kävelymatkan päässä Tallinnan keskustasta sijaitseva merimuseo on rakennettu valtavaan vesitasohalliin. Rakennuksen kupolit kattoikkunoineen ja muutamine sisään kurkistavine valonsäteineen sekä museoon luotu sinisenhämärä tunnelma tekevät paikasta visuaalisesti todella vaikuttavan. Betoniseinien suojassa, sinisen hämärässä valaistuksessa elää hetken kuin toisessa maailmassa. 

Päänähtävyys on Lembit, 1930-luvulta lähtöisin oleva sukellusvene, joka on sittemmin entisöity alkuvuosiensa kaltaiseksi. Lembit on yksi harvoista toisesta maailmansodasta selviytyneistä sukellusveneistä.

Lembitissä sai konkreettista tuntumaa, millaista miehistön elämä ahtaassa sukellusveneessä oli.

Ahtaanpaikankammoisena jo pelkkä laskeutuminen alukseen jyrkkiä tikkaita pitkin torpedojen lastausluukun kautta sai sydämen nousemaan kurkkuun. Tietoisuus siitä, että siirryimme pienistä oviaukoista yhä syvemmälle sukellusveneeseen, sai hengittämään syvään. Onneksi lukuisat yksityiskohdat nappuloineen ja mittareineen, kapteenin punaisine samettihytteineen ja periskooppeineen saivat ajatukset toisaalle.

Kierros merimuseossa aloitetaan yläkerroksesta, jossa ollaan ikään kuin merenpinnan tasolla.  

Alakerrassa taas voi kaiken nähdä ikään kuin merenpohjasta – myös merenpohjassa makaavan puurunkoisen, 1500-luvulla purjehtineen, laivanhylyn osalta.

Museo sopii kaikenikäisille, eikä kiinnostavuus rajoitu sotahistorian tai tekniikan tietämykseen. Tai sen puutteeseen. Paikka on tutustumisen arvoinen jo arkkitehtuurinsa takia. Sukellusveneeseen en kuitenkaan menisin taaperoikäisen lapsen kanssa jyrkkien portaiden ja ahtaiden kulkuväylien takia. 

Lapset on kävijäryhmänä huomioitu monin tavoin; lentosimulaattoreista radio-ohjattavaan veneeseen. Kaikkea on mahdollisuus kokeilla ja kaikkeen voi tutustua kantamatta huolta siitä, että jokin menisi rikki. 

Interaktiiviisia infotauluja on paljon, mikä mahdollistaa niihin uppoutumisen tiedonjanoisena niin halutessaan, mutta museossa on mahdollista kiertää myös vain katsellen. Meidät Tallinnan Lentosataman merimuseo yllätti positiivisesti. 

"Mitä tarkoittaa sota?", kysyi kuusivuotias, kun selitin museon historiaa. "Ammutaanko näillä oikeasti jotakin? Eikö se ota kipeää?", pohti nelivuotias katsoessaan jättimäisiä tykkejä. 

Jos otan kaiken vaikuttavan näkemäni rinnalla jotakin suurempaa matkaevääkseni tästä vierailusta, se olkoon ajatus rauhasta. Taidosta toimia yhdessä ja rakentaa tulevaisuutta ilman tykkejä tai merimiinoja. Merimuseon arvo olkoon myös linkki menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Historian ja tämän hetken.

Tallinnassa kannattaa vanhan kaupungin ohella vierailla myös esimerkiksi seuraavissa kohteissa: 

Energian oivalluskeskus on Tallinnan oma Heureka
Tallinn Zoo - Jääkarhujen ja norsujen koti vain risteilymatkan päässä Tallinnassa 
 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tallinnan vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevassa Energian Oivalluskeskuksessa on kirjaimellisesti sähköä ilmassa.

Yli 100-vuotiaan entisen sähkölaitoksen tiloihin rakennetussa elämyksellisessä tiedekeskuksessa, koko perheen vierailukohteessa, voi oppia sähköstä, tekniikasta ja energiasta.

Siellä on myös mahdollisuus planetaarioesityksiin, joissa on suomenkielinen selostus. Samoin näyttelyopasteet löytyvät suomeksi. 

Koska rakennus on entinen sähkölaitos, joka oli toiminnassa vuoteen 1979, suuri osa näyttelystä on luonnollisesti omistettu energialle ja sähkölle. Näytteillä on yläkerran tiloissa myös aikanaan sähköntuotantoon käytettyjä laitteita ja koneita. Energian oivalluskeskus on ollut Tallinnassa pitkään, mutta se avattiin uudelleen peruskorjattuna vuonna 2014.Energian oivalluskeskuksen tilat ovat kolmessa kerroksessa: pohjakerroksessa keskitytään ääniin ja optiikkaan, keskitasossa mm. energiaan ja ylimmässä kerroksessa sähkön tuottamiseen. 
Oivalla, leiki ja opi, on yksi Energiakeskuksen tunnuslauseista. Se avaa lähtökohdan hyvin – paikka on tarkoitettu innostamaan lapsia luonnontieteiden pariin. Yksi parhaista puolista onkin, että tiedekeskuksen tiloissa pääsee vapaasti itse kokeilemaan ja testaamaan erilaisia asioita.

Oivalluskeskus on monelta osin kuten Heureka, mutta hieman kotikutoisemman oloinen.

Eniten vierailusta saisivat irti alakouluikäiset lapset, joilla on ohjeiden lukutaito ja rohkeus itsenäiseen tutustumiseen sekä jo tietyntasoinen ymmärrys luonnontieteen ilmiöistä. 

Meidän perheen 4- ja 6-vuotiaat innostuivatkin eniten konkreettisista asioista kuten lampusta, johon he saivat sytytettyä valon tai pääsivät kurkistelemaan peilien kautta toistuvia lukuisia kuvia itsestään. 

Paljon puhuttu Faradayn häkki, jossa tehdään Teslan akuilla näytöksiä parin tunnin välein, jäi meiltä aikataulullisesti näkemättä. Kun aiemmin harmittelin sitä, mitä en eri vierailukohteissa ennättänyt nähdä tai kokea, osaan jo nykyisin paremmin ajatella - saanhan syyn niin halutessani palata. Vaikka Energian Oivalluskeskuksen osalta lasten ollessa kouluikäisiä. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu

Instagram