Kirjoitukset avainsanalla lastenvaatekokeilu

Jo liki vuoden olen pyrkinyt löytämään lapsille myös kotimaisia vaatteita. Niitä en ennen esikoisen syntymää, 2012, ajatellut oikeastaan olevan edes olemassa Nokian kumppareita, Rukkaa, Reimaa ja Tuttaa lukuunottamatta.

Alkuhumahduksessa viime keväisten Lapsimessujen jälkeen tein niin pääsääntöisesti, lähes poikkeuksetta ja välillä tuskastuin, kun en löytänytkään nettiviidakosta jotakin tarvittavaa. Ei sillä, en osannut myöskään etsiä oikeita verkostoja (enkä osaa vieläkään), sillä moni pienyrittäjä tekee työtään kovin yksin ja saa vain sattumalta siivet selkäänsä.

Nyttemmin olen oppinut tasapainoa. Etsin kotimaisia vaatevaihtoehtoja, tutustun mielelläni uusiin pieniin merkkeihin ja käytän aikaa etsiäkseni niitä. Toisaalta ostan myös hyvällä omallatunnolla muita merkkejä, enkä ole luopunut sen enempää Gantista, Ralph Laurenista tai pikaisesti Lindexistä kipaistavista leggareista.

Kotimaiset kengät ovat olleet mutka matkassa, kun kyse on laadukkaista lastenkengistä. Tai ylipäätään lastenkengistä. 

Paukkupakkasilla tytöt rakastivat Lahtisen huopikkaitaan ja mä vanhempana niiden helpoutta, mutta niiden ja Goretexien rinnalle tarvittiin lämpimät talvikengät. Sellaiset, jotka tukevat lapsen jalkaa ja jotka näyttävät kivoilta myös mekon kanssa. Sellaiset, jotka voi kuitenkin hyvillä mielin valita myös päiväkodin kengiksi ja luottaa kestävyyteen ja käytettävyyteen.

Onneksi on Tepsut. Suoraan Orivedeltä kotimaisesti valmistettuna.

Tepsuja meillä on ollut ennen tätä talvea yhdet, nauhalliset punaiset, silloin kun esikoinen oli vauva. Silloin tossut olivat söpöt, mutta nauhojen käytännöllisyydestä en tänä päivänäkään ole niin varma. 

Kenkinä Tepsut ovat jämäkät ja hieman jäykähköt pohjista. Kävelemään opettelevalle pohjista johtuva joustamattomuus oli hieman haastavaa epätasaisella maalla kävellessä, mutta toisaalta nilkka oli erittäin hyvin tuettu.

Pian nelivuotiaan tarpeet ovat jo toisenlaiset kuin kävelemään opettelevan ja leikki-ikäisen jalkaan Tepsut tuntuvat ryhdikkäiltä.

Sitä paitsi Tepsujen lesti on leveämpi kuin monissa muissa kengissä, joten ne ovat istuneet mallina hyvin. Meillä oleva malli on vetoketjullinen, joka helpottaa jalkaan saamista.

Punainen nahkakenkä kääntövuorella on ollut ennen kaikkea tepastelijan itsensä mieleen. Niin monen päiväkotipäivän päätteeksi hän on todennut kertoneensa kengistä kaverilleen. ”Niistä mun punaisista.”

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Mä haluan ne punaiset karvasaappaat”, on kuopus hihkunut jokaisen uloslähdön yhteydessä siitä lähtien, kun ensimmäisenä kunnon pakkaspäivänä otettiin huopatossut esiin. Prikulleen samanlaiset muuten kuin oman lapsuuteni nostalgiset tossut.

Se, että päiväkodin oman ryhmän aikuisella on myös Lahtisen punaiset huopikkaat ”ne on kyllä paljon isommat, kun se mun aikuinenkin on mua paljon isompi” on lisännyt innostusta entisestään.

 

Huopatossut. Niin parasta. Niin voi sanoa tässä materialismipaljoudessa enää vain harvasta. Huopatossuista voi. Tyttöjen jalat ovat aina lämpimät, askel kevyt ja pukeminen vaivatonta lapselle itsellekin. Täydelliset pakkaskengät. 

Kerroin vuosi sitten pyrkiväni löytämään kotimaisia lastenvaatteita ja -asusteita tyttöjen käyttöön. Näistä helmistä olen kertonut blogissani hiljakseen matkan varrella. 

 

Tätä viikonloppua ollaan vietetty täällä Himoksen paukkupakkasessa. Siksi tänään on palattava tähän kotimaisten lastenvaatteiden postaussarjaan mainiten huopikkaat. Ne ovat näet mahdollistaneet niin lumileikit kuin pidemmätkin kävelyretket mökkikylässä ja rinteiden tuntumassa. 

 

Aamupäivällä lähdettiin rinteeseen reilun kahdenkymmenen asteen pakkasessa, ja illan hämärtyessä pakkanen kipusi jälleen siten, että poskia kipristi pulkalla viilettäessä. Ei pakkanen ole juuri meidän vauhtia hidastanut, on vain tarjonnut hyvän syyn käydä välillä lämpimällä kaakaolla rinnekahvilassa.

Sää vaatii juuri nyt ulkoilijalta paljon ja vaikka yritämmekin pukeutua kuten Metsäemokin kerrospukeutumisesta vinkkaa, silti sormia palelee ja kauluria saa korjata poskien suojaamiseksi. Toisenlaisenkin takin olisi voinut valita, untuvaisemman.

 

Muutenkin etenkin pienemmät lapset seisoskelevat ulkona paljon paikoillaan toisten leikkejä tai luontoa seuraten. Toisinaan on pakkasaamuina jänskättänyt lähettää lapset päiväkotiin, kun jo kotipihassa tietää, että heidän varpaitaan palelee helposti. Muistuttelen kyllä, että ottakaahan sitten tarvittaessa villasukat korista ja silti huomaan pakkaslukemien kohotessa miettiväni, että onhan kenkä ylipäätään riittävän iso, jotta sukat mahtuvat mutristumatta.

 

Goretexeja lapsilta löytyy useammat, Vikingeistä Superfiteihin. Ne toimivat hyvin nollakelissä tai vähän suojasään puolella. Näinä pakkaspäivinä niissä viilenevät jalat nopeasti. Siksi kenkävalinta on jokaisen aamun kysymys. 

Huopatossusäässä huoli varpaiden lämpimänä pysymisestä onneksi unohtuu. Huopikkaat pitävät jalat lämpiminä paukkupakkasellakin, silloin kun muut kengät ovat hyytyneet jo aikoja sitten. Niin täälläkin tänä viikonloppuna. Vielä kun joku keksisi, miten lumi tarttuisi niihin vähemmän. 

- - -

Muita kotimaisia valintoja lapsiperheessämme olen pohtinut:

Kotimaiset lastenvaatteet: VAI-KOn asusteet herättävät vastuullisuuteen

Lämpimänä kuralätäköissä - Kotimaisilla vaatteilla lasten unelmia 
Nokian Hai-jalkineet ja TamSilkin väliasut

Kotimaisia lastenvaatteita vilpoisiin syyspäiviinkin - neuleita kesämekkojen sijaan
Linnonmaa / Ecobaby

Kotimaisten lastenvaatteiden laadukkuus yllättää - muutakin kuin yläasteen käsityötuntien opit käytössä
YO ZEN ja Melli EcoDesign

Kokeilu kotimaisista lastenvaatevalinnoista - Osa2: Kyllähän meillä osataankin! + etsinnässä syysvaatteet
Poutapukimo, Second  Chance, kotimaiset lastenvaatteet kokoava Lastenvaatekarnevaali ja ajatuksia löydettävyydestä

Kokeilu kotimaisista lastenvaatevalinnoista - Osa1: Ei kirvestä kaivoon ainakaan vielä.
Soma Original, Gugguu

Kokeilijan arkea - Vinkkaa suosikkisi kotimaisista lastenvaatevalmistajista

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tarinat vakuuttavat ja vaikuttavat. Tarinat, joiden takaa löytyy ajatus hyvästä, puhututtavat. 

 

Vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista toimialoista. Ympäristövaikutukset toimialalla, jossa eletään pikamuodin aikakautta ja uusia vaatteita ilmestyy kaupan hyllyille entistä tiheämpään, ovat merkittävät. 

 

Kerroin alkuvuonna, että pyrin mahdollisuuksien mukaan löytämään kauniita ja toimivia kotimaisia lastenvaatteita ja -asusteita. Alun perin takana ei ollut sen suurempaa ajatusta kuin Lapsimessuilla syttynyt kiinnostus ja oivallus, että paljon pitämieni Ralph Laureneiden ja Gantien rinnalle on kauniita Suomessa suunniteltuja tai valmistettuja vaihtoehtoja. 

Sittemmin olen huomannut pohtivani mm. sitä, missä määrin meihin jää jälkiä erilaisista kemikaaleista jo lapsuudesta saakka ja miten se vaikuttaa hyvinvointiimme elämän varrella. Voimmeko näihin valintoihin vaikuttaa vaatteillamme?

 

Tai jos tiedän, että meille hankitaan joka tapauksessa hurjan paljon lastenvaatteita, voisinko edes osittain olla ekologisesti painottunein valinnoin vähentämässä sitä kuormaa, jonka lastenvaatehankinnat aiheuttavat? 

En tiedä, missä määrin vaatekappaleella, parilla tai vielä kymmenelläkään on kokonaisuuteen merkitystä. Ehkä siitä näkökulmasta kuitenkin, että jos näitä valintoja vaatteiden suhteen tekee yhden kerrallaan, se on aina yhden enemmän.

 

Lapsilla on ollut käytössään kotimaiset, luomumateriaalista valmistetut VAI-KOn merinovillapipot. Merinovillaisista vaatteista ollaan tykätty aiemminkin - välikerrastoista ohuehkoihin pipoihin - mutta VAI-KOn pipoista löytyy myös jämäkän pehmeä vaihtoehto. Lasten pipot ovat Kiva-mallistosta hyvin päähän istuvia ja tosi lämpimiä. Yllättäväksi olen kokenut sen, että pipot joustavat paljon käyttäjänsä pään mukaan - istuvat hyvin venyessäänkin ja palautuvat alkuperäiseen kuosiinsa heti. Lasten pipoista toinen on lasten, toinen aikuisten koko ja oikeastaan heistä kumpikin voi valita kumman tahansa mallin. 

 

Päiväkotilasten näkökulmasta tärkeää on ollut se, että pipo on helppo saada itse päähän ja se pysyy jämäkästi nousematta edes vauhdikkaimmissa kiipeilytelineleikeissä tai metsäseikkailuissa. 

VAI-KOlla jokaisella pipolla on takanaan myös tarina. Pipojen polku alkaa argentiinalaisilta lammastiloilta, joissa tuotetusta luomuvillasta tehdään paikallisesti täällä Suomessa muun muassa pipoja ja lapasia.

 

Ennen kaikkea heidän tarinassaan herättää se, että vastuullisuuteensa nojaten he lahjoittavat prosentuaalisen osan liikevaihdostaan, jotta köyhempien maiden paremmalle tulevaisuudelle. Sille, että ympäristö säilyisi myös tuleville sukupolville. 

 

En tiedä, josko kuluttaminen voi koskaan olla vastuullista. Uskon kuitenkin, että kuluttajien valinnoilla on ainakin pitkällä aikavälillä vaikutusta sekä ympäristön tilaan että meidän ihmisten hyvinvointiin. Ostopäätöksillä ja ostamatta jättämisellä meidän on mahdollisuus vaikuttaa markkinoihin ja herättää pohtimaan sitä, millaiseen tulevaisuuteen meidän valintamme ohjaavat. Siksi VAI-KOn ajatus puhututtaa. 

- - - 

Aiempia kirjoituksiani kotimaisista lastenvaatteista:

Lämpimänä kuralätäköissä - Kotimaisilla vaatteilla lasten unelmia 
Nokian Hai-jalkineet ja TamSilkin väliasut

Kotimaisia lastenvaatteita vilpoisiin syyspäiviinkin - neuleita kesämekkojen sijaan
Linnonmaa / Ecobaby

Kotimaisten lastenvaatteiden laadukkuus yllättää - muutakin kuin yläasteen käsityötuntien opit käytössä
YO ZEN ja Melli EcoDesign

Kokeilu kotimaisista lastenvaatevalinnoista - Osa2: Kyllähän meillä osataankin! + etsinnässä syysvaatteet
Poutapukimo, Second  Chance, kotimaiset lastenvaatteet kokoava Lastenvaatekarnevaali ja ajatuksia löydettävyydestä

Kokeilu kotimaisista lastenvaatevalinnoista - Osa1: Ei kirvestä kaivoon ainakaan vielä.
Soma Original, Gugguu

Kokeilijan arkea - Vinkkaa suosikkisi kotimaisista lastenvaatevalmistajista

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Kunpa aamullakin satais näin paljon, niin vois hyppiä vesilätäkössä", toivoi viisivuotias hartaasti mennessään nukkumaan. Sade ropisi katolla ja tuuli piiskasi ikkunoita. 

Miten sitä oppisi elämään lapsen tavalla? Etsisi aina niitä valoisia puolia, ehkä odottamattomistakin paikoista. Onhan se näet totta, sade ropisee katolla enää vain hetken ennen kuin vaihtuu kevyisiin lumihiutaleisiin tai rummuttaviin rakeisiin. Vielä voi hyppiä vesilätäköissä.

Olen kertonut kotimaisten lastenasusteiden ja -vaatteiden kokeilustani läpi vuoden. Siitä, että haluan kartoittaa ja jatkuvasti pitää silmällä lastenvaatehankinnoissa kotimaisia valmistajia ja suunnittelijoita - ja toimivien, kauniiden vaihtoehtojen löytyessä valita ensisijaisesti niitä. 

Alkuperäinen ajatus tuli kevään Lapsimessuilta (jotka muuten järjestetään ensi vuonna 20.-22.4.2018), jolloin vasta oikeastaan ensimmäistä kertaa ymmärsin, miten paljon vaihtoehtoja myös kotimaisilla yrityksillä on. Sittemmin tästä on tullut tapa - katsoa myös ja erityisesti kotimainen tarjonta. 

 

Nokian Jalkineen Hait

klassiset kumisaappaat söpön vaaleanpunaisina, ovat olleet yksi näistä valinnoista. Ajattomat, vähän matalavartisemmat klassikkokumpparit ovat olleet tykätyt. 

Tytöt ovat sujauttaneet jalkaansa niin syksyisellä sadesäällä kuin märässä nollakelissäkin villasukkalisällä. Plussana kumppareille on ehdottomasti se, että lapsikin saa ne helposti jalkaansa. Ei tarvitse tehdä mitään hien otsalle nostavia poppakonsteja, vaan saappaat sujahtavat jalkaan vaivatta ja ne saa poiskin ilman kiskomista. Aika monien saappaiden kohdalla on näet kuulunut eteisestä aina sama tuskastunut "äiti, tuu auttamaan"-toive.

Kumpparit jalassa on retkeilty ja käyty leikkipuistossa. Loppusyksystä ne haluttiin päiväkotiinkin, jossa lapsilla oli käytössään toiset kumisaappaat. Vanhempana pidän siitä, että nämä kumisaappaat ovat myös nätit, tyttömäisen suloiset ilman kirkuvia kuoseja. Niillä voi tehdä kauppareissunkin päivän päätteeksi toivoen, että parkkipaikalla olisi edes yksi kunnon vesilätäkkö.

 

Väliasut 

Kun palasimme muutama päivä sitten yötä vasten lomamatkalta etelän lämmöstä, halusi esikoisemme kotiin päästessään ylleen lämpökerraston ja pitkät villasukat. Viikko lähes 30 asteessa teki tehtävänsä marraskuiseen koleuteen kotiutuvalle. 

Lämpiminä väliasuina tytöillä tämän syksyn seikkailuissa ja kotoiluissa ovat Tamsilkin valmistamat villasilkkivaatteet. Ne, jotka eivät kutita ja jotka lämmittävät; luonnonvalkoisena ja harmaana. Välikerrastot, jotka sopivat ulkoilusta kuperkeikkoihin. 

 

Tam-Silkista tulee mielleyhtymä mun lapsuuteeni ja lapsuudenkotini, ison maalaistalon, yläkerrassa asuneisiin isovanhempiini. Nyt jo pilvenhattaran päältä meitä katsovalla mummollani oli Tam-Silkin vaatteita paljon, laamapaidoista lähtien.

Tyttöjen välikerrastoihin syntyy siksi hassun nostalginen sidos - jotakin vuosikymmentenkin takaa on ennallaan.  

 

Mukavalta tuntuu myös tietoisuus siitä, että he valmistavat tuotteensa 100% kotimaisin voimin, lähellä asiakasta. 

Kerroin viimeksi pohtineeni sitä, miten paljon meihin jää jälkiä erilaisista kemikaaleista jo lapsuudesta saakka ja miten se vaikuttaa hyvinvointiimme elämän varrella. Myös Tam-Silkin tuotteissa on kiinnitetty huomiota materiaalien ekologisuuteen. En tiedä, missä määrin vaatekappaleella, parilla tai vielä kymmenelläkään on kokonaisuuteen merkitystä. Ehkä siitä näkökulmasta kuitenkin, että jos näitä valintoja vaatteiden suhteen tekee yhden kerrallaan, se on aina yhden enemmän.

 

Kotimaisten lastenvaatteiden tarjonta muuttuu nopeasti.  Jos sinä seuraat kotimaisia lastenvaatteita - täällä valmistettuja tai suunniteltuja - kertoisitko omat suosikkisi? Tai onko jollakin valmistajalla erityisen huomionarvoinen mallisto juuri tällä hetkellä? 

 

Aiempia kirjoituksiani:

Kotimaisia lastenvaatteita vilpoisiin syyspäiviinkin - neuleita kesämekkojen sijaan
Linnonmaa / Ecobaby

Kotimaisten lastenvaatteiden laadukkuus yllättää - muutakin kuin yläasteen käsityötuntien opit käytössä
YO ZEN ja Melli EcoDesign

Kokeilu kotimaisista lastenvaatevalinnoista - Osa2: Kyllähän meillä osataankin! + etsinnässä syysvaatteet
Poutapukimo, Second  Chance, kotimaiset lastenvaatteet kokoava Lastenvaatekarnevaali ja ajatuksia löydettävyydestä

Kokeilu kotimaisista lastenvaatevalinnoista - Osa1: Ei kirvestä kaivoon ainakaan vielä.
Soma Original, Gugguu

Kokeilijan arkea - Vinkkaa suosikkisi kotimaisista lastenvaatevalmistajista

 

- - - -

Joko seuraat arkeamme Facebookissa tai lähes päivittäisin kuvatarinoin Instagramissa? Näinä aikoina meillä valmistellaan joulua suurella lämmöllä, luetaan paljon ja askarrellaan vieläkin enemmän kolme- ja viisivuotiaiden kanssa sekä seikkaillaan ja retkeillään erilaisissa lapsiperhekohteissa. Koska mitään en pidä itsestäänselvyytenä, blogissa pohditaan myös elämää sen syvempinä merkityksinä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu