Kirjoitukset avainsanalla yhdessäolo

On paikkoja, jotka pystyvät yllättämään joka kerta. Vakuuttamaan.
Niitä, joissa aikaa viettäessään toivoo ajankulun hidastuvan, mutta joista lähtiessään sulkee oven tyytyväisin mielin, sillä onnistuneen asiakaskokemuksen jälkeen tietää jo lähtiessään palaavansa takaisin.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

🌟Kiitos Haikon Kartano 🌟Kiitos elämyksestä, takuuvarmasta laadusta ja kohtaamisen taidosta. Erinomaisesta asiakaskokemuksesta. Kuin uudestisyntynyt ei ihan kuvaa tämän päivän oloa, sillä valvottiin aamuyön tunneille ja kilisteltiin rakkaan ystäväpariskunnan kanssa melko monella kuplivalla. Mutta tekipä ihan älyttömän hyvää viettää aikaa aikuisseurassa; nauraen, jutellen ja nauttien. Maailma on hurjan paljon parempi paikka tämän jälkeen. #maailmanparannusta #aamuyöntunneille #näkyyköväsymyskatseesta #parisuhdeaikaa #onniontässä #yhteistäaikaa #parisuhde #rakastansua #irtiottoarjesta #parastajustnyt #haikonkartano #hotelhaikko #haikko #visitporvoo #visitfinland #munkotikaupunki #matkailukotimaassa #hotelli #kartano #suosittelen #selfie #mylove #vauvablogit #perheblogit #matkablogi #meidänperhelehti #teehetkienkoti @haikonkartano @meidanperhelehti

A post shared by Marika (@teehetkienkoti) on

Historiallisessa punaisten ranta-aittojen ja kauniiden luontokohteiden Porvoossa sijaitseva Haikon Kartano upeine puitteineen on sellainen. Puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja vain seitsemän kilometrin päässä historiallisesta vanhasta Porvoosta sijaitseva kartanohotelli tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille. 

Olen osallistunut Haikossa lukuisiin iltapukujuhliin ja nauttinut illallista toinen toistaan vaikuttavammissa, kauniiden yksityiskohtien saleissa. Olen rentoutunut kylpyläosastolla, varannut erilaisia hoitoja ja uudistanut ilmettäni kampaajalla. 

Työn puolesta Haikon Kartano on mahdollistanut laadukkaasti toteutettuja työkokouksia kongressisiivessä ja lounaita kartanon puolella. Kartanoa ympäröivä puistomainen ympäristö meren äärellä on tarjonnut ajattelutyöstä erinomaisen tauon palaveripäivien lomassa. 

Haikko on myös paikka romantiikalle ja vahvoille tunteille. 
Juuri sitä me etsimme tällä kertaa, kun kahdenkeskisessä varauksessamme oli majoittuminen laadukkaasti kartanon puolella ja illallinen pitkän kaavan mukaan kiireettä. 

Aikaa vain olla. Ammentaa parisuhteesta ja ystävyydestä energiaa perhekeskeiseen elämäämme. Sille, että minä olen sinua varten ja sinä minua. 

Illallista tuli kanssamme nauttimaan ystäväpariskunta. Kuplivan ääressä nostimme maljan – kerran, jos toisenkin – ystävyydelle ja yhdessäololle. 

Vaikka Haikon Kartano tarjoaa etenkin kartanohotellin puolella upeat puitteet majoittumiseen, on Haikko pysähtymisen arvoinen myös pelkkänä illallispaikkana, mikäli niin tahtoo. Pöytävaraus kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä etenkin viikonloppuina illallispöydät täyttyvät hyvän ruuan äärellä keskustelevista pariskunnista ja ystävistä. 

Niin illalliselta kuin aamupalalta poimittiin iloksemme paljon lähiruokaa Henriksonin leipomotuotteista Malmgårdin spelttipuuroon ja toki porvoolaisittain Brunbergin suklaasuukkoihin. Maistuvaa ruokaa, kauniita kukka-asetelmia ja tunnelmavalaistus - erinomaiset lähtökohdat onnistuneelle illalle. Mä olen visualisti, joten Haikossa silmäkin lepää. 

Haikossa butlereilla on taito kohdata asiakkaat ja tarjoilijoiden ote on ammattitaitoinen. Arvokkuutta henkivässä paikassa se on edellytys, ja tässä he ovat onneksi onnistuneet. 

Haikossa jokainen saa hetkensä. Yksilöllisen ja harkitun. Sen, jossa unohtaa arjen pyörityksen ja pysähtyy nauttimaan niistä minuuteista ja tunneista, jotka ovat käsillä. 

Majoittumismahdollisuuksia Haikossa on laajalla skaalalla. Kylpylähotellin puolella huoneet ovat tavallisempia standardihuoneita, joiden osalta plussana on vaivaton pääsy samassa rakennuksessa sijaitsevaan uudistettuun kylpylään aamutakeissa.

Kartanorakennuksen puolella yksilölliset, korkean laadun huoneet takaavat viihtyvyyden sillekin majoittujalle, joka on nostanut odotuksensa hyvin korkealle. Jo kartanon massiivisten ovien takaa aulaan ja vastaanottoon astuessa avautuu omanlaisensa, kiireettömämpi maailma. Sviitin oven sulkiessa muu maailma jää taakse. Ajattomassa miljöössä on aikaa vain itselle.

Pienten lasten vanhempina aikaa kahdenkeskiselle ololle on rajatusti. Kaiken arjen yhteensovittamisen lomassa koen, että on tärkeää muistaa, mistä kaikki on alkanut. Vanhemmuus ja yhteinen polku jaettua elämää kohti. Että kaiken alku on parisuhteessa, siinä, että ollaan toisillemme tärkeitä omana itsenämmme - ei äitinä tai isänä, vaan puolisona. 

Haikkoon lähdettäessä takana oli huonosti nukuttu yö lasten sairastaessa ja monta edeltävää vähäunisempaa yötä työasioiden painaessa. Kun meillä oli hetki toisillemme, ei kuitenkaan maltettu mennä nukkumaan vielä silloinkaan, kun väsymys jo hiipi silmäluomien taakse. Haukotuskin piilotettiin kääntämällä vaivihkaa päätä. Vaikkei ilta ollut enää niin kovin nuorikaan, istuttiin Haikon kartanon tunnetulla klubilla sen sulkemisaikaan saakka, juteltiin viinilasillisen ääressä ja nautittiin musiikista, otettiin jokunen tanssiaskelkin tanssilattialla. Ja kyllä, se oli ihan jokaisen hetken arvoista. 

Rentoutta etsivän kannattaa myös sujauttaa valkoiset kylpytossut jalkaansa ja tepastella kylpytakkiin kietoutuneena spaosastolle. Linjakkaasti tarjolla on hyvinvointikylpylä aikuisille vilkkaan vesipuiston sijaan. Sitä osaa arvostaa erityisesti silloin, kun omat lapset ovat hoidossa. 

Tai sitten voi tehdä kuten me - nauttia oman huoneen kylpyammeesta, kietoutua  ylellisen paksuun valkoiseen pyyhkeeseen ja kylpytakkiin, kaataa kuplivaa lasiin ja rentoutua heilutellen puhtaita varpaita huoneen sängyn laidalla istuskellen. 

Kotiin palatessamme ei takuulla oltu virkeämpiä kuin lähtiessämme. Pitkistä yöunistakaan ei voi samassa yhteydessä mainita. Toista yhtä hyväntuulista iltaa en tosin muista aikoihin. Iltaa, johon mahtuisi yhtä paljon naurua ja keskustelua miljöössä, joka kutsuu viihtymään. 

Olen puhunut paljon siitä, että uskon elämyksiin ja jaettuihin hetkiin tärkeiden ihmisten kanssa. Siihen, että tulevaisuudessa uskon ihmisten panostavan aina vain enemmän kokemuksiin kuin tavaraan. Muistoihin materian sijaan. 

Nämä hetket ovat niitä. Nämä ovet on hyvä sulkea, kun tietää palaavansa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ystäväperheemme on asunut ulkomailla kaikki nämä vuodet, jolloin meillä on ollut lapsia. Heillä ja meillä. Esikoisemme ovat samanikäiset, lasketut ajat olivat vain päivien päässä toisistaan. Kummipoikamme on kuopustamme jonkin verran nuorempi. Aikanaan silti hyvä kaverinelikko, toivon.

He ovat vihdoin palaamassa odotetusti Suomeen, ainakin hetkeksi. Joiksikin vuosiksi, toivottavasti. 

 

Lapset ovat tavanneet tänä aina toisiaan hyvin satunnaisesti. Oikeastaan ystäväperheemme muutamilla Suomi-vierailuilla lähinnä. Muutoin yhteydenpito on ollut aikuisten välistä, vaikkakin paljon lapsista keskustellen.

”Kohta te saatte taas leikkiä enemmän, voidaan nähdä tosi useastikin”, olen maininnut viime viikkoina tytöille useasti. "Pyydetään vaikka yökylään ja mennään jonnekin yhdessä." Odotukseen sekoittuu jo malttamattomuutta, sillä välimatka on näissä ruuhkavuosissa tehnyt sen, että olen ollut huono pitämään yhteyttä ikävöinnistä ja monista mietteistä huolimatta. Että hei, vihdoin välimatka on taas lyhyempi. Ei enää toista mannerta, eikä edes toista maata. Ihan jo melkein naapurikaupunki. 

”Äiti, sä sanot siitä aina, mutta mä en ihan oikein tunne sitä”, vastasi esikoinen hieman hölmistyneellä ilmeellä odotushihkumiseeni tänään. Nikottelin muutaman kerran, vastaus tuntui hölmöltä. 

Mietin mielessäni, että tokihan sä tunnet. Että hänhän on meidän ystävien lapsi, teitä odotettiin samaan aikaan ja teistä on niin paljon juteltu. Että täytyyhän sun muistaa. Että käviväthän he täällä viime kesänäkin ja me käytiin isän kanssa kaksin heidän luonaan ja oltiin kaikki heillä synttäreillä silloin, kun… no, te olitte kolmevuotiaita tai jotain. 

Hän katsoi omanikäisensä valokuvaa ja vakuutti muistavansa ainakin sen, kun kuva otettiin. ”Mä heilutinkin niille ulkona, kun ne lähti autolla meidän pihasta”, hän jatkoi. Muistiko hän todella, vai sanoiko niin nähdessään mun haikeuden, en ole varma. 

 

"Lasten totuus on toinen. Heidän tarvitsee nähdä muistaakseen pidempään."

 

Ajatukseen sekoittui paljon kurkkua kuristavaa haikeutta. Että vaikka olen itse halunnut ajatella samanikäisten lastemme kasvavan ystäviksi, kuten me vanhemmatkin olemme, hänen muistikuvansa ovat menneiltä vuosilta hataria. Satunnaisia, tai jopa olemattomia. Se kirpaisee.

Se kertoo siitä, miten välimatka on lapsille toista kuin meille aikuisille. Kun me pystymme säilyttämään sydämessä ja palaamaan muistoihin tai lähettämään iltatuulen mukana lämpimän ajatuksen näkemättä pitkiin aikoihin, lasten totuus on toinen. Heidän tarvitsee nähdä muistaakseen pidempään. Heidän tarvitsee kerätä muistoja ja elämyksiä, voidakseen palata niihin elävin mielikuvin. 

"Musta on kivaa saada uusia kavereita, kun ne tulee tänne." Että vaikka hän ei nyt muista, on edessä olevina vuosina aikaa oppia tuntemaan. Se tuntui paljon lohdullisemmalta.

 

Tervetuloa Suomeen, ystävät. Ei lasketa edessä olevia vuosia samassa maassa, vaan eletään tätä tärkeää hetkeä. Kerrytetään niitä merkityksellisiä yhteisiä muistoja, joilla pidetään toisemme sydämessä sittenkin, kun eron hetki taas koittaa. Että sitten muistavat kaikki – isot ja pienetkin.  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Huvivaltio Etelä-Pohjanmaalla, jossa suuriakin unelmia lähdetään toteuttamaan täysillä. 160 hehtaaria rajatonta riemua ja hurja määrä laitteita pienistä huvipuistoseikkailijoista aikuisiin hurjapäihin. Suomen kesään nähden poikkeuksellisen kauniina päivänä pitkät jonot elämysten etsijöitä lipunmyyntiporteilla jo reilusti ennen aukeamisaikaa.

 

Hetkinen. Pienten lasten äitinä hetken mietityttää. Tuleeko pieni ihmiseni tuossa ihmispaljoudessa otetuksi huomioon niissä lapsille suunnatuissa laitteissa, joihin en itse pääse mukaan? Autetaanko häntä ilman aitojen yli huutelevaa ylihuolehtivaista vanhempaa? Entä laitepaljous ylipäätään - pysyvätkö toinen toistaan hurjemmat laitteet toimintakunnossa?

 

Kokemus ja taito nähdä tilanteet. Powerpark on antanut elämyspuistossaan paljon vastuuta eläkeikäisille laitekuskeille. Heille, joilla on sopivan kiireetön ja huolehtiva tapa erityisesti pienten lasten kanssa. He nostavat laitteisiin pyytämättä, suoristavat huomaamatta lippalakin silmiltä, kysyvät lapselta kuulumisia ja juttelevat rauhalliseen tapaansa laitteen vierellä odottaville vanhemmille. He luovat turvallisuuden ja huolettomuuden – heidän käsiin uskon lapseni. Loistava yhdistelmä eri ikäisiä toisiltaan oppimassa, siitä peukut Powerparkille.

Turvallisuuteen on Powerparkissa kiinnitetty ylipäätään paljon huomiota. Laitteet ajetaan läpi joka aamu ja testiajoja tehdään tarvittaessa päivän mittaankin. Erilaisia kieputuslaitteita katsellessa ja maailmanpyörään polvet tutisten kiivetessä turvallisuus käykin väistämättä mielessä. Elämyspuistosta tavoitettu huvipuiston johtaja Mikko Kiviluoma mainitsikin turvallisuuden olevan ykkösasia suomalaisissa huvipuistoissa kautta maan ja sen saralla tehtävän yhteistyötä.

 

Tänä kesänä meidän lasten lempparit olivat selvät. Pian kolmevuotias ihastui viime kesän tapaan satumaisen kauniiseen karuselliin ja esikoinen Red Baroniin, jossa hän pääsi lentämään lentokoneilla korkeuksiin. Mukavaa on se, että Powerparkissa riittää paljon koettavaa niin heidän ikäisilleen kuin meille ja mukana olleille lasten isovanhemmillekin; Röllimaasta extremeen. Viime kesän vierailustamme voit muuten lukea täältä.

Powerpark onkin täynnä elämyksiä kaikille. Omanlaisensa elämys on sekin, että oikeastaan keskelle ei-mitään on syntynyt valtava monipuolisten aktiviteettien keskittymä. Saavutpa Powerparkiin ajaen pitkin Pohjanmaan väylää tai tän kesän uutuutena kätevästi junalla, näet ympärilläsi lähinnä suuria maatiloja ja viljeltyjä peltoja. Pohjanmaan lakeuden.

Powerpark kertoo myös uskosta unelmiin. Niistä puiston perustaja, Jorma Lillbacka, on pitänyt kiinni ja niihin hän on saanut henkilökuntansa sitoutettua. Toteuttamaan unelmia kanssaan, tekemään unelmistaan yhteisiä. Koska unelmilla on tapana toteutua niihin vahvasti uskottaessa, odotan kiinnostuksella Powerparkin tarun jatkumista. Sitä, millainen vahvasti uudistuva alue on vuosien kuluttua. Powerparkin lähistöllä, periksiantamattomuudestaan tunnetulla Etelä-Pohjanmaalla, sijaitsee mun lapsuudenkotini. Niinpä päästään seuraamaan tätä tarinaa vuosittaisilla kesälomareissuillamme.

 

Lomalaiset haluavat tulla kohdatuiksi lomalaisina. Kiireettä, rentoutuen ja nauttien, vaikkakin kutkuttavalla tavalla rajoja testaten. Siihen Powerpark panostaa ja siinä onnistuu.

 

Ps. "Äiti, miksi maailmanpyörässä ei tarvi turvavyötä, vaikka se on korkeampi kuin muut, joissa tarvii?" Siinäpä pohdinta.  

- - -

Tänä kesänä Teehetkien kodissa tutustutaan perhearjen ohella useisiin lapsiperheitä kiinnostaviin kohteisiin kotimaassa (ja hypätään jopa karavaanariksi ekaa kertaa elämässä) sekä askarrellaan helpon toteutuksen juttuja tyttöjen kanssa. Elokuussa kuopuksemmekin aloittaa päiväkodin. Tule mukaan seuraamaan kesäpäiviämme Facebookissa ja päivittäin päivittyvin kuvatarinoin Instagramissa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Siinä he istuivat pöydän ympärillä kaikki.

 

Hän, jonka tapaa kasvattaa lapset ja olla aidosti läsnä hetkissä ihailen paljon. Kiireisen arkensakin keskellä hän osaa aina pysähtyä juuri siihen hetkeen, jossa kohtaa toisen. Katsoa silmiin, rutistaa lämpimästi. Hän, ihmisistä lojaalein, jonka sydämessä ja perheessä on aina paikka minulle, meille.

 

Hän, johon olen oikeastaan poikkeuksetta yhteydessä ensimmäisenä, jos mieltäni painaa jokin asia. Hän tuntee minut ja puolisoni niin hyvin, että hän löytää joka tilanteeseen ne oikeat sanat. Tai osaa sanoittakin tuoda levollisen, rauhallisen olon.

 

Hän, joka oli arjen enkeli erityisesti viime kesänä, jolloin meillä molemmilla kummatkin lapset sairastivat vesirokot päivälleen samaan aikana. Viikkojen eristys muusta maailmasta olisi tuntunut raastavan pitkältä, mutta oi, heistä me saimme seuraa useampana päivänä viikossa. Vesirokkotäplikkäät lapset leikkivät tyytyväisinä keskenään. Hän, jonka seurassa tulee aina hyvälle tuulelle. Aamuviesteistä, iltaviesteistä, pelkästä ajatuksesta, että hän on jossakin lähellä olemassa. Meitäkin varten.

 

Hän, johon tutustuin kunnolla vasta kesällä, mutta jonka kanssa ajatuksia on hyvin mutkatonta jakaa. Keskusteluihinkin uppoutuu jopa siinä määrin, että hän onnistui syksyisen pitkän kävelylenkin jälkeen houkuttelemaan minut saunomaan ja lauteille jatkamaan lenkkipohdintojamme. Tietämättä toki sitä, että saunan kuumuus saa minut lähes pyörtymään ja siksi minua harvemmin saa saunakaveriksi. Mutta voihan sitä jutella pesuhuoneen seinäänkin nojaten, lisähappea haukaten. Kunhan seura on erinomaista.

 

Hän, joka on entisestään kirkastunut ymmärrystä siitä, että lapset ovat lahja ja että vanhemmuus on etuoikeus. Hän, jolla on aina taito ottaa toiset huomioon ja luoda ympärilleen hyvää mieltä.

 

Hän, jonka kanssa polkumme kohtasivat jokin aika sitten toistuvasti toisiamme tuntematta. Olimme kutsuttuja yhteisillä synttäreillä ja muissa tapahtumissa muiden ihmisten vaihtuessa ympärillä, mutta me pysyimme. Aina eteiseen saapuessamme huomasimme, että kappas vain, tekin olette taas täällä. Totesimme, että kohtalolla saattaa olla sormet mukana tässä pelissä. Se valovoima ja sydämen lämpö, joka hänestä säteilee nyt tutustuttuamme – olen iloinen, että kohtalo tuli näyttämään pelimerkkejä.

 

Vierekkäin he, joista toisen kanssa jaettiin esikoisten odotus- ja vauva-ajat ja toisen kanssa kuopusten. Keskusteltiin siitä, mitä vanhemmuus tarkoittaa, miten äitiys koetaan ja ennen kaikkea elettiin yhdessä sitä arkea vastasyntyneen ja sittemmin taaperon kanssa. Oltiin toisillemme peilauspintoja, tasapainottajia, tsemppareita. Nukkumisesta ja nukkumattomuudesta, syömisestä ja syöttämisestä, omasta ajasta ja perhekeskeisyydestä.

 

Hän, joka saa puolisostani esille uuden puolen. Laittaa viestin tai soittaa, että nähdäänhän vartin päästä uimahallilla tai sopiiko treffit lasten kanssa Hoplopissa puolen tunnin päästä. Pitkälle asioita suunnitteleva puolisoni nikottelee yllätyksellisyyttä joka kerta hetken, mutta hyväntuulisena nappaa silti tytöt mukaansa ja lähtee isien ja tyttöjen iltaan. He vilpittömän välittömät ihmiset, jotka ollaan tunnettu koko porukasta ajallisesti vähiten, mutta joiden kanssa toivomme polun jatkuvan vuosikymmeniä. Viikoittaisine, jopa useampine tapaamisineen.

 

He, ja monet muut. Tärkeät, merkitykselliset, rakkaat.

 

Pitkäaikainen haaveemme toteutui, kun saimme kotiimme saman pöydän ympärille kanssamme istumaan iltaa läheisimmät ystävät, ystäväpariskunnat. He, joiden kanssa jaamme arjen lenkkipoluista iltateehetkiin. He, joiden kanssa käydään keskusteluja uhmaiästä ja kasvatuksen periaatteista, pikkulapsiperhe-elämästä aikaresursseineen, kotiäitiydestä ja työelämästä. Pohditaan maailmanpolitiikkaa, taloutta ja parisuhteita, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Suunnitellaan teatterireissuja, ravintolaillallisia ja yökyläilyjä. Tai ihan vain sitä, miten saataisiin seuraava hämärä syyspäivä kulumaan hyväntuulisesti väsyneiden lasten kanssa.

 

He, jotka pelkällä läsnäolollaan tuovat valtavasti hyvää mieltä. Auttavat sumplimaan ja selviytymään arjen ryteiköissä ja näkemään onnellisina päivinä vieläkin kirkkaammat kultareunat.

 

He, jotka laittavat pidemmän sähkökatkon aikana viestin, että tarvitteko kynttilöitä, ollaan kohta kotiovellanne tarvittaessa. Tuovat tullessaan itsetehtyä omppumehua, tuoretta pullaa, ison vuoallisen ruokaa tai kimpun oman kotipihan kesäkukkia. Seisovat ovella illan hämärissä ison matkalaukun kanssa "lainatkaa tätä, mahtuvat vaatteenne reissuun paremmin" tai laittavat aamuaikaiseen viestiä, että otettais teidän tyttö kyydissä yhteiseen harrastukseen, sopiihan. Soittavat flunssaisten ovikelloa tuoden yskänkarkkeja ja herkkuja, jättävät kotiovelle kukista kauneimman tai postilaatikkoon suklaarasian tai kirjeen lämpimin ajatuksin. Patistavat suihkuun ja lupaavat vahtia lapsia sen aikaa, ottavat lapset hoitoon ja lähettävät vauva-ajan väsyneet vanhemmat kaksistaan pizzalle, siivoavat pöydän ruokailun jälkeen ja napsauttavat tiskikoneen päälle "istu sä hetki rauhassa."

 

He, jotka ovat paitsi aikuisystäviä ja siinä roolissa mielettömän tärkeitä, myös lastemme ystävien äitejä ja isiä. Kuvis- ja tanssimuskarikavereita, metsäseikkailuseuralaisia, uimahallin pukuhuoneen jakajia, askartelu- ja leipomiskavereita. Meidän lapsille niitä turvallisia aikuisia, joiden kanssa lapsuudessaan kasvavat.

 

Illan täytti kiitollisuus. Oikeastaan vähän ihmetyskin. Että tuossa he nyt ovat, kaikki samaan aikaan, jokainen omana ihanana itsenään. Illallinen kahdellekymmenelle.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Instagram