Kirjoitukset avainsanalla yhteinen aika

En suorilta ole nähnyt itseäni unelmalomaviikonloppua ajatellessani kylpylän aalloilla keinumassa ja lekottelemassa porealtaiden kuplissa ventovieraiden kanssa. Osin ehkä sitä suomalaisille tyypillistä häveliäisyyttä ja oman tilan tarvetta, osin sitä arvioivaa katsetta omaan äitiyden(kin) muuttamaan kroppaan, joka kuitenkin kylpylässä kätkeytyy vain kevyen uimapuvun taakse. Lähden mielelläni uimaan kuntoradalle vesijuoksutyyppisesti, mutta kylpylässä esimerkiksi se lasten tyypillisesti rakastama vauva-allas, jossa on vettä hädin tuskin nilkkaan, ei ihan ole mun juttuni. Sitä paitsi ihmeen usein niissäkin altaissa on viileää vettä. Vanhemmat kököttävät altaan reunoilla käsikarvat pystyssä ja hampaat kalisten - uuh, ihan mahottoman rentouttavaa.

 

Meidän tytöt rakastavat vettä ja uimista. Viihtyvät uima-altailla pitkään sinne päästyään ja pyytävät viikoittain isäänsä lähtemään kanssaan uimahalliin. Meiltä kotoa se on onneksi ihan kivenheiton päässä mäen alla. Vuosi sitten tilanne oli tyystin toinen. Kuopus kiljui lähes kaksivuotiaaksi pelkästään jo siitä, että näki vettä ja ahdistui silminnähden uimahallin kaikuvista äänistä. Se, että hänet olisi saanut kastamaan vettä edes varpaankärjellään, oli kaikin tavoin mahdoton ajatus. Vesipelkoisesta vesipedoksi.

 

 

Kylpylä. Tyttöjen rakkaudesta veteen me varattiin kylpyläviikonloppu Ikaalisissa. Koko perheenä. Yhdistettiin kylpyläreissu toivottuun käyntiin Ti-Ti Nallen talossa, ja toisaalta oltiin myös kuultu Ikaalisten kylpylästä paljon hyvää nimenomaan perhekohteena. Vietettiin monta hyväntuulista valmistautumishetkeä jo kotona, kun kukin mietti, mitkä ovat ne tärkeimmät mukaan tarvittavat asiat. Ponit, pehmolelut, uninallet, palapelit, iltasatukirjat. Lapsen silmin tärkein onkin ihan toista kuin meidän aikuisten silmin.

 

 

Tytöt rakastivat jokaista hetkeä. He kirmasivat hotellin käytävällä valkoiset kylpytakit päällään hihkuen "uimaan, uimaan" ja nauttivat täysin siemauksin vedestä. Hotellihuoneeseen päästyään olisivat olleet valmiita lähtemään takaisin saman tienkin. Molemmat osaavat uida sujuvan omatoimisesti käsikellukkeillaan, joten meillä vanhemmillakin oli kädet vapaana omalle uimiselle heidän vierellään. Vesiliukumäki kierteineen oli ennen kokematon juttu, josta tuli hitti. Lämpimään veteen oli mukavaa polskahtaa isän sylissä. Lämmin vesi - jee, täydet pisteet Ikaalisten kylpylälle siitä, ettei allasosastolla tarvitse palella, sillä ennakko-odotuksista poiketen vesi oli miellyttävän lämmintä.

 

Oli mahtavaa seurata lasten onnellisuutta. Sitä, miten he järjestivät iloisina hotellihuoneen pöydille omat lelunsa ja miten kömpivät omien peittojensa alle. Sitä, miten kurkistelivat hotellihuoneen ikkunasta ulos ja miettivät, keitä muita hotellissa mahtaa asua meidän kanssa samaan aikaan ja menevätkö hekin uimaan. Ottivat hyppyaskeleita hotellin käytävällä käsi kädessä aamupalalle lähdettäessä. Sitä paitsi - saatiin koko perhe nukkua pitkät yöunet ja rauhoittua arjen hulinasta.

 

 

Ai se oma kokemus kylpylästä? Sinne mä sujahdin sujuvasti lämpimään veteen, jenkkakahvoineni ja lämmöstä punakoituvine poskineni. Onnellisena siitä, että perhe sai viettää aikaa yhdessä. Ihan kuten omassa lapsuudessani, jolloin meidän perhe kävi usein syyslomilla kylpylöissä eri puolilla Suomea. En uhrannut ensimmäisen ensimmäistä ajatusta möhömahaisuudelle - omalle tai kenenkään toisenkaan - ja pujahdin suitsaitsukkelaan poreammeeseen muusta seurasta välittämättä. Keskityin mulle tärkeimpiin ihmisiin ja hyvään fiilikseen. Siihen olennaiseen, perhelomaan. Niin, enkä palellut. Se oli hyvä merkki se.

 

Kukapa olisi arvannut, että pari päivää kotiutumisesta olisin jo ehdottamassa seuraavaa reissua. Ensi viikolla suunnataan vuorostaan Tampereelle ja nautitaan muutama yö vesipetojen elämästä Näsinneulan kupeessa. Unohdetaan kotityöt ruuanlaitosta pyykinpesuun, istutaan valmiiksi katettuun pöytään ja annetaan jollekin toiselle mahdollisuus tehdä siivous huoneistossamme. Annetaan aikaa toisillemme. Ei liene vaikea arvata, että odotetaan sitä paljon.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tiedäthän sen tunteen, kun astuessasi ystäväsi kotiin, sinua vastaan tulvahtaa jo ulko-ovella se kokonaisvaltainen lämpö – tunne siitä, että olet odotettu. Sen selittämättömän rauhallisuuden ja levollisuuden. Sen, ettei ole kiire mihinkään. Kenelläkään. Tunteen, joka uppoaa syvälle sydämeen.

 

Me vietimme pikkujouluja ystäväperheen luona, lapset ja äidit, isien ollessa yhteisen työpaikkansa pikkujouluissa. Heillä oli Sami Hedberg ja erinomainen illallinen kollegoidensa kanssa. Meillä puolestaan kodikas, jouluntuoksuinen ilta kynttilöiden ja punaisten servettien koristaessa pöytää, jonne katettiin lasten yhdessä leipomat joulutortut ja huolella koristellut piparkakut.

 

Ystäväperheen äiti on ihmeellinen. Hänellä on aina taito sanoa lapsille (ja muutoinkin) ne oikeat sanat. "Joulutorttuja voi olla monenlaisia, leikkaatte sillä tavalla kuin haluatte ja laitatte marmeladia" tai "kauniin erilaisia piparkakkuja teillä."

 

Tunsin melkein piston sydämessä siitä, että olin edes tehnyt hölmön aikuismaisen mallitortun tytöille (tiedättekös, neljästä kulmasta leikataan tasaisesti sisäänpäin ja sitten taitetaan joka toinen sisäänpäin ja jossakin vaiheessa marmeladia keskelle), sillä ihan herkullisimpia olivat ne huolella pienin kätösin tehdyt, eri tavoin leikatut ja taitellut. Välillä enemmän, välillä vähemmän marmeladia, joissakin ei ollenkaan.

Voi sitä ihmetystä, kun illan hämärissä - pienet ja isot masut täynnä herkkuja - oli Petteri-tonttu käynyt salaa hiipimässä kodissa ja tuonut kimaltavat pussit yllätyksineen pikkujouluyllätyksenä. Miten se Petteri pääsikään livahtamaan ohitsemme lastenhuoneeseen, kun olimme olohuoneessa ja minne Petteri sitten meni - paljon kysymyksiä ja mietteitä pikkuihmisillä.

 

Näyttää muuten siltä, että Petteri joulukuisine kirjeineen muuttaa meillekin. Koko kotimatka juteltiin näet ihmetystä äänessä hänestä ja siitä, miten hän tuo päivittäin kirjeitä ja ehdottaa yhteisiä tekemisiä satuhetkistä leipomiseen kullekin päivälle. "Äiti, jos Petteri käy O:n ja O:n luona, osaisiko se tulla meillekin?" Osannee, sain jo hyviä vinkkejä Petterin tekemistä ja saman verran on ideoitu lisää. Näen jo sieluni silmin Petterin hiipivän kodissamme illan tunteina lasten jo nukahdettua, jättävän kirjeen tai viestin aamuisille silmät sikkurassa, odottavina herääville. Sitä aitoa joulun odotusfiilistä.

 

Idea itsessään on ihana, etenkin kun tiedän tyttöjen saavan useamman "perinteisen" joulukalenterin kummeiltaan. Tämä tuo sitä yhteisen tekemisen ja ihmettelyn iloa siihen rinnalle. Joulukuu, mahtavaa kun tulet.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moni kaupunki avasi viikonloppuna kaupunkinsa joulutunnelmaan. Sytytti jouluvalot kaduille ja teiden varsille, antoi tilaa ehkä kaupunginjohtajan tai muun kaupungin näkyvän henkilön puheelle, ohjasi kauppoihin joulusalaisuuksia etsimään ja rapiseviin papereihin käärimään – herätti joulun odotukseen.

 

Kotikaupunkini Porvoo avaa joulun kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Marraskuisena viikonloppuna kuun puolivälissä on keskustan joulunavaus ja viikkoa myöhemmin, ihan joulukuun kolkutellessa ovia tulevana viikonloppuna siis, tunnelmallisen Vanhan Porvoon joulun avaus. Joulun lähestyessä saadaan täällä kylläkin joulutunnelmaan virittäytyä useammatkin kerrat mm. Lucian kruunajaisissa, Taidetehtaan joulumarkkinoilla ja saariston joulussa Pellingissä.

 

Keskustan joulunavauksessa saapuu joulupukki vuosittain tutun punaisella laivallaan jokirantaan, josta hän tonttuineen ja palokuntanuorten soihtukulkueineen suuntaa kohti keskustaa. Kaupungin keskusta täyttyy ihmisistä ja etenkin lapsiperheistä, joista poikkeuksetta jokaisessa tunnutaan supattavan olkapäillä istuvalle lapselle, että katso nyt tarkkaan tuota joulupukkia, sitten jouluna se tulee meillä käymään.

 

Joululauluja ja kaupat näyttävimmät joululahjavinkkinsä esille nostaneina. VPK-talon joulumyyjäiset itseleivottuine kakkuineen ja käsityöläisten taidonnäytteineen, perinteiset nekin. Kaikin tavoin siis sitä tavanomaista joulunavaustunnelmaa, siltäkin osin tosin, että jälleen oli maa viikon lumisuuden jälkeen musta ja keli ennemminkin märän kurainen kuin luminen ja raikas.

 

 

Taidetehtaalla virittäydyttiin joulutunnelmaan samaisena iltapäivänä, kun pukki viipyi kuuntelemassa lasten joulumietteitä lähes parin tunnin ajan. Vaikuttavaa, miten hän antoi jokaiselle lapselle kiireetöntä aikaa; kyseli rauhassa lasten viikonlopun tekemisistä, kodista, kavereista ja joulunvietosta. Erinomainen tapa karistaa sitä jännitystä, jota joulupukin odotus osin luo. Meidän tytöt saivat viettää koko päivän aamun tanssitunnista illan uimahallireissuun saakka hyvän ystävänsä kanssa ja kolmisin rohkaistuivat kertomaan joulupukille pikkutyttömäisiä ajatuksiaan joulun odotuksesta.

 

Nostalginen Timo Taikurikin me tavattiin korttitemppuineen ja veikeine ilmeineen.

Askartelijana, kädentaidoista pitävänä mieleen jäi ilahduttavana ideana myös suuri taulu, jota kuka tahansa sai tulla maalaamaan lempivärillään taiteilijan johdolla. Kolme kaverusta, kolme maalipensseliä - pinkki, turkoosi ja keltainen. Siellä he maalasivat, vieri vieressä keskittyneesti. Tätä ideaa tulen mitä todennäköisimmin käyttämään joskus jossakin itse.

Palanen jotakin suurempaa. Sitähän se oli.

 

Kommentit (1)

Suzy
Liittynyt17.7.2016

Täällä(kin) oli joulun avaus viime viikonloppuna. Käytiin katsomassa pukkia, joka sytytti jouluvalot torin isoon kuuseen, mutta harmiksemme emme enää löytäneet pukkia toiveiden kertomista varten myöhemmin. Onneksi hön taitaa vierailla lähellä olevassa ostoskeskuksessa aika useasti ennen joulua.

Blogissani on sinulle #kosintablogihaaste

Muistathan seurata myös Facebookissa. Löydät minut sekä Instagramista että Snapchatista nimimerkillä justcallmesuzy. Nipsun oma Instagram löytyy nimellä nipsisnapsis. Voit seurata blogiani myös Blogit.fi-sivustolla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Hem. Askallella. Lammas.”, vastasi kaksivuotias kuopuksemme viime viikkoiseen kysymykseeni siitä, mennäänkö käymään ruokakaupassa vai ollaanko kotona.

 

 

Niinpä me tehtiin lammas, jos toinenkin. Ihan yllättäen tämä ajatus lampaan askartelusta ei hänelle tullut, sillä meidän eka lammasprojekti – tosi tykätty sellainen – oli tehty pumpulipäällysteisenä valaisimena alkuviikolla. Pohjana valaisimessa on paperipallo ja sisälle pujotettiin jouluinen kirkas valonauha. On muuten söpösen valloittava ja valmistuu nopeasti. Sitä paitsi tää idea on muunneltavissa moneenkin eläinhahmoon, joten kaverin tekeminen tälle lampaalle on jo suunnitteluvaiheessa.

 

 

Jo viikkoja aiemmin oli tehty isosiskon kanssa pumpulilammas pahvimukin päälle ja laitettu pääksi massapallo.
Kipinä lampaisiin ilmeisesti syttyi, sillä lampaita tehtiin kaksi päivää lähes tauotta.

 

Maalattiin isolle canvaspohjalle sormiväreillä ruohoa ja taivasta ja liimattiin maitopurkin korkeista ja kaakaopurkin kannesta lammas. Kieputettiin lankaa (lovetun) pahvikiekon ympärille ja rullattiin sukkapuikon ympärille paperisuikaleita.

 

 

Seisova lammas saatiin talouspaperirullan hylsystä ja kädenjälkilampaita tehtiin tälläkin kertaa. Suosikiksi näytti loppuillasta valikoituvan vaahtokarkkilammas, jossa takuuvarmasti enemmän raaka-aineita maisteltiin kuin liimailtiin. Mukavaa yhteistä tekemistä joka tapauksessa. Joissakin iski kohta neljävuotiaalla väsymys leikkaamiseen, joten parille lampaalle napsin itse päät.

 

Ihan jokainen idea näistä on toteutettavissa pientenkin lasten kanssa. Pienet tykkäävät liimata pumpulia ja irtosilmiä, piirtää jalkoja ja maalata sormiväreillä sekä kiinnittää esimerkiksi maitopurkin korkkeja. Leikki-ikäisen kanssa onnistuu jokainen malli jokaisessa vaiheessa.

 

 

Muutama suunniteltu lammasidea jäi vielä toteuttamatta, mutta perheen pienet askartelijat ovat kuulemma siirtymässä hämähäkkivaiheeseen.

 

Tässä linkit niihin toteutusta vaille jääneisiin sinun ideoitavaksesi:

Pumpulipuikkolammas, renkaan päälle langasta pyöritetyt lampaat sekä pumpulilammas.

----

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista https://www.facebook.com/teehetkienkoti/

Kommentit (1)

Vierailija

Jälleen hienot ja kivat askartelut, kiitos. Tykkään, vaikuttavat että ovat helppoja sekä kivoja toteuttaa (luulisin että helppoja heh, vielä kokeilematta mutta tarkoitus on), ja juurikin "arkipäivän" materiaaleista = helppo myös materiaalien osalta toteuttaa.
Inspiroivat ja hellyttävät :-) .

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram