Kirjoitukset avainsanalla ruokailu

Olen ollut aina aika mustavalkoinen. Asiat ovat joko tai ja vain harvoin siinä välissä, vaikka elämän tuoma kokemus on hieman tasoittanut polkua. Näin etenkin silloin, kun kyse on arvoista ja periaatteista. Välillä muustakin. Peripohjalaista perimääni, veikkaisin. 
 
Herkuttelukesän – irtojäätelövuorten ja ah, toinen toistaan kutsuvampien jäätelömakujen jälkeen - ajattelin ulottaa tän ehdottomuuden ainakin jonkin ajan myös kokeiluna elämäntapoihin. Kun sitä kaikkien huulilla ollutta ”kesäksi bikinikuntoon”-lookkia ei näiksi(kään) helteiksi kuoriutunut, on syksy toinen suosikkiajankohta astua uusille poluille. Jumpat täyttyvät osallistujista, kuntopolut kirmailijoista ja uimahallien vesijuoksuradat sinivöisistä huhkijoista siinä määrin, että vesi uhkaa nousta altaan reunamille.
 
Bikinit eivät ole koskaan olleet mun juttuni, joten niitä en sen enempää jatkossakaan tavoittele. Oman itseni kanssakin olen mitä suurimmassa määrin sujut.

Sokerikoukusta ja jatkuvasta suklaakeksihaaveilusta haluaisin kuitenkin päästä eroon. Siitä, etten joka kerta keittiöön tullessani kurkistaisi sivusilmällä herkkukaappia tai ruokakaupassa saisi turkinpippurinmakua suuhuni jo karkkihyllylle vilkaistessani. 

 
Ajattelin liittyä syksyn uudistushaluisten joukkoon ystävieni suosittelemalla sokerien minimoimisella. En siis vähentämällä, vaan hetkeksi kokonaan kieltäytymällä. Kun en kohtuullisuutta osaa, kokeillaan ehdottomuutta. Sopinee mun mustavalkoisuudelleni.
 
Takaan, että onnistuneita sokerikierteestä irtipääsemisiä on siellä näyttöjen toisella puolella lukuisia.

Mitkä ovat olleet teidän keinonne etenkin niihin hetkiin, joina Turkinpippurit huutavat kutsuhuutoaan ja synttärijuhlissa – joita ainakin meidän perheessä on lähes viikoittaisina kutsuina - suklaaleivonnaiset hivuttautuvat vaivihkaa lautasten reunoille?

 

Sokeririippuvaiseksi, suklaakakkujen ongelmakäyttäjäksi tunnustautuu myös bloggaajakollegani "Sormet suuhun", joka tavoittelee myös sokeritonta elokuuta. Hän kirjoittaa blogissaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin rinnalla myös siitä, miten sokeri väsyttää ja tuo iholle ryppyjä. Hän pystyi vuosia sitten kuukausien sokerittomuuteen. Arjen tottumukset, niistähän moni asia lähtee.

Kommentit (1)

Tiia Aaltonen
Liittynyt2.1.2018
1/1 | 

Samassa sokerikuorrutteisessa veneessä ollaan...mä itse asiassa olin vuoden 2015 ja pitkälle vuoteen 2016 täysin ilman sokeria ja kirjoitin sokerittomuuden hullaannuttamana projektistani Kindle-omakustanteen: https://www.amazon.com/My-Sugar-Free-Project-Tiia-Aaltonen-ebook/dp/B01A...

Mutta vaikka mä niin vannoin tuon pitkän ja hyvin menneen sokerittomuuden jälkeen, etten enää joudu sokerikoukkuun, niin hupsista vaan, tänäkin kesänä on mennyt about 100 Daim-tuuttia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitäs me t-ä-n-ä-ä-n syötäisiin?  Joka viikko, rehellisyyden nimissä kai päivä, sama jyskyttävä tunne.

Koska arki helposti kiteytyy vain muutamiin toistuviin ruokiin, otan välillä kokeiluspurtteja. Kaksi viikkoa päivittäin uudella reseptillä. Vegeviikko. Maidoton viikko. Whatever. Varaan kyllä jääkaappiin ne einespinaattiletut ja käväisen tarvittaessa hakemassa lähikaupan valmistiskistä ruokaa.

Lohikeitto, lihapullat vai spaghettivuoka? Olisiko tänään broilerin, kasvissosekeiton vai taas tonnikalalasagnen vuoro, vaikka juuri viime viikolla tein. Tunnistatko otsalle nousevat hikikarpalot?

Kolme- ja viisivuotiaamme ovat makutuomareina armottomia. "Voisitko sä tehdä sitä hyvää ruokaa niinkuin päiväkodissa? Sitä spagettia ja ketsuppia?", pyysi viisivuotias joidenkin päivien kuluttua kokkaa-kaksiviikkoa-päivittäin-uudella-reseptillä-kokeiluni alettua. Maistoivat kuitenkin täytetyt munakoisot, kesäkurpitsavuoat ja bataattiranskalaiset, hieman nyrpistellen. 

Helppoja kotiruokaideoita etsii jokainen. Ohessa on muutama meillä toimiva. 

Peppi Pitkätossun voimavuoka 

Peppi Pitkätossun voimavuoka, sulatejuustoinen spagettivuoka, on meillä yksi takuuvarmoista lapsiperheen nopeasti valmistuvista ruuista ja toimii erinomaisesti myös lasten kavereille tehtynä. Siinä ovat tutut spagetti ja jauheliha sekä ketsuppi, jotka tuntuvat toimivan jokaiselle lapselle. Sulatejuusto viimeistelee tämän herkuksi.

Plussaa siitä, että ruuan voi pakastaa pienissä erissä ja ottaa tarvittaessa arkea helpottamaan. 
 

Ainekset:

1 pss Rakettispagettia
1,5 l vettä
800g jauhelihaa
lihaliemikuutio
jauhelihamaustetta
paprikajauhetta
ripaus suolaa
250g sulatejuustoa, esim. Koskenlaskija ruoka
1 dl ketsuppia

Keitä spagetit n. 1,5 litrassa vettä. Huom. ethän kaada keitinvettä pois, tarvitset sitä myöhemmin. 
Spagettien keittyessä paista jauheliha.
Mausta jauheliha lihaliemikuutiolla ja makusi mukaan muilla mausteilla. Sekoita joukkoon ketsuppi. 
Sekoita jauhelihaseokseen myös sulatejuusto, mutta älä paista enää.

Kaada jauhelihaseos ja spagetit keitinveden kanssa uunivuokaan. Sekoita hyvin.

Paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Vinkki: Jos pidät siitä, että ruokaan jää reilusti kosteutta, voit hyvin lisätä veden määrää esim. 1,8 litraan. 

Pinaattiletut

Meneväthän ne Saarioiset ja Pirkatkin, joita jääkaapista löytyy lähes aina yksi varapaketti. Nämä itsetehdyt ovat kuitenkin paitsi älyttömän hyviä, myös oikeasti tosi vaivattomasti valmistuvia. 

Ainekset: 

1 ps (150 g) pakastepinaattia
5 dl maitoa, esim. Kiehua tai täysmaitoa
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa

Paistamiseen voita tai rypsiöljyä.

 

Sulata pinaatti.
Sekoita kaikki raaka-aineet keskenään ja anna taikinan tekeytyä 15–30 minuuttia.

Kuumenna paistinpannulla nokare voita ja kaada kauhallinen taikinaa. Paista ruskean rapeiksi molemmin puolin.

Lohikeitto

on kolme- ja viisivuotiaidemme usein pyytämä ruoka, jota halutaan toinenkin lautasellinen. Tämä kuva nuupahtaneine tilleineen ei anna makuelämykselle oikeutusta, joten kannattaa kokeilla mieluummin itse ;) 

Lohikeitto on myös maistuva ja lämmittävä retkieväs ruokatermarissa mukaan pakattuna. 

Ainekset, 4 annosta:

6 perunaa
2 porkkanaa
2 sipulia
8 dl vettä
1/2 tl maustepippuria (kokonaisia)
1 laakerinlehti
400 g lohifileetä (ruodotonta)
2 dl ruokakermaa
1 1/2 tl suolaa
6 rkl tuoretta tilliä

 

Pese, kuori ja paloittele perunat, porkkanat ja sipuli. Keitä kasviksia maustepippureiden ja laakerinlehden kanssa vedessä, kunnes ovat lähes kypsiä.

Leikkaa kala reiluiksi kuutioiksi, poista tarvittaessa nahka ja ruodot.
Lisää kerma, suola ja paloiteltu lohi. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes kala on kypsää, noin 5 minuuttia.

Lisää tilli ja tarjoa perinteinen lohikeitto ruisleivän kanssa.

 

Uudet ideat helpoista kotiruuista ovat älyttömän kaivattuja. 

Mitä teillä siis huomenna syödään?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ruuanlaitolla ja leipomisella on meidän perheessä oma tärkeä paikkansa. 

Ruokailu ei ole vain einespinaattilettuja tai lähikaupan lämpötiskin valintoja, vaikka niitäkin toisinaan tarvitaan. Ruokaa yhdessä valmistettaessa on mukava jutella päivän mietteistä ja nälkäisetkin jaksavat mielekkään tekemisen parissa paremmin odottaa. Sitä paitsi niin leipoessa kuin ruokaa tehdessä voi opetella laskemista, raaka-aineiden nimiä ja maistella jokaisesta purkista vähäsen; mustapippurista paprikajauheeseen ja silmiä kirvelevään sipuliin. 

Lapset saavat toivoa suosikkireseptejään, vaikkakin vastapainoksi edellytän, että he myös maistavat hyvinkin erilaisia vieraampia makuja. Välillä hyvinkin irvistellen.

Etenkin kolmevuotias kuopus vetää salamana tuolin keittiön tason viereen, kun kuulee mahdollisuudesta päästä kaveriksi keittiöön. Lapset ovat mukana rikkomassa kananmunia, mittaamassa raaka-aineita, sekoittamassa jauhoja ja käynnistämässä monitoimikonetta. Olisivat varmaan vieläkin enemmän, jos joka kerta muistaisi kysyä. 

"Useimpien mielestä syöminen on helppoa: noukkii vain ruokaa haarukkaan. Ruuanlaitto on sen sijaan monen mielestä vaikeaa - jos ei ole kokeillut. Mitä jos kokeilisi?", herättää pohtimaan Risto Räppääjän uusi keittokirja.

Risto Räppääjä kauhan varressa / Sinikka Nopola & Tiina Nopola (Tammi 2018)

on lukuisten aikuisille suunnattujen kokkaus- ja leivontakirjat rinnalla piristävä poikkeus koko perheen keittokirjana. Vaikka muidenkin keittokirjojen pariin voi uppoutua katselemaan toinen toistaan kutsuvampia ruokakuvia lasten kanssa, on mukavaa, että lapsia houkutellaan keittiöpuuhiin ihan omalla kirjalla - ja takuuvarmalla Risto Räppääjällä.

Onhan se nyt i-h-a-n eri asia syödä punatukkaisen Riston räpeitä vohveleita tai kikkarapäisen, raitapaitaisen Nellin päättömiä nuudeleita kuin pelkkää rahkapannukakkua. 

 

Kirjassa on paljon helppoja ohjeita, joista löytyy vaihtoehtoja niin välipalalle kuin pääruokiinkin. Jokaisen reseptin  yhteyteen on lisäksi liitetty tunnusmerkit kertomaan, miten helppo ruoka on valmistaa (tomaatein) ja miten terveellistä ruoka on (porkkanoin). Esimerkiksi yksi tomaatti tarkoittaa jäätävän helppoa, kaksi tomaattia helppoa ja kolme tomaattia aavistuksen mutkikkaampaa.  Se, että lukijakunta on lapsia, on otettu huomioon pääosin hyvin. Resepteissä on huomioitu nimenomaan lasten suosikkeja; Elvin koukuttavat kalapuikot, Lennartin pehmisperunamuusi, Nellin porkkanakookoskeitto ja rouskuva kauraomenapaistos.

Kirjan kuvitus toistaa vahvasti Risto Räppääjä-tyyliä ja tutut hahmot ovat tunnistettavissa helposti. Reseptien lomaan mahtuu lukuisia ristomaisia räppejä "Jos sä tarvit apua, niin ahmi kuule papua!" tai "Älä ruuan jämiä hukkaan heitä, niistä voi tehdä strösseleitä!" 

Se, mitä jäin kaipaamaan, ovat tavanomaisen ruokakirjan kuvat valmiista ruuasta. Vaikka kyse on Risto Räppääjä-henkilöityneestä lasten keittokirjasta, ei lakritsisisen mutapainikakku-reseptin yhteydessä kuva Ristosta hiekkarannalla saa lasta innostumaan leipomisesta. Toisaalta jos ohjeita etsisivät kouluikäiset, joille Risto Räppääjän hohto yhä puree, voisi kuvilla olla pieniä lapsia vähemmän merkitystä kiinnostuksen painottuessa reseptin sisältöön ja makuelämykseen.

Toimiva kokonaisuus joka tapauksessa ja varsin kiva lisä ruuanlaitosta pitävien perheisiin. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Innostutko sinäkin erilaisista kokeiluista? Keksit mielestäsi erinomaisen idean ja huomaat toteuttavasi sitä täysi höyry päällä sata lasissa jo saman päivän iltana? Mä olen innostujatyyppi ja ideoijaluonne. Suunnitelmia on koko ajan mieletön lista, vain ajankäytölliset realiteetit meinaavat tulla vastaan. Tavoitteellisena ja tehtyjen päätösten osalta sitkeänä luonteena sitoudun myös siihen, mihin ryhdyn.

 

Ainoa, mikä näissä tarvitsisi ehkä ajatella uusiksi, on kokeilujen kesto. Vaikka siinä sen hetkisessä innostuksen puuskassa vannon tekeväni asioita juuri ajatellulla tavalla ties mihin hamaan tulevaisuuteen saakka, ois todennäköisesti palkitsevampaa päättää, että kokeilen tätä vaikka kuukauden tai kaksi. Eikä heti kerralla sitä puolta vuotta tai vuotta. Elämään saa silti pieninkin teoin mukavaa säpinää.

 

1. Päivittäin uutta ruokaa uudella reseptillä

Viime keväänä, kutakuinkin vuosi sitten päätin tehdä päivittäin perheelle monipuolisempaa ruokaa. Selasin ruokaohjeita netistä ja isosta ruokalehtiemme pinosta, ja valmistin reilu kolme kuukautta joka ikinen kerta uutta ruokaa uudella reseptillä. Testattiin monet ruuat perinteisistä kotiruuista thaimaalaisiin nuudelikeittoihin. Mikä parasta, myös lapset söivät lähes kaikkea hyvällä ruokahalulla tai ainakin maistoivat, eikä nirsoilusta ei ollut tietoakaan. Samalla osoittautui vääräksi harhaluulo siitä, että lapset ovat lukittuneita makumaailmassaan tuttuihin kotiruokiin. Eivät ainakaan meillä olleet, vaan enemmänkin kyse oli vanhemman halusta valmistaa erilaista ruokaa.

 

Sitten tuli muutto, remppa ja monta muuta (teko)syytäkin. Ajanjaksona silti tosi mielekäs ja herkullinen. Samaan ideaan suunnittelen yhä palaavani, sillä omat lempparini, Maku-lehti ja Glorian Ruoka ja Viini, ovat julkaisseet tuon jälkeen monta kiinnostavaa ruokaohjetta. Josko tosin olisi armollisempi - vaikka 2-3 uutta ruokaa viikkoa kohden ilman sen suurempaa kestotavoitetta. Silloin voisi hyvällä omallatunnolla valmistaa sitä takuulla hyväksi testattuakin ruokaa vaikkapa lapsiperhevierailun yhteydessä.

 

 

2. Sokerittomampaa elämää lapsille

Osin ruokiin liittyvää kokeilua toteutetaan edelleenkin lasten osalta. Sokerittomampaa elämää. Siihenhän ryhdyttiin kuukausi sitten vähentämällä lapsilta päivittäisestä ruokavaliosta pois sokerijugurtit ja viikoittaisesta pois keksit, jäätelöt ja karkit.  Pillimehut retkille ja muualle mukaan ottaen vaihdettiin sokeroimattomiin luomumehuihin ja muutoinkin alettiin katsoa tarkemmin, mitä tytöt saavat syödä. Satunnaiset juhlat, vierailut yms. toki kuuluvat luontaisesti arkeen, eikä turhaan niuhoiluun ole tarvetta. Jokunen jugurtti taitaa löytyä jääkaapista tälläkin hetkellä ja viikonloppuna molemmat saivat tikkarit, mutta tiukentunut linja on toiminut ja sokeriöverit ovat kadonneeet. Tällä siis jatketaan.

 

3. Viikoittainen kävelykiintiö - säästä riippumatta

Syksyllä sain kuntoilukärpäsen pureman. Tai oikeastaan päätin vain ryhdistäytyä tässä (yö)opiskelija- ja kotiäitiarjen rutistuksessa ja ottaa aikaa itselleni säännöllisinä happihyppelyinä. Otin viikoittaisen kävelytavoitteen, 30 kilometriä. Sen alle en saanut jäädä, en minkäänlaisin myönnytyksin. Pohjalainen päättäväisyys näkyi siinä, että jos sunnuntaiaamuna oli poikkeuksellisen viikon kävelemättä jälkeen vaikkapa 15 kilometriä, päätin kävellä reippaat lenkit aamupäivällä ja vielä illan tullen. Into kesti useamman kuukauden ja kuoli talveen. Ei olisi huono idea tulla elvytetyksi nyt kevään vihdoin kurkistellessa, ehkä tosin vähän järkevimmin kilometrimäärin.

 

4. Onni jokaisesta päivästä

Vuodenvaihteessa tein ystäville muistikirjat, kirjaa onnistunut asia päivässä-idealla. Omani jäi muutaman kuukauden jälkeen yöpöydän reunalle nököttämään. Ensin siksi, että useana iltana hiivin nukkumaan tenttikirjojeni äärestä puolisoni jo nukkuessa, enkä raaskinut laittaa valoja. Muutaman viikon jälkeen ei enää tuntunut hölmöllä tavalla luontevalta jatkaa, kun omaan jossakin määrin perfektionismia lähentelevään luonteeseeni ei sopinut kirjan sivuilla näkyvä useamman päivän tauko. Mieheni kylläkin raapustaa edelleen ajatuksensa päivittäin.

 

5. Hyvä teko päivittäin

Totesin joskus alkuvuonna, että meistä jokaisella on mahdollisuus tehdä asioita toisten hyväksi. Pieniä asioita arjessa, jotka eivät vaadi välttämättä sen suurempia panostuksia kuin lähinnä silmien avaamisen ja toisen ihmisen huomioonottamisen siinä hetkessä. Ärsyynnyn siitä, miten helposti nuristaan ja naristaan siitä, että asiat ovat päälaellaan, palvelu huonoa ja ihmisetkin epäkohteliaita, muttei viitsitä lainkaan katsoa omaa käyttäytymistä ja sitä, olisiko itsellä mahdollisuus ajatella tai toimia toisin. Tuoda itse se ilo toisen päivään.

 

Jälleen kunnianhimoinen tavoite - hyvä teko päivässä, jokaisella kerralla uudella tavalla toteutettuna. Alkuosa ajatuksesta oli hyvä ja toimii edelleen arjessa melko luontaisesti takaraivoon iskostuneena. Loppuosa vaati jälleen säätämistä, sillä uusien toteutusten etsiminen toi hyvään stressielementin. Otetaan siis sekin kevyemmin.

 

Meidän Perheen ja Vauvan bloggarikollegoista ainakin To be Mom kertoo kokeilustaan olla vuoden ajan hankkimatta uusia vaatteita itselleen tai pienelle tytölleen seurattuaan, miten bloggaajakollega Sesse ja poika testasi samaa.

 

Hmm. Tunnistatko itsessäsi kipinää kokeiluihin? Syvältä sisältä kumpuavaa innostusta silloin, kun suunnittelet määrätietoisesti, vaikkakin leikkimielisellä otteella jotakin uutta?

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu