Kirjoitukset avainsanalla Äitiys

”Sinne tielleen jäi, erikoisempi LOL-nukke”, huokasi alakoululaisen äiti useamman päivän selvittelystä lapsensa leluvaihtoon liittyen. "Sovittiin, että he ostavat uuden, eikä enää ole lupaa lelujen vaihtamiseen." 

 

Lelujenvaihto on taas POP alakouluikäisten, mutta myös eskari-ikäisten keskuudessa. Vaan miten suhtautua siihen, että lapsi haluaisi vaihtaa lelujaan ja milloin vanhemmat puuttuvat asiaan?

"Meille jäi käteen pelkkiä tavallisimpia Poke-kortteja. Isommat osasivat vaihtaa harvinaisuudet hyvin perustein.” 

Lapset ovat nopeita oppimaan ja oivaltamaan. Erityisesti silloin, jos heillä on johonkin asiaan palo - kuten keräilykorttisarjan täydeksi saamiseen. Harvinaiset kortit toki edellä. Siinä, missä toinen tietää ja tuntee, vähemmän ymmärtävä helposti luopuu. Erikoiskortin sijaan käteen jää mustapekka. "Muksua ei kyllä yhtään haittaa, ei taida edes ymmärtää. Tykkää vain, kun saa selata kansioitaan isompien kanssa." 


Asioilla on myös lapsille erilainen merkitys kuin tavaran hankkineilla vanhemmilla taloudellisesta näkökulmasta. Miten monta tarinaa onkaan kalliimman lelun vaihdosta kauniiseen, sillä hetkellä kiinnostavaan, mutta varsin edulliseen.

Moni lelu, jolla on vanhemmille tunnearvoa esimerkiksi sen antajan takia, voi olla lapsen mielestä joidenkin leikkien jälkeen – jopa alusta alkaen - tylsä. Kaveria se kuitenkin kiinnostaisi ja tarjolla olisi omaa lasta enemmän kiinnostava vaihtoehto. Painotetaanko hampaat irvessä isomummon tai kummin hankkiman lahjan tunnearvoa, piilotetaanko leikkimättä jäävä lelu kaapin kätköihin vai hyväksytäänkö vaihtokauppa mukisematta? 


En haluaisi tuntea tunnesidettä tavaraan, enkä ajatella asioita eurot silmissä, vaikka materialistiksi tunnustaudunkin. En silti pidä lainkaan tästä lasten itsenäisestä lelujen ja tavaroiden vaihtoajatuksesta.

Kun ostan lapselleni lelun, hankin sen nimenomaan hänelle. En hänen hyvälle ystävälleen tai naapurille. Ostan sen, koska haluan ilahduttaa juuri häntä. 

Entä ellei hän siitä välitä, tai ainakin hetken kuluttua toinen lelu - se kaverin oma - kiinnostaa vielä enemmän? Tuleeko silloin mennä vanhemman ehdottomuus edellä vai antaa lapsen tehdä itsenäisiä päätöksiä? Minkä ikäinen lapsi niitä pystyy ylipäätään tekemään?


Leluvaihtojen osalta meillä on tehty tässä vaiheessa lasten kanssa hyvinkin mustavalkoinen sopimus. Yksiselitteinen ei, koskien lelujen vaihtoa missä tahansa tilanteessa.

Heidän kanssaan on keskusteltu, vaikka näitä tilanteita onkin tullut vasta muutamia. Perusteltu, että jokaisella lapsella on omat lelunsa ja niistä on pääasiallisessa vastuussa lapsen oma perhe. Meillä ollessa voi leikkiä millä tahansa lelulla, mutta toisen kotiin ei viedä mitään. Toisen kotoa ei myöskään tuoda mitään ilman, että vanhemmat ovat asiasta tietoisia. 

Kerjäämistilanteisiin olen neuvonut vastaamaan yksiselitteisesti ei, ja sanomaan, että näin on perheessä sovittu. Olen kuitenkin kertonut, että he voivat mielellään painaa kavereiden toiveita mieleen - josko niistä löytyisi tulevien synttärikutsujen lahjaideoita.

 

Kyllä, kaikenlainen vaihtokauppailu kuuluu tiettyyn ikään niin pojilla kuin erityisesti tytöillä. Ei, en ole unohtanut, miten kutkuttavaa oli omassa lapsuudessanikin vertailla välitunnilla koulun pihalla vielä uutuuttaan hohtavia lyijykyniä tai tarra-arkkeja. Tai vanhoja postimerkkejä. Ehdottaa luokkakaverille vaihtokauppaa ja sopia uudesta yksittäisestä koristevihon sivusta omaan kokoelmaan.

Keräilykulttuuri oli kuitenkin silloin hyvin toisenlaista. Pienempää ja edullisempaa. Ei useiden kymppien LOL-nukkeja, satojen korttien keräilysarjoja erikoiskortteineen tai isompien lelujen vaihtamista. Tän lelunvaihtoasian kanssa en ole ollenkaan sujut. 


Miten asia on teidän perheissänne ratkaistu? Saako leluja vaihtaa ja jos, millaisin sopimuksin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pienten koululaisten pitkä kesäloma aiheuttaa miettimistä koko perheelle. Miten lomakausi järjestellään ja milloin lapsi pärjää yksin kotona?

Kesäloma vailla vastuita! Miten ihana ajatus olisikaan laiturin alla liplattavat laineet ja mato-onkiminen vailla huolen häivää, jos ei tarvitsisi ajatella kesäloman järjestelyjä. Koululaiset lomailevat 2,5 kuukautta, eikä samaan ole mahdollisuutta kuin hyvin harvoilla vanhemmilla.  

 

Kesälomajärjestelyt mietityttävät erityisesti pienten lasten, ekaluokkalaisten vanhempia. Tähän saakka kesät ovat järjestyneet päiväkodin kanssa hoitovuoroja sopien. Ensimmäisen kouluvuoden päättyessä pitäisikin jo tietää, miten koulun pienimmät pärjäävät vanhempien työpäivien ajan. 

Jokaisessa perheessä haluttaisiin järjestää lapselle turvalliset, mielekkäät ja mahdollisuuksien mukaan valvotut olosuhteet lomalle. Ratkaisuja jokavuotiseen kesälomaongelmaan löytyy, mutta järjestelyt ovat usein työn takana. 

 

"Yritettiin päästä kolmelle leirille, kaksi meni täyteen ennen kuin saatiin varattua paikka", kuittasi tuttava, jonka perheessä hoitokuviot ovat selvillä vasta kesäkuun kahden ensimmäisen viikon osalta. On selvää, että asian ratkaiseminen mietityttää. Vaihtoehtoja etsitään eri aikaan lomailevista naapureista ja lapsen kummeista, sillä isovanhempia ei ole. 

"Kahdeksi viikoksi mummolaan toiselle puolelle Suomea ja sieltä lennossa toiseen mummolaan. Ajetaan yhtenä viikonloppuna yli tuhat kilometrejä siirtoajoja, eikä nähdä lasta käytännössä kolmeen viikkoon", huokasi toinen. Hän, joka oli ilmoittanut lapsensa kesän jalkapallokouluun iltaisin ja odotti yhteistä harrastusta. Se jäisi ainakin näiden viikkojen ajan toteutumatta. Lapsi saattaa olla vanhempiensa huolesta täysin tietämätön. "Muksu odottaa innoissaan pitkää lomaa, aikoo kalastaa vaarin kanssa ja on pyytänyt mummoa leipomaan sämpylöitä."

"Vanhempien kesälomat eri aikaan, ja lapsi yksinään pari viikkoa loppukesästä, jolloin jo toivottavasti vähän isompana pärjää. Mietitään perheen yhteistä aikaa sitten viikonloppuihin", kertoi ratkaisustaan kolmas. 

Kahden asiantuntijatyötä tekevän vanhemman perheessä kesäkuukaudet ratkaistaan tänäkin vuonna paitsi lomilla, myös lukuisilla etätyöviikoilla. Lapsesta ja hänen itseohjautuvuudestaan riippuen työskentely voi hyvinkin onnistua pitkälti täysmääräisesti, jos lapselle riittää tieto turvallisen aikuisen läsnäolosta omien leikkien jatkuessa toisaalla. 

 

Mato-ongen kohon kelluessa tyynellä vedenpinnalla ja auringon helliessä on selvää, että lasten pitkien lomien ja vanhempien työaikojen yhteensovittaminen vaatii järjestelyjä. 

Kun suhteutetaan lapsen kymmenen viikon kesäloma vanhemman keskimääräiseen neljään ja kuilun edellyttämät joustot sumplimisineen, on helppo vilautella niin huono äiti - kuin huono omatunto-korttiakin. Ai mistä? Vaikkapa siitä, ettei perheelle jää yhteistä lomaa, odotettu loma ei tarkoitakaan lapselle vapaata vaan leirejä toinen toisensa perään uusiin lapsiin tutustuen, avuntarpeessa kuormitetaan jo hyvinkin iäkkäitä isovanhempia tai vaikkapa siitä, että lapsi joudutaan jättää yksin kotiin pidemmiksi ajoiksi.

 

Taikasauvan heiluttelu harvemmin auttaa. 

Mikä on teidän ratkaisunne tämän kesän lomien järjestämiseen? Minkä ikäisenä pieni koululainen voi viettää lomapäiviään yksin kotona?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Minä tunnen sen niin, hei näkemiin. Mä lähden uuteen maailmaan. Minä tunnen sen niin, hei näkemiin. Mun muistot alkaa loistamaan." Eskarilaisten heleät äänet kaikuvat heidän tulevan koulunsa juhlasalissa, viimeisen päiväkotivuoden kevätjuhlassa. Laulaessaan he heiluttavat meille vanhemmille ja isovanhemmille katsoen suoraan silmiin omia tärkeimpiään.

 

Lapseni on ihan liki parhaita ystäviään ja vilkuilee heitä läpi juhlan hymyillen, säihkyvä pilke silmäkulmassaan. Supattaa vaivihkaa korvaan. Liki heitä, joista useita hän ei edes tuntenut vielä eskarivuoden alkaessa. Syksyn alkaessa he olivat eskarinaulakoissa vieraita nimiä toinen toisensa perään.

Käsi tarttuu vieressä seisovan ystävän käteen. Onnellisuuden aistii läpi juhlasalin.  

 

"Olette jokainen omia persoonianne, ainutlaatuisia ja ihania", painottaa eskariopettaja lapsille, jotka seisovat hänen edessään viimeisiä yhteisen polun päiviä. Näen, että hän tarkoittaa jokaista sanaa. Hän nieleskelee puheensa lomassa. Sanat tarttuvat kurkkuun. 

Eskarin aikuisten vahva ammattitaito ja palo pedagogiseen toimintaan ovat heijastuneet meille vanhemmille läpi vuoden. Heidän osaamisensa on loistanut kilpaa lasten oppimisen ja kasvun kanssa. Tässä hetkessä vahvimmin näkyy kuitenkin se, miten vahvan luottamussuhteen he ovat onnistuneet luomaan lasten kanssa. Tunteen siitä, että he ovat yhtä. Ymmärryksen, että kaikki ovat tärkeitä.

Istun juhlasalissa hiljaa ja pyyhin liikutuksen kyyneleen poskeltani.

Tämän hetken täyttää kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, miten paljon nämä vuodet varhaiskasvatuksen parissa ovat meidän perheelle antaneet. Opetusta ja oivalluksia, kasvua ja tukea, mutta ennen kaikkea läsnäoloa ja välittämistä. Miten moni aikuinen onkaan huolehtinut lapsestani suurella sydämellä. Ollut meidän vanhempien rinnalla turvallinen aikuinen. Lapsen puolella.

 

"Mä lähden uuteen maailmaan…" hyräilee eskarilaiseni kipaistessaan halaamaan ruusun ja todistuksen saatuaan.

Pieni suuri kuusivuotias jatkaa matkaansa kohti koulua. Uutta. Kulman takana, jo ihan lähellä, odottaa paljon sellaista, mistä meillä ei vielä ole aavistustakaan. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika.

Juuri nyt elän tätä hetkeä. Näiden päivien haikeutta, kiitollisuutta, levollisuutta ja hyvää mieltä. Luottamusta tulevaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Alkavan viikon piti olla the viikko. Suunnitelmia ja loppuunvietyjä vastuita niin töiden kuin harrastustenkin osalta. Aikataulutettu viimeistä piirtoa myöten, mutta innostava. Motivoiva. Vaativa, sitäkin joo, mutta varsin koukuttava ja odotettu. Kaikilta osin. 

Lukuisten asioiden viimeistelyä ennen loppuviikon lomamatkaa lentokoneen siivin etelän aurinkoon. 

Istuttiin puolison kanssa useita kertoja iltateen ääressä kalentereita selaten, sumplittiin päällekkäisyyksiä, sovittiin lapsenvahteja ja jaettiin mietteitä poikkeuksellisen tapahtumarikkaasta viikosta. 

Tiedättekö, se perfect match, että hei, mä ehdinkin hyvin kotiin ja sä voit lähteä sitten.

 

Ensimmäisestä levottomasta yöstä olisi jo pitänyt osata lukea merkit. Viimeistään seuraavan aamun maistumattomasta aamupalasta ja siitä, että parhaan ystävän vieraillessakin väsytti ja mökötytti. 

Neiti neljäveen kuume kipusi kuin huomaamatta kruunaten viikonlopun ensimmäisen päivän ja leppoisaksi perheajaksi suunnitellun viikonlopun. Edes poikkeukselliset päiväunet eivät vieneet väsymystä pois. 

 

Hoivan rinnalle hiipi nouseva harmi. Ymmärrys, että moni asia menisi toisin kuin suunniteltiin ja jäisi myös toteutumatta. Tietoisuus, että omat vaikuttamisen mahdollisuudet jäisivät pieneksi. 

Vanhempainyhdistystoiminnassa kipinän saaneena harmistusta herätti se, että useampi alkavalle viikolle ajoittuva työryhmä jäisi väliin. Töissä meneillään olevaan suureen projektiin en pystyisikään sen julkaisuvaiheessa antamaan viimeisten päivien työpanostani.

Ja kyllä - jokainen satunnainenkin aivastus muistutti lähestyvästä lentomatkasta vain muutamien päivien päässä. Ei liene vaikea arvata, että yhä mietityttää, päästäänkö lopulta lähtemään. 

Koska kuume ja kipeys. Jostakin tähän torppaan tiensä löytänyt pöpö. 

Ihan kuin joku olisi vahingoniloisesti hihkunut selän takana ähäkuttiaan, kun kirjoitin sähköposteja tilanteen muuttumisesta. Poikkeusjärjestelyistä. 

 

Alkavan viikon suunnitelmat näyttävät tänään toiselta kuin niiden alunperin piti. Intran viimeistely korvautuu satuhetkellä ja vanhempainyhdistykseen linkittyvä sisäilmatyöryhmä leikkimökin eväsretkellä. Työpaikkalounaan sijaan annostelen kotona spaghettivuokaa ja särkylääkettä. 

 

Kun nelivuotiaani kietoi yöllä kätensä ympärilleni ja halasi unisena kuumuutta hohkaten kuumeen yhä noustessa, ei mikään muu kuitenkaan tuntunut tärkeämmältä. 

Asiat järjestyvät kyllä, tavallaan. Siihenhän olen aina uskonut. 

Onnistunutta alkavaa viikkoa, kullekin omannäköistä! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu