Kirjoitukset avainsanalla Koti

Kaupallinen yhteistyö: Siisti Piha

Puutarhahaaveiden konkretisoituessa ollaan saatu kirjaimellisesti kädet multaan. Ruutupaperille iltahämärissä raapustetut toiveet ja suunnitelmat ovat muuttuneet konkreettiseksi tekemiseksi. Niin parasta.

Pihasuunnitelmissa ollaan tänä kesänä päästy vasta alkuun, kuten olen useamman kerran maininnutkin. Onneksi meillä on vuosia aikaa rakentaa pihaa osio kerrallaan. Tehdä ja sitten taas hengähtää nauttimaan.

Multakuorman saapuessa päästiin kiinni todelliseen puurtamiseen. 

Lähdettiin liikkeelle kahdella isolla kukkapenkillä, joista toinen tuo tunnelmaa etupihalle ja toinen takapihalle. Niin kuin aiemmin totesin, tämän kodin aiemmat asukkaat olivat talon täysremontin yhteydessä myllänneet myös pihan. Vuosikymmenten perennapenkit vaihtuivat tuolloin nurmikkoon, puihin ja pensaisiin. 

Puu- ja pensasmaisuus tuo vehreyttä ja runsautta, mutta halutaan tulevina vuosina myös kukkapenkeillä ja moninaisilla istutuksilla toisenlaista elävyyttä ja kodikkuutta. 

Useampi ilta kaivettiin ensin ylös nurmikkoa sen alla olevaan hiekkakerrokseen saakka ja muotoiltiin sopivankokoisia kukkapenkkejä. Unelmilla on tapana saada siivet, mikä tässä tapauksessa tarkoitti, että kukkapenkkien koot tuplaantuivat. Se tarkoitti samalla sitä, että syviin kukkapenkkeihin tarvittiin multaa reilusti. 

 

Mistä saada kaupungissa sijaitsevalle omakotitalotontille sopiva määrä multaa? Silloin, kun tontit ovat sen kokoisia, ettei kuorma-auton kippilava tule kyseeseenkään, mutta kymmeniä pienempiä multasäkkejä ei jaksa kukaan kantaa. 

Meillä asia ratkaistiin kätevästi Siistin Pihan suursäkeillä, jotka voi saada kätevästi kotipihalle saakka. Toimintamalli on älyttömän helppo - heidän nettisivuiltaan voi rastittaa, millaisen mullan tahtoo ja määritetyssä toimitusajassa on suursäkki pihassa toivotulle paikalle nostettuna. 

Haluaisin olla pro kotipuutarhuri. Tiedättekö sellainen, joka hallitsee puutarhassaan asian kuin asian, tuntee kasvilajit muunnelmineen ja nitistää kaikenlaiset pikkutuholaiset ennen kuin ne ennättävät edes puutarhan porteille liihotella tai madella. 

Vielä en ole. En kovin lähelläkään, sillä vain pari päivää sitten selvisi, etten erottanut kärhöä rikkaruohosta. Molemmat saivat kasvaa aidanreunustalla yhtä valtoimenaan ennen kuin toiseen ilmestyi kukka. Se ei ollut kärhököynnöksen kukka, sen tunnistin. 

Lannoitteita tunnen ihan yhtä vähän, toistaiseksi. Vain havurodolannoitteen verran, oikeastaan. Siksi se, että multaa oli saatavilla valmiiksi lannoitettuna, tuntui lottovoitolta. 

Siisti Piha toimitti meille kaksi suursäkkiä multaa; perennamullan ja istutusmullan. Näistä ensin mainittu, perennamulta, on valmiiksi lannoitettua ja kalkittua, rikkakasveista puhdasta puutarhan erikoismultaa. Ai mitäkö tehtiin? Nostettiin pienin ja isoin lapioin multaa hartiavoimin kottikärryihin ja kipattiin penkkiin. Levitettiin multa tasaiseksi ja istutettiin perennat paikoilleen. Mikä parasta, saatiin tässä vaiheessa unohtaa lannoitteet ja keskittyä lukuisten perennojen istuttamisessa luovuuteen. 

Lapset ovat olleet puutarhatöissä mukana päivästä ja viikosta toiseen. He ovat kärränneet multaa omilla kottikärryillään, asetelleet kiviä leikkimökkipolulle ja kukkapenkkien reunuksiksi sekä istuttaneet kasveja. Erityisen paljon he ovat nauttineet kukkien kastelemisesta. 

Aikaa pihatöihin on tänä alkukesänä mennyt paljon. Kun illat ovat työpäivien jälkeen kuitenkin kovin lyhyitä, on pihahommien parissa venähtänyt useampi ilta luvattoman pitkään. Yhteisen, mukavan perheajan rinnalla puutarhassa puuhastelu on kyllä irrottanut ajatukset täysin työasioista tai muista mieltä askarruttavista asioista. 

Kukkapenkit näyttävät vielä harvoilta ja niin kovin hentoisilta, vaikka tiedän, että useamman kukan kohdalla on tietoisesti jätetty huomiotta niille suositettu istutusväli. Malttamattomana - kuinkas muuten - odotan, että ne saavat kasvaessaan runsautta.

Lähipäivinä saadaan takapihan suihkulähde, jonka myötä kukkapenkki saa sen viimeisen silauksen. Samalla sähkäri viimeistelee pihan ja leikkimökin sähköistyksen. 

Iltojen jo hämärtyessä on ihana katsella parvekkeelta tai takapihan terassilta puutarhaan. Niitä toteutuneita, omalla pihalla kasvavia unelmia. 

Puutarhaunelmiin voit kurkistaa myös:
Koko perheen puutarhakipinä - omakotiasujan unelmakevät
Puutarhassa vihdoin haaveista toteutukseen
Sinivuokkoterveiset taivaaseen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 Vanha kotimme oli kaunis ja kodikas, kaikin puolin.

Sen piha oli huoliteltu, jokaista valkoista tuoksuvaa pensasta, köynnöshortensiaa ja viimeisteltyä kukkapenkkiä myöten. Huoneet rakkaudella sisustettuja, tarkkaan harkittuja ja meidän polustamme monin tavoin kertovia. Täynnä muistoja. 

Muistan miettineeni pitkään, haluaisimmeko muuttaa ja miten tulisinkaan kaipaamaan sitä, mikä oli meidän parisuhteellemme kaiken kauniin synty. Paikka, jossa rakkautemme puhkesi kukkaan ja jossa meistä kahdesta tuli lasten myötä perhe.

Tiedättekö se vähän hölmökin ajatus, että miten voisinkaan ikinä jättää taakseni ne lattiat, joilla lapseni oppivat kävelemään ja huoneet, joissa he kasasivat palikoita ja kääntelivät ensimmäisiä pahvikantisia satukirjojaan. Sen pihan, jossa lapset vauvana nukkuivat lämpimästi vaunuihin peiteltyinä pitkiä päiväunia ja ottivat haparoivia askelia kotipihan kivikossa.

Koti, jollaiseksi se aikanaan suunniteltiin ja tarkoitettiin, oli jo kuitenkin yhdessä eteenpäin muuttaessamme kaikin tavoin erilaisessa merkityksessä.

Kävimme jokunen aika sitten esikoisen toiveesta kääntymässä vanhan kodin lähettyvillä. Hän oli muuton aikaan kolmevuotias ja palasi tuolloin kuukausien ajan muistoissaan vanhaan kotiin. Hän tuntui tallettaneen kaiken jonnekin hyvin syvälle sydämeensä, niin eläviä hänen muistikuvansa tuntuivat olevan.

 

Vanhan kotipihan tuntumassa hän ei enää muistanut mitään, ei yhtikäs mitään. Hän ei tunnistanut edes taloa saati tuttua kotitietä vehreän koivikon lomassa. Kotipihalla nököttävä hiekkalaatikko, jonka reunalla hän oli lapioineen ja sankoineen istunut kymmeniä tunteja, oli täysin vieras.

Hän olisi halunnut mennä pihaan, mutta vain nähdäkseen, millaiset ihmiset pomppivat takapihan trampoliinilla. "Äiti, sen mä kyllä muistan. Tuon trampoliinin, siinä me hypittiin (pikkusiskon kanssa) ja se oli mukavaa. Siitä, mä tykkäsin." Paitsi että se oli tutulla pihalla uutta, uuden perheen hankkima. Ja ei, pikkusiskosikin oli muuttaessamme vielä niin pieni, ettei hän olisi trampoliinilla muutoinkaan hyppinyt. Kahdessa vuodessa hän oli ehtinyt unohtaa kaiken.

Pihaa reunustavat puut olivat kasvaneet, mutta moni asia tuntui nopealla vilkaisulla olevan ennallaan. Niin tuttua - ja samalla niin vierasta. Se, minkä taakse jättäminen tuntui aikanaan valtavan haikealta, ei herättänyt enää mitään tunnetta. Nykyiset omistajat olivat pitäneet kodista hyvää huolta. Siitä oli tullut heille tärkeä paikka, heidän kotinsa. Tunneside oli katkennut.

 

Takapenkkiläisillä oli jo kiire kotiin. Omaan kotiin. Omalle trampalle ja omalle takapihan hiekkalaatikolle. Omaan leikkimökkiin, jota ei vanhaan kotiin ehditty rakentaa.

Siitä, kun muutin lapsuudenkodistani opintojen pariin ja elämää omilla siivillä elämään, on kulunut tänä kesänä 20 vuotta. Näinä vuosina ja vuosikymmeninä olen asunut eri elämäntilanteissa monessa kodissa; jakanut opiskelija-asunnon, haaveillut ensimmäisestä yhteisestä kodista parisuhde-elämään totutellen, luonut omasta yhteistä ja sisustanut kahden aikuisen kotia perheen kasvaessa lapsia ajatellen.

Olen muuttanut vieraalle paikkakunnalle ja toiseen maahan opiskelujen ja töiden perässä, muuttanut aikansa eläneeseen ja remppaa vaativaan sekä nuuhkutellut ihkauuden asunnon tuntua. Olen kiivennyt kerrostalon portaita ylimpään kerrokseen, rakentanut rivitalon aitaa ja nauttinut omakotitalon rauhallisuudesta. Asunut pienessä yksiössä ja sadoissa neliöissä, maalla ja kaupungissa. Muuttanut osoitetietoja useammin kuin kahden, tai edes kolmen käden sormet riittävät laskemaan. 

Haluan uskoa, että tänä päivänä asutaan loppuelämämme kodissa. Täältä meidät toivottavasti aikanaan kärrätään vasta vanhainkotiin, jos sinnekään. Silti näiden muuttojen jälkeen tiedän, että koti voi olla muuallakin. Oikeastaan missä tahansa. Kunhan siellä ovat itselle rakkaimmat ihmiset.

 

Koti syntyy tarinoista, eletystä elämästä. Siitä, että elämä jaetaan. Yhdessä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö: Lakka-pihakivet

Tänä kesänä on viimein ollut aikaa puutarhaunelmille. 

Muutettiin tähän toivottavasti loppuelämämme kotiin keväällä kaksi vuotta sitten, mutta vasta tänä keväänä meille palasi kipinä puutarhatöihin. Vanhassa kodissa se oli lähes intohimo, oli halu tehdä vielä yksi kukkapenkki tai möyhentää multaa auringonlaskuun saakka. 

 

"Tänä kesänä on viimein ollut aikaa puutarhaunelmille."

 

Edellisten asukkaiden jäljiltä piha on hyvin pelkistetty. He ovat itseasiassa täydellisen taloremontin yhteydessä joitakin vuosia sitten tehneet pihastakin hyvin yksinkertaistetun version. Naapurin mummon järkytys oli silminnähtävissä, kun hän eräällä vierailureissulla oivalsi, että kaikki aiemmin istutetut vuosikymmenten perennapenkit ja lukuisat koristepensaat olivat vaihtuneet tasaiseen nurmikkoon sekä aita- ja pensasistutuksiin. 

Nyt ollaan luomassa pihasta omanlaistamme, runsaampaa ja kutsuvampaa. Idea idealta. 

Polku leikkimökille. Se on ollut yksi toteutuslistalle raapustetuista siitä saakka, kun alettiin ideoimaan pihaa ja hankittiin takapihalle leikkimökki. 

Leikkimökki sijoitettiin nurmikolle, tontin reunalle tuija- ja kuusiaidan tuntumaan. Siihen on näkyvyys keittiöstä ja kodin takaterassilta. Pienten lasten perheessä koetaan tärkeäksi, että leikkimökissä leikkiminen on turvallista ja aikuisen valvottavissa, mutta samalla haluttiin, että leikkimökki ympäristöineen sulautuu mahdollisimman tiiviisti muuhun pihaan. 

Siksi leikkimökki sai tänä kesänä polun pihalaattoineen. Se ei ole enää irrallinen mökki nurmikolla, vaan polun myötä leikkimökki saa tietyllä tapaa oikeutuksen kuulua suunnitellusti osaksi pihaa.

Polku rakennettiin perinteisellä kivetyksellä, jonka uskotaan olevan paitsi pitkäikäinen ja siistinä pysyvä, myös toteutuksena meille noviiseillekin kohtuullisen vaivaton. Kotipuutarhuriudessa ja pihan rakentamisessa yllättävän paljon painaa se, että ideoiden synnyttyä pääsee puuhaan kiinni ilman puutarhurintaitoja vaativaa perehtymistä. 

Pihan elävöittäjiksi halutaan reilunkokoisia kukkapenkkejä. Sellaisia, jotka nostavat pihan ilmettä ja tuovat viimeistellyn vaikutelman. Runsautta selkeillä rajauksilla. Siksi kukkapenkitkin rajattiin reunakivillä, jotka tuovat täsmällisen, siistin linjan kukkapenkin ja nurmikon väliin. Takapihalle valittiin punasävyistä jo olemassa olevan aiemman kivetyksen sävyyn, ja etupihalle harmaansävyistä. Nappivalinnat.

 

Kukkavalintoja on tehty monin perustein. Osin tietämyksellä, osin mututuntumalla - ja poikkeuksetta värit mielessä pitäen. Ainakin tässä vaiheessa kokonaisuus on selkeän lila-valko-vihreä. Vaikka ollaan kannettu puutarhoilta yli sata perennaa ja viis veisattu suositelluista istutusetäisyyksistä, tuntuvat kukkapenkkien istutukset siltikin (vielä) armottoman harvoilta. 

Tiedänhän mä, että parin vuoden kuluttua saadaan osa kasveista siirtää toisaalle, kun kukkapenkkeihin tulee ahtautta. Malttamattomana luonteena toivoisi sitä mieletöntä kasvupyrähdystä jo nyt. 

Takapihan pääkukkapenkkiin on tehty sähköistyksen puolesta varaus suihkulähteelle, jonka toimitusajan vahvistusta odotellaan lähiviikoille. Samoin leikkimökkipolulla on varaus useammalle valopisteelle, jotka on kuitenkin tässä vaiheessa upotettu maahan kivien alle suojaputkissaan erinomaista oivallusta odottamaan.

Tekemistä on yhä tällekin kesälle paljon ja tiedän, että pihasuunnitelmissa ollaan vasta vuosien mittaisen toteutuksen alussa. Se, että päästiin alkuun, on kuitenkin palkitsevaa. Parasta on, tekemiseen osallistuu koko perhe - laattojen kantamisesta ja mullan kaivamisesta kukkien kastelemiseen ja sadettimen letkujen siirtämiseen. 

- - - 

Teehetkien kodissa pikkupuutarhureina, itseoppivina sellaisina, touhuavat äitinsä ja isänsä kanssa pian neljä- ja kuusivuotiaat tytöt. Yhdessä suunnitellaan tänä ja tulevina kesinä pihaa ja puutarhaa kaupungin suureen ulkoilualueeseen rajoittuvalla omakotitalotontilla Porvoon keskustan tuntumassa. 

Ideoita on paljon, tahtoa hurjasti, ruuhkavuosissa aikaa rajallisemmin ja osaamista opettelemisen ja (epä)onnistumisen kautta.

Liity mukaan seuraamaan meitä Facebookissa ja Instagramissa.  

 

Tämän kevään puutarhaunelmista: 

Puutarhassa vihdoin haaveista toteutukseen
Koko perheen puutarhakipinä - omakotiasujan unelmakevät
Sinivuokkoterveiset taivaaseen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Muistan aina ne keväät ja kesät. Pistokkaita silmän kantamattomiin korkeiden pöytien vierellä nököttäen, orvokkikasvihuoneen kastelua illan viimeisinä tunteina ja hyvin aikaisia aamuja sesonkiaikana. Paljon uusia tuttavuuksia ja naurua työkavereiden kanssa hikihelmet otsalla. Hiostavat kumpparit ja kasvihuoneiden paahteisuus. Heräävä kevät ja odotus, uuden kasvu ja vihreys. Sellaisia olivat opiskeluvuosieni useat kesät joko puutarhoilla tai ison ketjumyymälän kesäpihalla.

 

Tunsin perennat erityispiirteineen ja vieraammatkin havukasvit. Olisin osannut loppukesästä suunnistaa jokaisessa kasvihuoneessa kysytyn kasvin luokse vaikka silmät kiinni. Asiakaspalvelua, sekin oli älyttömän kivaa - sai nostaa kävelykepin kanssa köpöttelevän vaarin peräkonttiin laatikollisen annansilmiä vaimolle kotiin istutettavaksi ja auttaa pientä koululaista valitsemaan oma yksittäinen orvokkinsa. Joskus takeltelikin, mutta onneksi kokemus opetti. Niin kuin opettaa aina.

Tänä keväänä pihatyöt ovat vieneet mennessään. Niin kuin kerroin, muutettiin tähän kotiin toissa keväänä, mutta vasta tänä keväänä meille palasi kipinä puutarhatöihin. Edellisessä kodissa se oli lähes intohimo, oli halu tehdä vielä yksi kukkapenkki tai möyhentää multaa auringonlaskuun saakka. Viis hyttysistä, hushus. 

Ollaan oltu lasten kanssa pihalla oikeastaan koko ilta siihen saakka, että on tullut iltapalan ja nukkumaanmenon aika. Välillä on syöty iltapalaakin terassilla kevään poikkeuksellisesta lämmöstä nauttien. Tietyllä tavalla ollaan oltu vieläkin tiiviimmin perhe; kukaan ei ole sulkenut huoneensa ovea voidakseen leikkiä rauhassa, tuijottanut iPadia siihen uppoutuen tai kipaissut alakertaan käärimään pyykkejä. Ollaan kökitty takapuolet pystyssä samojen kukkapenkkien äärellä ja kuljetettu multaa kottikärryt rinnakkain. 

 

 

Puutarhassa puuhastelu on muuten hurjan hyvä keino silloinkin, kun haluaa antaa ajatuksille mahdollisuuden vaeltaa. Haaveille ja unelmille. Muistoille. Melkein mille tahansa. 

 

Sammalta pihakivetyksen välistä rapsutellessani tai kukkapenkkejä ideoidessani olen palannut useat kerrat nuoruusvuosien kesätöihin, joista useimmat olivat lähes puolen vuoden pestejä. Siihen, miten pitkistä päivistä huolimatta palo tekemiseen ja aikaansaamiseen oli valtava. Kasvihuoneilla työskennellessä oman tekemisen jäljen näki ihan kuten sen näkee nyt, kun nostaa lapiolla multaa kottikärryyn. 

 

Tämä kevät on ollut poikkeuksellisen kaunis ja lämmin. Puutarhatöistä pitävälle omakotitaloasujalle se on ollut ilmiömäistä aikaa pitkän ja pimeän talven jälkeen. 

 

Puutarhaan liittyviä haaveita on paljon. Joukko asioita listattuna toteutettavaksi, toinen mokoma vasta mielen päällä mietteissä. Onneksi kesä on vasta tuloillaan. 

Ps. Teehetkien kodin arki löytyy kuvatarinoin myös Instagramista, joka tällä hetkellä päivittyy blogia aktiivisemmin. Niiden multakottikärryllisten, haravointien ja nurmikon lannoitusten lomassa. Tervetuloa mukaan seuraamaan! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu