Kirjoitukset avainsanalla Lapsiperhe

Mäkin haluan”, pyytää pikkusisko kauniista paidasta, jonka isosisko valitsee kouluvaatteeksi. ”Ihan samanlaisen.”

Miksen saa?” hän kysyy pituutta venähtäneen isosiskon uusista housuista. 

 

Tytöt kasvavat parin vuoden ikäerolla ja vain yhden vaatekoon erolla. 

 

Olen hankkinut lapsille paljon vaatteita. Useimmiten isosiskolta pieneksi jäävissä vaatteissa on kulumisen jälkiä vain lempivaatteissa. 

 

Tähän saakka tytöt ovat pitkälti saaneet omia uusia vaatteita. Kun toinen oli vastasyntynyt vauva ja toinen puhuva taapero, sitä ei edes pohtinut. Elämänvaiheet olivat pienestä ikäerosta huolimatta niin erilaisia; bodyja ja ensimmäisiä verryttelypukuja. 

 

Kun pian viisi- ja seitsenvuotiailla ol välissä vain yksi vaatekoko, tuntuu samanlaisten tuplavaatteiden ostaminen toisinaan turhalta. Muutamissa kuukausissahan pikkusisko saa joka tapauksessa taas paljon uudenveroista vaatetta siskoltaan omien samanlaisten vaatteidensa rinnalle. 

 

Ymmärrän kuitenkin, että myös pikkusisko haluaa uusia, itse valittuja vaatteita. Prikulleen samanlaisia samaan aikaan kuin isosisko. Ei vasta puolen vuoden kuluttua. Niinhän minäkin haluaisin hänen tilanteessaan, järkevyyden sivuuttaen. 

 

Isosiskon vaatteisiin liittyy onneksi myös ylpeyttä ja sitä enemmän kuin tahtoa aina uusiin vaatteisiin. Hän iloitsee, kun saa vihdoin sen paidan, joka on näyttänyt niin kauniilta isosiskon päällä. 

 

Annan lasten kohdalla tasapuolisuudelle ison merkityksen. Etenkin, kun lapsia on vain kaksi, kuten meillä. Siksikin olen - järkevyydenkin kustannuksella - halunnut, että he saavat kumpikin pitkälti omat vaatteensa. 

 

Viime ajat olen miettinyt, josko tasapuolisuusajatuksen voisi osin sivuuttaa arjen tarpeisiin perustuvissa hankinnoissa. Jos toinen tarvitsee tanssiasun tai kuravaatteet, eihän niitäkään hankita toiselle vain hankkimisen ilosta tasapuolisuudelle liputtaen. 

Ai no miksei siis sama ole pätenyt niihin leggareihin ja paitoihin? Siksi, että niissä isosisko saisi käytännössä aina uudet ja vanhat säästyisivät pikkusiskolle. 

 

Talven myötä lapset ovat ainakin väliaikaisesti siirtymässä samaan vaatekokoon. Tän vaiheen osalta suunnittelen muutosta - osin yhteistä vaatekaappia sisävaatteiden osalta. Ei kaksia samaan koon samanvärisiä paitoja tai housuja, vaan keskenään yhdistettäviä ja vaihdeltavia. 

Koululaisuus saattaa tuoda tähän oman sävynsä. Mustaharmaan pinkin ja lilan rinnalle. Onnistuukohan se, sen aika näyttää. 

 

Millä perustein teillä hankitaan pienellä ikäerolla kasvaville lapsille vaatetta? Miten usein pohditte ostaessanne tasapuolisuutta, vai ohjaako vaatehankintoja pelkästään järkevyys? Kuuluuko sisaruksen saada, jos toinenkin saa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiitos

Sinulle lapseni päiväkodin aikuinen

joka otat lomalta palaavan lapseni vastaan hymyillen. Kysyt kuulumisia lapselta ja siinä lomassa vanhemmiltakin. 

Olisit itsekin tahtonut vielä jatkaa lomaasi ja nauttia ajasta perheesi kanssa, mutta toivotat lapseni tervetulleeksi. Olet läsnä hetkessä.

 

Sinulle, joka järjestät eteisen lokeroita ja nimeät koreja, että päiväkoti tuntuisi palaavalle omalta, tutulta. 

 

Sinulle, joka ideoit jo tulevaa syksyä, jotta lapseni ryhmän toiminta olisi monipuolista. Että laadukas pedagogiikka nousisi arjen lomassa vahvasti.

 

Sinulle, joka johdattelet lapsia mukaan yhteisiin leikkeihin, jotta jokainen löytää taas paikkansa ryhmässä. 

 

Sinulle, joka muistutat vanhempia aurinkovoiteesta ja juomapullosta loppukesän lämpiminä päivinä ja suhtaudut ymmärtäen meihin, jotka pahoittelemme syksy toisensa jälkeen puuttuvia nimikointeja ja unohtuneita kurahousuja. 

 

Sinulle, joka silität vasta päiväkotipolkunsa aloittaneen taaperon selkää, kunnes hänen ikävöivä nyyhkytyksensä laantuu. 

 

Sinulle, joka otat hänet päiväunien jälkeen tiukasti syliin ja viet mukaan toisten uuteen totuttelevien ryhmään. Saat hiljalleen unohtamaan ikävänsä ja päivä päivältä rohkaistumaan. 

 

Sinulle, joka kannustat työkaveriasi, jotta hänkin tekisi parhaansa. 

 

Kiitos, että voimme palata kesälomalta hyvin mielin päiväsajan kotiin, päiväkotiin.

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lapsi haluaisi kaverin kotiin leikkimään. Vauvavuosista tutun tai ihan uuden. 

 

Vaan kuka kantaa kotona vastuun siitä, että vieraaksi tulleella lapsella on hyvä olla? Seuraa, että leikit sujuvat? Kattaa välipalan pöytään ja auttaa tarvittaessa vessassa? Huolehtii ulkovaatteiden vetoketjuista ja toppahousujen lenksuista?

 

Meillä tämä nousi keskusteluun siinä vaiheessa, kun lapsilla alkoi vierailla kavereita ilman vanhempiaan. Silloin, kun perhetapaamiset muuttuivat lasten itsenäisiin leikkeihin ja yhteisten teehetkien sijaan lapset vain tuotiin eteiseen leikkejään aloittamaan. 

 

Vuosien perhevapaiden jälkeen jäi vähänkuin selviöksi, että vastuu olisi minulla. Tunsin ystäväperheiden lapset ja he minut. Lasten tavat olivat tuttuja ja lasten oli helppoa jäädä meille ilman vanhempiaan.

 

Tytöillä on paljon ystäviä, etenkin nyt koulunsa aloittavalla esikoisella. Se on ehdottomasti hyvä ja vanhempina halutaan myös tukea lasten ystävyyssuhteita järjestämällä leikkitreffejä. Usein on kuitenkin se kuuluisa mutta. 

Jossakin vaiheessa kaveritapaamisia alkoi olla useampia, kolmesta neljäänkin viikossa, harrastuksiin lomittuen. 

Yhtä monta kertaa se tarkoitti, että jompi kumpi meistä vanhemmista oli ikäänkuin lukittu kotiin. Useimmiten minä. Monina iltoina sillä ei ollut merkitystä, olinhan kuitenkin kotona ja viihdyin lasten seurassa. Mieskin oli pääosin kotosalla, mutta uppoutui muuhun kodin tekemiseen.

 

Etenkin hyvin tuttujen lasten kyläillessä merkityksellistä oli ja on vain turvallisen aikuisen läsnäolo, hehän leikkivät varsin omatoimisesti. Välillä ajatus kuitenkin vaivasi, periaatteesta. Sitoutuminen. 

 

Oma asiansa ovat ne vain päiväkodista tutut lapset, joiden ponnarit heilahtelevat eteisessä omaa lasta noudettaessa, mutta jotka ovat meille vanhemmille tuttuja lähinnä niminä. Se kaveri, jota ei olla päiväkodin ulkopuolella tavattu. 

Se lapsi, joka uuteen kotiin tullessaan etsii toisella tavalla paikkaansa leikkien alkaessa ja tarvitsee mahdollisesti tukea leikkien sujumiseen. 

 

Kuka ylipäätään sopii siitä, että lapsi saa kaverin kylään? Kumpi vanhemmista selvittää päiväkodista yhteystiedot ja on vanhempiin yhteydessä?

 

Vastuu yhteydenpidosta lapsen kavereihin on pitkälti yhä minulla. Käytännössä myös aina toisiin äiteihin. 

Nykyisin lasten kavereista huolehditaan tietoisemmin yhdessä. Mies katsoo vierailulle tulleita lapsia siinä missä minäkin, ja voitelee iltapalaleivät tai tarjoilee pannarit kermavaahtoineen koko poppoolle. Saatan käydä kaupassa tai tehdä muita kotijuttuja joutumatta miettimään vastuuta leikkivistä pikkukavereista. Edes oikeastaan kuulematta tai kuuntelematta. 

 

Ajatukseen piti kuitenkin herätä. Siihen, että kotiin liittyy paljon ns. näkymättömiä rooleja, jotka vaativat vastuunkantoa. Sellaisia, joista tulee keskustella. 

 

Ystävyyssuhteiden tärkeydestä puhutaan paljon. Kenen vastuulla teidän perheessä on lapsen kaveriseurasta sopiminen ja vieraista lapsista huolehtiminen? 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ymmärrän hyvin, miksi Tampereen seudulla asuvat puhuvat Pyhäjärvellä, vain 20 minuutin päässä Tampereesta, sijaitsevasta Viikinsaaresta vihreänä kesäkeitaanaan.

Järven ja vehreän luonnon läheisyys, kivat pienet poukamat uimiselle ja kahlaamiselle sopien sekä piknikhuopa saaren keskellä sijaitseville nurmikkoalueille levitettynä. Miten kiva tapa viettää kesäpäivää!

Saarelle pääsee kesäkaudella vaivattomasti ainakin Laukontorilta lähtevillä Hopealinjojen laivoilla.

Asuin Tampereella vuosia sitten, ja tuolloin kesäisen päivän viettämiseen Viikinsaaressa tuli suhtauduttua itsestäänselvyytenä. Tiedättekö sen, että kun jokin on liian lähellä, sen arvoa ei samalla tavalla huomaa.


Viikinsaari on vierailukohteena erinomainen milloin tahansa. Matkailuautoreissumme suunnitelmiin sopi kuitenkin päivä, jolloin Viikinsaaressa oli Lastenfestaripäivä.


”Maltilla ja Valtilla, on hommat hanskassa... Valmiina uusiin seikkailuihin”, lauloi paviljongin täyttävä lapsijoukko Maltin mukana. Valtin sijaan kitaran sointuja soitteli liikennepoliisi Vallu.

Lapset seurasivat myös hyvin tarkasti arkisia oppeja hampaiden pesemisen tärkeydestä aamutoimiin ja liikennesääntöihin. Maltin ja Valtin arvo onkin tarttua asioihin lapsenomaisesti opastaen. 

Maltti ja Valtti ovat ilahduttaneet lapsiperheitä Viikinsaaressa kesän aikana useasti. Tämän rinnalla siellä järjestetään erilaisia tapahtumia läpi kesän, erityisen monet lapsiperheille sopien.

Saarelta löytyy lukuisia mukavia paikkoja piknikille, mutta myös vanhan ajan arvokkuutta huokuva kesäravintola. Viikinsaaren kesäravintola, tunnelmallisesti pitsisen kaunis, onkin seissyt paikallaan jo yli sadan vuoden ajan. Lapset seurasivat ruokaillessaan ikkunasta laitumelle aivan huvilan viereen, laitumelle tuotuja eläimiä.

Tämäkin kesä on ollut elämysten kesä. Arvostan sitä, että perheille suunnitellaan ja toteutetaan moninaisia tapahtumia. Ainakin meillä lapset palaavat muistoissaan usein yhdessä koettuun ja tuovat niistä muiston sieltä, toisen täältä myös leikkeihinsä.

Rento ulkoilupäivä lasten festareineen, kasvomaalauksineen ja pikkuleipien leipomisineen tuo hyvän mielen koko perheelle.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu