Kirjoitukset avainsanalla leipominen

Aatonaaton ilta.

Kynttilöiden lepattavat liekit ja joulumusiikki. Olohuoneessa tuoksuva joulukuusi koristeineen ja sen alle kätkeytyvät kimaltaviin lahjapapereihin käärityt paketit. Takan lämpö. Ovella piipahtelevat lukuisat ystävät. Lasten malttamattomuus. Jokojokojoko. Odotus.

Keittiössä tuoksuu tällä hetkellä kinkku ja vasta uunista otetut saaristolaisleivät. Joulun tuoksu.

Huomenna saadaan puolison lapsuudenperhe meille viettämään jouluaattoiltaa. Syödään hyvin ja jaetaan paketteja. Jänskätetään vähän joulupukkiakin, vaikka tiedetään sen jo lähemmäs 45-vuoden perinteellä olevan lasten fafa.

 

Pöydällä odottaa pino kirjoja resepteineen, joita huomisaamusta lähtien aletaan valmistaa. Pidän perinteistä joululaatikoineen ja kinkkuineen, mutta nautin myös mahdollisuudesta kokeilla uutta. Siksipä kokeilulistalla on perinteisten herkkujen lisäksi mm. bataattilaatikko ja parmesaaninen palsternakka-porkkanalaatikko.

Olen koko syksyn selaillut toinen toistaan kauniimpia joulukirjoja, joista olen ammentanut pimeimpiinkin päiviin lämmintä joulunodotustunnelmaa ja levollisuutta tunnelmallisten kuvien myötä. Uudenlaista rosollisalaattia aion kokeilla Linda Peltolan "Puutarhan syksy. Kodin lämmin joulu"-kirjasta löytämälläni reseptillä. (Docendo / 2017)

Peltolan kirja tarjoaa ihania kurkistuksia niin syksyyn kuin nyt ajankohtaiseen jouluunkin runsaine ideoineen. Joulukukkia ja -asetelmia, jokunen ohje jouluherkkuihin ja helposti toteuttavia somistusmahdollisuuksia - ja valtavan paljon kuvia. 

Persoonallisuus ja nostalgisuus lapsuuden jouluihin johdattaen välittyvät tunnelmallisen kirjan sivuilta. 

Toivon, että ulkona lämpötila laskisi joitakin asteita nollan alapuolelle. Aikaa erilaisille jäälyhdyille ja -koristeille olen näet odottanut jo pitkään. Jouluksi en näitä tässä räntäkelissä saanut, mutta ilahduttavathan ne sitten tammikuussakin. 

Puutarhan syksy, kodin lämmin joulu-kirjassa on toteutettu kristallisia jäämedaljonkeja, jotka onnistuvat esimerkiksi silikonisiin tai metallisiin leivonta- tai muffinssivuokiin tehtyinä. Meillä näitä on valmistettu aiemmin paitsi jäädyttämällä juuri kukkia sisään, myös värjäämällä vettä vesivärein ja lisäämällä mukaan kimallehileitä. Samoin ollaan kiinnitetty serveteistä leikattuja kuvia vedellä lyhtyjen päälle. Servettitekniikassa kannattaa tosin muistaa ottaa servetistä vain se päällimmäisin, kuvallinen kerros. 

Keitän teen ja istahdan hetkeksi iltapalalle miehen kanssa. Suunnittelemaan ja pysähtymään. 

Aatonaaton ilta. Miten nopeasti joulukuiset päivät vierähtivätkään. Odotuksessa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joulu tuoksuu ensimmäisenä keittiössä. Hyasinttien jälkeen. 

Rentoudun voidessani selata leivonnais- ja ruokalehtien sekä erilaisten joulukirjojen nostamia vaihtoehtoja resepteistä. Jotakin uutta omaan joulupöytään jouluaatoksi, jotakin ennen joulua tarjottavaksi iltateen kera kodissa pistäytyville vieraille ja omiin herkutteluhetkiin sekä jotakin ystäville annettavaksi. 

Vielä tämän joulun minulla on mahdollisuus valmistella lasten kanssa joulua pitkän kaavan mukaan. Etsiä reseptejä, tehdä pitkiä kauppareissuja hyllyn kiinnostavia raaka-aineita yhdessä tutkien ja leipoa kiireettä. Lasten kanssahan leivontakirjan helppo tarkoittaa silti ajallisesti samaa kuin saman kirjan haastava. Vähintään kolminkertaista aikaa. 

Vielä tänä vuonna tälle kaikelle on aikaa ilman hoputusta, sillä ensi vuosi tuo mukanaan töihin paluun. 

 

 

Tytöt toivovat usein mahdollisuutta leipoa, eikä vähiten siksi, että esikoinen on viehättynyt mahdollisuudesta käyttää yleiskonetta. Heidän mielestään jauhojen mittaaminen, voin paloittelu ja kananmunan rikkominen ovat ihan parasta. Siitä yleiskoneesta puhumattakaan. 

Yksi viime päivien selatuimmista kirjoista on ollut Liisa Westerbergin Makeaa joulua. (Readme.fi / 2016)

Kirja on julkaistu viime jouluksi (2016)  ja se on täynnä toinen toistaan paremmalta kuulostavia leivonnaisvaihtoehtoja. Piparkakkufudge, karamellisoidut pähkinät ja miehen jouluaatoksi leipoma appelsiinileipä ovat kaikki toteutuslistalla lähipäivinä, ja kirjan väliin on ujutettu jos jonkinlaista muistilappua "näitä älä unohda"-tyyppisesti. 

Westerbergin, Koko Suomi leipoo- ohjelman voittajan luoma kirja on vaikuttava. Ohjeita on kattavasti, josta jokainen löytää takuulla ohjeen omaan joulunalusaikaan, ja joulun jälkeenkin. 

Monet klassiset reseptit on kivalla vivahteella muokattu jouluiseen leivontaan kutsuvaksi, mutta pikkuleivät ja herkut lämmittävät tammikuista iltaakin tai syksyistä myrskypäivää.

Valinnan vaikeus on kirjaa selatessa melkoinen - ja toisaalta, juuri silloin koen kirjan onnistuneen, kun ei pysty valitsemaan yhtä tai paria ja sivuuttamaan muita.

Kirjan kauniit kuvat lisäävät houkuttavuutta ja tuovat jo itsessään joulutunnelmaa. 

Kinuskicookies-pikkuleipiä leivottiin lasten kanssa päivänä, jolloin jo aamulla sikkarasilmin heränneiltä kuului toive leipomisesta. 

Näitä helposti valmistuvia kinuskipikkuleipiä tehtiin saman tien muutamalle ystäväperheellekin ja vietiin tuoreina maisteltaviksi. 

Ne ovat ehdottomasti parhaita lämpimänä toffeen sulaessa sisällä. Jos siis leivot aiemmin, suosittelen laittamaan keksit lämpimään hetkeksi ennen tarjoilua. 

Pidän satunnaisesti monimutkaisesta kikkailusta lukuisten vaiheiden kanssa ja useiden eri täytteiden valmistamisesta yhtä kakkua varten. Jotta leipomisen ilo säilyisi normiarjessa, on helppous makuelämystä vähentämättä asia, jota arvostan. Siinä Westerbergin Makeaa joulua onnistuu erinomaisesti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Leipoa, tehdä isälle pullaa", vastaa kaksivuotias usein kysymykseen siitä, mitä hän haluaisi päivän aikana tehdä. Viime kuukausina hänen toiveensa leipomisesta on toteutunut harvemmin, mutta onnea ovat olleet ne satunnaisemmatkin kerrat.

 

Leipomiseen liittyy niin paljon muutakin kuin se, että saa maistaa tuoretta, vasta uunista otettua itse leipomaansa leivonnaista. Toki sekin on odotettua, mutta ainakin tytöt innostuvat koko leipomisprojektista. Siitä, että etsitään yhdessä yleiskone taikinakoukkuineen sekä desilitrat ja siivilät, mitataan huolella aineksia. Nuuhkutellaan maustepurkkeja ja maistellaan, miltä kaneli, kardemumma ja vaniljasokeri maistuvat. Rikotaan yhdessä kananmunia ja kerta toisensa jälkeen huomataan, että se homma kannattaisi vielä jättää äidille, ettei tarvitsisi aina kalastella niitä pieniä munankuoren palasia taikinasta. Opetellaan yleiskoneen käynnistämistä ja nopeuden säätämistä ja leivinnuolijalla taikinakulhon kaapimista. Sitä paitsi leipomisessa pääsee mielikuvitus valloilleen - ainakin meillä lapset tekevät mitä mielikuvituksellisempia pullia tai ripottelevat nonparelleilla sydämiä ja kukkia perinteisen mokkapiirakan päälle.

 

Leipomishetket tuovat poikkeuksetta hyvän mielen ja synnyttävät yhteenkuulumisen tunnetta. On mukavaa leipoa isälle, jättää keksipaketti töistä palaavan ystävän postilaatikkoon tai viedä tervehdys vaikkapa naapurin mummolle. Kutsua ystäväperhe tuoreiden sämpylöiden ääreen iltapalalle tai kuten eilen, esikoinen soitti fafalleen tarjoavansa tuoreita pullia.

 

Meillä leivotaankin tavallisesti paljon perinteisistä pullataikinoista ennakkoluulottomiin uusien reseptien kokeiluun. Leipomisen olen kokenut itselleni hyvänä tapana tyhjentää päätä ajatuksista ja toisaalta saan usein leipoessani monta uutta hyvää ideaa, kun ajatukset vaeltavat vapaasti. Lapset pitävät myös leipomisesta paljon, tosin pullataikinan tekeminen raaka-aineiden mittaamisesta ja alustamisesta siihen vaiheeseen, että tuoretta pullaa voi syödä kylmän maidon kanssa, kestää pitkään. Hyvin piiiiiitkään, jos lapsilta kysytään.

 

Esimerkillinen äiti tekee toki itse pullataikinat ja muutkin taikinat - hyvä, ettei valmista raaka-aineitakin itse viljaa myllyssä jauhaen, sen kauran toki ensin pellolla kasvatettuaan ;) Pullataikinan kohoamista malttamattomien lasten kanssa odottaessani jäin tosin pohtimaan, pitäisikös mun käydä kurkkimassa kauppojen pakastealtaat ja tuoda lasten kanssa leipomiseen mukaan osin raakapakasteita tms. jos sellaisia on ylipäätään saatavilla pulla- ja pikkuleipätaikinoissa samalla tavoin kuin piirakka- ja piparkakkutaikinoissa. Tiedättekö joitakin valmistaikinalevyjä, joita olisi kotona pakastimen lokerossa valmiina niihin hetkiin, joina lapsi illalla vain hetki ennen iltapuuhia pyytää leipomishetkeä ja itse tajuaa ajan riittämättömyyden. Silloin ei tarvitsisi vastata tyyliin tehdään-huomenna-sitten, vaan saisi heti elettyä sen tärkeimmän yhteishetken taikinan vaivaamisesta ja uunipellille nostamisesta tuoreiden leivonnaisten maisteluun. Pullat sun muut voisi tehdä alusta alkaen suunnitelmallisempina päivinä, kun on enemmän aikaa.

 

Yksi parhaista tuoksuista kotiovea avatessa on tuoreen leivonnaisen tai herkullisen vastavalmistetun ruuan tuoksu. Mun mummoni teki lapsuudenkotini vintissä usein rahkapiirakkaa tai hannatätejä, äitini koulusta kotiin tullessani sämpylöitä tai tiikerikakkua. Leipominen ja sen tuoma kodikkuus on asia, jonka toivoisin tyttöjenkin muistavan omasta lapsuudestaan.

Kommentit (1)

piia
Liittynyt27.4.2016
1/1 | 

Olen itse innokas leipomaan mutta lapsen kanssa leipominen tahtoo jostain syystä venyttää pinnaa vähän liikaa. Ollaan pysytty yksinkertaisissa ohjeissa, parhaita ovat sellaiset joissa ei tarvita vatkainta. Parasta lapsen mielestä on, ainakin nykyään, sekoittaminen ja taikinakippojen nuoleminen :) Kardemummakakku on meidän yhteinen bravuurimme! 

Oma blogini: On elettävä huolella.

Voit seurata blogiani myös Bloglovin'issa , Facebookissa tai Instagramissa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Silloin kun minun äiti leipoi lapsuudessani, hän leipoi usein myös meidän naapurille. Se tuntui hyvältä. Nyt monen kymmenen vuoden jälkeen vuorostaan minulle leivotaan, teidän pienet lapset tuovat minulle leivonnaisia.” liikuttui naapurin mummo kyyneliin kotiovellaan, kun lähdimme hänen 90-vuotissyntymäpäiviltään.

 

Kuten kerroin aiemmin, me saatiin kutsu naapurin mummon ysikymppisille. Hänen, jonka puutarhasta olisi viime talvena voinut kerätä upeista vanhoista omenapuista täysperävaunullisen omppuja – useat kerrathan hän kävi pyytämässä meitä keräämään. Hänen, joka on toivonut tyttöjä leikkimään omalle pihalleen. Hänen, jolle me ollaan joitakin kertoja viety leivonnaisia samalla, kun ollaan leivottu herkkuja itsellekin.

 

Jo hänen kotioveaan avatessamme selvisi, että meitä oli odotettu. Paljon ja oikeastaan kai koko päivä. Hänellähän oli ollut kahvipannu kuumana puolelta päivin saakka ja vieraita näytti tasaisesti hänen luonaan käyvänkin. Me odotettiin miehen kotiutumista, että päästiin juhlimaan koko perheenä. Istuttiin muiden vieraiden joukossa jutellen ja kuultiin tarinoita naapurustosta ja meidän kodin historiaa. Saatiin kurkistuksia ihmisiin, jotka ovat kopistelleet tämän saman kodin lattioita ja eläneet arkeaan näiden seinien sisäpuolella.

 

Hän halusi erityisesti huomioida pienet vieraansa, meidän tytöt. Etsi kaappien kätköistä lelut, joilla hänen lapsensa ja lapsenlapsensa olivat leikkineet vuosikymmeniä sitten. Huolehti, että he saavat oman pihan omenoista valmistettua omenamehua ja muistavat varmasti hakea pöydästä tarjottavaa. Kotiin lähdön hetkellä hän ojensi tytöille muistamiset kauniisiin lahjakasseihin pakattuina. Olin vaikuttunut. Me oltiin vieraista kaikkien vieraimmat, ja silti sen hetken tietyssä määrin jalustalle nostettuna. Uusina naapureina. Tervetulleeksi toivotettuina. Se tuntui mukavalta. Naapuruudelta parhaimmillaan.

 

Se, että hänen äitinsä leipoi naapureilleen ja nyt hän saa lähes sadan vuoden kuluttua leivonnaisia naapureiltaan, sulki ympyrän. Se kertoo samalla mukavalla tavalla siitä, että naapuriapu kantaa ja ilahduttaa aikakaudesta riippumatta. Pula-aikana 1900-luvun alkupuolella ja vuonna 2017. Ehkä juuri naapuriavun vilpittömyyden ja odottamattomuuden takia nousee myös niin arvostetuksi.

 

Kun sinä leivot seuraavan kerran, olisiko lähelläsi joku, joka ilahtuisi pussillisesta tuoreita sämpylöitä tai rasiallisesta keksejä, palasesta kuivakakkua iltakahvin kanssa nautittavaksi? Kenen ovikelloa voisit soittaa tai oveen koputtaa?

- - -
Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu