Kirjoitukset avainsanalla Lukeminen

Olen aina hakeutunut kirjojen tuntumaan.

Lapsuudenkodista omille siiville noustuani työskentelin kesän ihan Otavan kirjapainon kupeessa. Katselin päivittäin rakennuksen portteja ja pohdin, mitä tarinoita kirja-aarteineen talon kätköistä löytyisikään. 

Samoihin aikoihin olin jäsenenä kai jokaisessa kirjakerhossa, mitä kotimaastamme löytyi. Posti kantoi kotiin useita kuukausilähetyksiä, joita hankin joko tarkoituksella tai perumisen unohtaneena. Yhtä kaikki - nostin ne koko seinän levyiseen kirjahyllystöön vieri viereen ja ahmin sivuja ilta toisensa perään. Heräsin aamulla väsyneenä, kun olin halunnut keskiyön jälkeen lukea vielä yhden rivin. Toisenkin.

Siksi ei ollutkaan yllättävää, että yliopistovuosina hakeuduin opintojen lomassa kiireapulaiseksi Gummerukselle. Istua nökötin pehmeäkansilinjalla latomassa uusia sivuja tai tarkastin kansia ja liimauksia kovakansilinjalla. Seurasin vaivihkaa taittopuolta ja suunnittelua. En lakannut ihastelemasta yksi toisensa perään käsistämme kulkevia vasta myyntiin kulkevia uutuuskirjoja.

Nykyiseen kotikaupunkiini Porvooseen muuttaessani kolusin usein WSOY:n (nyt jo suljettua) kirjamyymälää vihreässä, koko korttelin kokoisessa WSOY-talossa. Mukaan tarttui joka kerta huomattavasti useampi opus kuin tarkoitus lähtökohtaisesti oli. Kirjojen vastustaminen oli mahdotonta.

 

Kirjakaupoissa hypistelen yhä kirjojen kansia, käännän varovasti sivuja. Sen pienenkin hetken uppoudun tarinaan, jonka luen takakannesta. Kustantajien logot kirjojen päädyissä kuljettavat ajatuksissa Otavan tähtiloistossa Keurusselän rannalle ja Gummeruksen myötä Jyväskylään. WSOYssa tuntuu kotoisa porvoolaisuus. 

 

Vanhemmuuden myötä oma aika on jäänyt vähäiseksi. Niitä kiireettömiä iltoja kirjoihin tunneiksi upoten ei ole ollut, eikä ole näköpiirissä. Lukuharrastus on joutunut hetkeksi väistymään. 

Lasten kanssa voidaan istua tarinoiden äärellä pitkäänkin. Etenkin kuopus kuuntelisi sadun, jos toisenkin, lainkaan kyllästymättä. Se tuntuu hyvältä - näen hänessä samaa paloa kirjoihin kuin mulla on lapsesta saakka ollut.

 

Viime kuukausina olen toiveikkaasti hankkinut yöpöydälleni muutaman ”omankin” kirjan lasten satojen satukirjojen rinnalle.

Nuoruudessa tiesin, mitä uutuuskirjoja miltäkin kirjailijalta odottaa. Iloitsin postiluukusta putoavista kirjakerholähetyksistä. Nyt tunnen tämän ajan aikuisille suunnatut kirjasuosikit huonommin.

 

Onko sinulla vinkata kevyestä, ajankohtaisesta ja kiinnostavasta lukemisesta? Hyvistä sarjoistakin kenties, sellaisista joilla saisi taas vankan otteen muihinkin kuin lastenkirjoihin?

Mitä kirjoja sinun yöpöydältäsi löytyy juuri nyt?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ruuanlaitolla ja leipomisella on meidän perheessä oma tärkeä paikkansa. 

Ruokailu ei ole vain einespinaattilettuja tai lähikaupan lämpötiskin valintoja, vaikka niitäkin toisinaan tarvitaan. Ruokaa yhdessä valmistettaessa on mukava jutella päivän mietteistä ja nälkäisetkin jaksavat mielekkään tekemisen parissa paremmin odottaa. Sitä paitsi niin leipoessa kuin ruokaa tehdessä voi opetella laskemista, raaka-aineiden nimiä ja maistella jokaisesta purkista vähäsen; mustapippurista paprikajauheeseen ja silmiä kirvelevään sipuliin. 

Lapset saavat toivoa suosikkireseptejään, vaikkakin vastapainoksi edellytän, että he myös maistavat hyvinkin erilaisia vieraampia makuja. Välillä hyvinkin irvistellen.

Etenkin kolmevuotias kuopus vetää salamana tuolin keittiön tason viereen, kun kuulee mahdollisuudesta päästä kaveriksi keittiöön. Lapset ovat mukana rikkomassa kananmunia, mittaamassa raaka-aineita, sekoittamassa jauhoja ja käynnistämässä monitoimikonetta. Olisivat varmaan vieläkin enemmän, jos joka kerta muistaisi kysyä. 

"Useimpien mielestä syöminen on helppoa: noukkii vain ruokaa haarukkaan. Ruuanlaitto on sen sijaan monen mielestä vaikeaa - jos ei ole kokeillut. Mitä jos kokeilisi?", herättää pohtimaan Risto Räppääjän uusi keittokirja.

Risto Räppääjä kauhan varressa / Sinikka Nopola & Tiina Nopola (Tammi 2018)

on lukuisten aikuisille suunnattujen kokkaus- ja leivontakirjat rinnalla piristävä poikkeus koko perheen keittokirjana. Vaikka muidenkin keittokirjojen pariin voi uppoutua katselemaan toinen toistaan kutsuvampia ruokakuvia lasten kanssa, on mukavaa, että lapsia houkutellaan keittiöpuuhiin ihan omalla kirjalla - ja takuuvarmalla Risto Räppääjällä.

Onhan se nyt i-h-a-n eri asia syödä punatukkaisen Riston räpeitä vohveleita tai kikkarapäisen, raitapaitaisen Nellin päättömiä nuudeleita kuin pelkkää rahkapannukakkua. 

 

Kirjassa on paljon helppoja ohjeita, joista löytyy vaihtoehtoja niin välipalalle kuin pääruokiinkin. Jokaisen reseptin  yhteyteen on lisäksi liitetty tunnusmerkit kertomaan, miten helppo ruoka on valmistaa (tomaatein) ja miten terveellistä ruoka on (porkkanoin). Esimerkiksi yksi tomaatti tarkoittaa jäätävän helppoa, kaksi tomaattia helppoa ja kolme tomaattia aavistuksen mutkikkaampaa.  Se, että lukijakunta on lapsia, on otettu huomioon pääosin hyvin. Resepteissä on huomioitu nimenomaan lasten suosikkeja; Elvin koukuttavat kalapuikot, Lennartin pehmisperunamuusi, Nellin porkkanakookoskeitto ja rouskuva kauraomenapaistos.

Kirjan kuvitus toistaa vahvasti Risto Räppääjä-tyyliä ja tutut hahmot ovat tunnistettavissa helposti. Reseptien lomaan mahtuu lukuisia ristomaisia räppejä "Jos sä tarvit apua, niin ahmi kuule papua!" tai "Älä ruuan jämiä hukkaan heitä, niistä voi tehdä strösseleitä!" 

Se, mitä jäin kaipaamaan, ovat tavanomaisen ruokakirjan kuvat valmiista ruuasta. Vaikka kyse on Risto Räppääjä-henkilöityneestä lasten keittokirjasta, ei lakritsisisen mutapainikakku-reseptin yhteydessä kuva Ristosta hiekkarannalla saa lasta innostumaan leipomisesta. Toisaalta jos ohjeita etsisivät kouluikäiset, joille Risto Räppääjän hohto yhä puree, voisi kuvilla olla pieniä lapsia vähemmän merkitystä kiinnostuksen painottuessa reseptin sisältöön ja makuelämykseen.

Toimiva kokonaisuus joka tapauksessa ja varsin kiva lisä ruuanlaitosta pitävien perheisiin. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kotiovelle leijaileva tuoreiden leivonnaisten tuoksu on yksi vastustamattomimmista tuoksuista, mitä tiedän.

Lapsuudessani ihan parasta olivat äitini leipomat sämpylät tai lapsuudenkotini yläkerrassa, maalaistalon vintillä, asuvan mummoni leipoma rahkapiirakka aitoon pullapohjaan tehtynä. 

Jo vuosia olemme muistaneet ystäviä joulun alla itsetehdyin herkuin. Se on pieni ele kertoa, että ajattelen sinua ja arvostan sitä, että olet elämässäni. Samalla tähän tavarapaljouteen tuntuu rehellisesti hyvältä voida ystäville antaa jotakin sellaista, mikä ei jää olemaan pysyvästi. 

 

Yhden viime aikoina hyväksi todetun cookies-reseptin haluan teille jakaa.

Ohje on poimittu Emman makea joulu kirjasta, joka pitää sisällään monta herkullista ja hyvin helppoa reseptiä niin ystävän kanssa teehetkelle kuin lahjaksi annettavana. 

Joulupukin cookiet

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Sekoita vehnäjauhot, vaniljasokeri ja ruokasooda keskenään.
Vatkaa voi, sokeri ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna hyvin vatkaten.
Lisää kuivat aineet siivilän läpi ja sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista.
Kääntele suklaarouhe joukkoon.

Nosta taikinaa leivinpaperille lusikalla. Keksit saavat jäädä pieniksi, sillä ne leviävät uunissa. Huomioi siis leviämisvara. Paista uunin keskitasolla 13-15 minuuttia, kunnes reunat ovat hieman ruskistuneet. 
 

Yhdestä taikina-annoksesta valmistuu noin 20 keksiä.

Valmistaessani näitä useammalle ystävälle kerrallaan olen usein tehnyt tupla- tai tripla-annoksen kerralla. Sellofaaniin tai kauniiseen peltirasiaan pakattuna on maistuva tervehdys valmiina. Muutama kannattaa toki jättää omaan herkutteluun iltateelle lasten nukahdettua. 

Jouluiset kirjat ovat ihana tapa vastaanottaa joulutunnelmaa, ja niiden sivuja selatessa voi hetken uppoutua omiin ajatuksiin. 

Emman makea joulu on inspiroiva kirja, josta löytyy helppoja ohjeita niin aloittelevalle kuin kokeneemmallekin leipojalle, perusohjeita muutamin ainesosin ja hifistelyä sitä kaipaavalle. Erityisesti lahjaideoita kirjasta löytyy paljon; helpoista fudgeista kekseihin ja granolaan. Juuri sellaisia, joita toivoo joulun alla löytävänsä. 

 

Kuvat: Emman makea joulu / Emma Iivanainen. 2016. Docendo. 

Kirja saatu arvioitavaksi Docendolta

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö: Lasten Oma kauppa 
sisältäen arvonnan useammasta My little Pony-kirjapaketista, ohjeet tämän postauksen lopussa.

 

My Little Poneissa on sitä kimallusta, välkettä ja söpöyttä, johon jokainen lapsi kiinnittää huomionsa. Meillä poneista tuli pop, kun niitä alkoi olla useammalla viisivuotiaan kaverilla kiiltävine harjoineen ja pastellisine sateenkaaren sävyineen. Niitä leikitään, niiden harjoja letitetään ja niitä halutaan piirtää ja askarrella. Omaan lapsuuteeni ponit kuuluivat erityisesti hieman nuoremman pikkusiskoni kiinnostuksena, ja siksi ne herättävät nostalgisia tunteita jostakin kaukaa, vuosikymmenten takaa.

Se, että Rainbow Dashin, Twilightin, Applejackin ja Celestian seikkailuista Equestriassa löytyy myös tarinoita kirjojen kansiin talletettuna, antoi tilaisuuden tutustua poneihin muutoinkin kuin söpösävyisinä leluina.

 

Lasten oma kauppa antoi meille mahdollisuuden uppoutua ponikirjojen settiin. Saimme satuhetkille luettavaksi niin My Little Ponyn Kaaoksen kesyttäjät kuin Ponien aakkosetkin. Lisäksi meillä on tehty tarkkaavaisesti Superihanaa ponipuuhaa-kirjaa liimaillen tarroja, piirtäen, värittäen ja tutustuen moniin pieniin yksityiskohtiin.

Ponikirjat saivat meidän kolme- ja pian viisivuotiaalla erilaisen vastaanoton. Esikoisemme kiinnostui eniten Superihanaa ponipuuhaa-tehtäväkirjasta, jossa hän on tarrojen liimaamisen ohessa tutustunut poneihin tarkemmin kiemurrellen labyrinteissa ja kirjoittanut kutsuja ponijuhliin. Ei hän edelleenkään tunnista jokaista alkuperäisellä, englanninkielisellä nimellä esiintyvää ponia, mutta on niiden kanssa ainakin välkympi kuin äitinsä. Kädentaidoissa hyvin lahjakas kolmevuotias puolestaan toivoi useamman kerran isosiskoltaan mahdollisuutta leikata puuhakirjasta kauniin värikkäitä kuvia ja liimata niitä korteiksi. Lupaa ei luonnollisesti ole toistaiseksi hellinnyt.

 

Kuopus onkin sen sijaan selannut kirjat läpi useat kerrat katselunomaisesti. Hän hihkuu sateenkaaren värejä ja ponien kauniita harjoja, sepittää sivuja käännellessään omia tarinoitaan.

Satukirjamaisin näistä on Kaaoksen kesyttäjät, joka kertoo tarinan siitä, mitä tapahtuu lisko Discordin päästessä ponilaaksossa vapaaksi. Yhden illan iltasaduksi kirja ei kuitenkaan meidän tytöille 64-sivuisena soveltunut, mutta se voisi toimia hyvin pienemmillekin pätkissä tarinamaisesti luettavana.

 

Itseäni mietityttää jossain määrin kirjan rämäpäinen tekstityyli, mutta lapset eivät tunnu kiinnittävän siihen mitään huomiota eivätkä edes palaa kysyäkseen sanojen merkitystä. Sitä paitsi kirjassahan annetaan lopulta ponimaailman tapaan ystävyyden ja yhdessä tekemisen voittaa - ponit huomaavat Discordin kylvämästä eripuraisuudesta huolimatta, että he tarvitsevat toisiaan.

Esikoisemme opettelee juuri suurella innolla kirjoittamista ja mutustelee itsekseen mielessään, millä kirjaimella mikin sana mahtaa alkaa "Äiti, Annika alkaa aaaalla, mamma maalla." Ponien aapisen aakkoset kertovat monipuolisella ja kuvailevalla sanavarastolla eri kirjaimista edelleen ponimaailman seikkailujen hengessä.

 

Juuri kolme vuotta täyttänyt pikkusisko yrittää omaksua kirjaimia isosiskonsa vanavedessä, ja toisaalta hän seuraa lukuhetkillä kiinnostuneesti yksityiskohtaisia kuvia ja oppii tyyliltään erilaista sanastoa. "Hääpäivänä morsiamen huntu hulmuaa hurmaavasti. Hienoja hörhelöitä ja herkullista hääkakkua"

TUPLA-ARVONTA kolmen kirjan kirjapaketeista
Jotta sinunkin, lukijani, olisi mahdollisuus sukeltaa ponien maailmaan oman lapsesi, kummityttösi tai vaikkapa hoitolapsesi kanssa, tarjoaa Lasten oma kauppa mahdollisuuden voittaa näiden kolmen kirjan kirjapaketit niin Teehetkien koti-blogini Facebook-sivulla kuin Instagramissakin.

Molemmissa on arvottavana yksi kirjapaketti, joten osallistumalla molemmissa kanavissa, tuplaat mahdollisuutesi voittoon.

Ollaksesi mukana arvonnassa, käy tykkäämässä päivityksestä JA kertomassa fb:ssa tai instassa tämän postauksen alle, mistä tuotteesta sinä pidät Lasten Omassa kaupassa. Meillä on näet lähikuukausille hurjan monta synttärikutsua pienten ystävien synttäreille ja kaikenlaiset lahjaideat ovat tervetulleita. Kirjapaketit arvotaan torstaina 5.lokakuuta ja ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti heti 6.lokakuuta. Onnea arvontaan juuri sinulle - ponipaketti on mahdollisesti jo pian luonasi.

 

Lasten Oma Kauppa, Sanoma Media Finland ja Vauva ovat osa samaa Sanoma-konsernia.

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu