Kirjoitukset avainsanalla Lukeminen

Kaupallinen yhteistyö: Lasten Oma kauppa 
sisältäen arvonnan useammasta My little Pony-kirjapaketista, ohjeet tämän postauksen lopussa.

 

My Little Poneissa on sitä kimallusta, välkettä ja söpöyttä, johon jokainen lapsi kiinnittää huomionsa. Meillä poneista tuli pop, kun niitä alkoi olla useammalla viisivuotiaan kaverilla kiiltävine harjoineen ja pastellisine sateenkaaren sävyineen. Niitä leikitään, niiden harjoja letitetään ja niitä halutaan piirtää ja askarrella. Omaan lapsuuteeni ponit kuuluivat erityisesti hieman nuoremman pikkusiskoni kiinnostuksena, ja siksi ne herättävät nostalgisia tunteita jostakin kaukaa, vuosikymmenten takaa.

Se, että Rainbow Dashin, Twilightin, Applejackin ja Celestian seikkailuista Equestriassa löytyy myös tarinoita kirjojen kansiin talletettuna, antoi tilaisuuden tutustua poneihin muutoinkin kuin söpösävyisinä leluina.

 

Lasten oma kauppa antoi meille mahdollisuuden uppoutua ponikirjojen settiin. Saimme satuhetkille luettavaksi niin My Little Ponyn Kaaoksen kesyttäjät kuin Ponien aakkosetkin. Lisäksi meillä on tehty tarkkaavaisesti Superihanaa ponipuuhaa-kirjaa liimaillen tarroja, piirtäen, värittäen ja tutustuen moniin pieniin yksityiskohtiin.

Ponikirjat saivat meidän kolme- ja pian viisivuotiaalla erilaisen vastaanoton. Esikoisemme kiinnostui eniten Superihanaa ponipuuhaa-tehtäväkirjasta, jossa hän on tarrojen liimaamisen ohessa tutustunut poneihin tarkemmin kiemurrellen labyrinteissa ja kirjoittanut kutsuja ponijuhliin. Ei hän edelleenkään tunnista jokaista alkuperäisellä, englanninkielisellä nimellä esiintyvää ponia, mutta on niiden kanssa ainakin välkympi kuin äitinsä. Kädentaidoissa hyvin lahjakas kolmevuotias puolestaan toivoi useamman kerran isosiskoltaan mahdollisuutta leikata puuhakirjasta kauniin värikkäitä kuvia ja liimata niitä korteiksi. Lupaa ei luonnollisesti ole toistaiseksi hellinnyt.

 

Kuopus onkin sen sijaan selannut kirjat läpi useat kerrat katselunomaisesti. Hän hihkuu sateenkaaren värejä ja ponien kauniita harjoja, sepittää sivuja käännellessään omia tarinoitaan.

Satukirjamaisin näistä on Kaaoksen kesyttäjät, joka kertoo tarinan siitä, mitä tapahtuu lisko Discordin päästessä ponilaaksossa vapaaksi. Yhden illan iltasaduksi kirja ei kuitenkaan meidän tytöille 64-sivuisena soveltunut, mutta se voisi toimia hyvin pienemmillekin pätkissä tarinamaisesti luettavana.

 

Itseäni mietityttää jossain määrin kirjan rämäpäinen tekstityyli, mutta lapset eivät tunnu kiinnittävän siihen mitään huomiota eivätkä edes palaa kysyäkseen sanojen merkitystä. Sitä paitsi kirjassahan annetaan lopulta ponimaailman tapaan ystävyyden ja yhdessä tekemisen voittaa - ponit huomaavat Discordin kylvämästä eripuraisuudesta huolimatta, että he tarvitsevat toisiaan.

Esikoisemme opettelee juuri suurella innolla kirjoittamista ja mutustelee itsekseen mielessään, millä kirjaimella mikin sana mahtaa alkaa "Äiti, Annika alkaa aaaalla, mamma maalla." Ponien aapisen aakkoset kertovat monipuolisella ja kuvailevalla sanavarastolla eri kirjaimista edelleen ponimaailman seikkailujen hengessä.

 

Juuri kolme vuotta täyttänyt pikkusisko yrittää omaksua kirjaimia isosiskonsa vanavedessä, ja toisaalta hän seuraa lukuhetkillä kiinnostuneesti yksityiskohtaisia kuvia ja oppii tyyliltään erilaista sanastoa. "Hääpäivänä morsiamen huntu hulmuaa hurmaavasti. Hienoja hörhelöitä ja herkullista hääkakkua"

TUPLA-ARVONTA kolmen kirjan kirjapaketeista
Jotta sinunkin, lukijani, olisi mahdollisuus sukeltaa ponien maailmaan oman lapsesi, kummityttösi tai vaikkapa hoitolapsesi kanssa, tarjoaa Lasten oma kauppa mahdollisuuden voittaa näiden kolmen kirjan kirjapaketit niin Teehetkien koti-blogini Facebook-sivulla kuin Instagramissakin.

Molemmissa on arvottavana yksi kirjapaketti, joten osallistumalla molemmissa kanavissa, tuplaat mahdollisuutesi voittoon.

Ollaksesi mukana arvonnassa, käy tykkäämässä päivityksestä JA kertomassa fb:ssa tai instassa tämän postauksen alle, mistä tuotteesta sinä pidät Lasten Omassa kaupassa. Meillä on näet lähikuukausille hurjan monta synttärikutsua pienten ystävien synttäreille ja kaikenlaiset lahjaideat ovat tervetulleita. Kirjapaketit arvotaan torstaina 5.lokakuuta ja ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti heti 6.lokakuuta. Onnea arvontaan juuri sinulle - ponipaketti on mahdollisesti jo pian luonasi.

 

Lasten Oma Kauppa, Sanoma Media Finland ja Vauva ovat osa samaa Sanoma-konsernia.

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidän arki on ollut yhtä pöllöilyä viime ajat. Pöllöjä metsässä olevasta kolosta kurkistellen ja pöllöjä magnoliapuun oksilla keittiön pöydällä.

 

Saimme lasten kirjahyllyyn uuden kirjan, Kalle Karhun uusi ystävä, (Karisto 1/2017) jota on luettu tarkoin seuraten jo useat kerrat. Kirjassa Kalle Karhun kotimetsään muuttaa uusi otus, joka rapistelee puiden takana, piilottelee etsijöitään ja kurkistelee varovaisesti pienestä kolosesta. Uskaltaessaan vihdoin tehdä tuttavuutta Kallen ja hänen ystäviensä kanssa, vieras osoittautuu pöllöksi. Mukavan lämpimään tapaan metsän asukkaat pyytävät pöllönkin mukaansa ja lähtevät yhdessä uimaan.

 

Kalle Karhu-sarja oli meille uusi tuttavuus, mutta heti niin pidetty, että Kalle ystävineen saa muuttaa meille aiemminkin ilmestyneiden kirjojen osalta. Kirja on näet kirjoitettu mukavan lapsilähtöisesti siten, että kieli on kauttaaltaan vaativammallekin vanhemmalle sopivaa. Edellytän näet etenkin lastenkirjoilta reilua ja kunnioittavaa kieltä, enkä kovin montaa kertaa tartu opukseen, josta sivu toisensa perään ilman pedagogista tarkoitusta pomppivat joko valitettavan tutut tyhmä-säoletihantyhmä-enleikisunkanssasi tai sitten muutoin karski kieli. Kalle Karhu-kirjassa ensimmäistäkin kertaa lukiessa tulee jo alusta saakka varmuus siitä, että voi huoletta kääntää sivun ilman, että tarvitsee vaivihkaa tarkistaa, miten tarina jatkuu ja millä sanoin asiat ilmaistaan. Mähän näet tunnustan jättäväni välillä joissakin kirjoissa lauseita lukematta tai muokkaan omanlaisekseni.

 

Sitä paitsi ilahduttavaa on se, että kirjan lopussa uusi tuttava, pöllö, otetaan heti mukaan Kalle Karhun ja hänen ystäviensä porukkaan ja pyydetään yhteiseen tekemiseen. Meillä on kotona käyty viime kuukausina paljon keskusteluja ystävyydestä ja ryhmään kuulumisesta sekä siitä, miten on tärkeää huomioida muut ja olla jättämättä ketään kaveriporukan ulkopuolelle. Se, että pöllö saa lämpimän vastaanoton, sopii näihinkin keskusteluihin oikein hyvin.

 

Pidän myös siitä, että kirja on kauniisti kuvitettu ja värimaailmaltaan iloisen harmoninen. Kalle Karhu-kirjasta on onnistuttu tekemään myös visuaalisesti lapsilukijoita kiinnostava, sillä kaksivuotiaskin lukutuokka tutki tarkkaan sivuja ja etsii yksityiskohtia.

 

 

Pöllöstä pöllöön. Yksi asia johtaa helposti toiseen. Ainakin askartelijaperheessä.

 

Samana iltana Kalle Karhuun tutustuttuamme askarreltiin tyttöjen kanssa kuumaliimaillen joukko pöllöjä. Puukiekot saivat silmät napeista ja siivet syntyivät taitavin pikkukäsin piirrettynä. Oksaan ripustamista varten taakse siimalenkki ja roikkumaan retkeltä mukaamme napattuun puun oksaan. Se muuten tekee jo kauniisti keväisen vihreitä lehtiä. Niin mahtavaa tän talven pimeyden jälkeen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Nyt ja aina rakastaa, iso omaa pikkuista. Maailma voi muuttua, rakkaus on ikuista."

 

Oma pikku kulta on puhutteleva kirja vanhempien pohjattomasta rakkaudesta lapsiinsa. Kirjassa pieni pohtii, miten paljon hänen oma isonsa häntä voi rakastaa ja riittääkö rakkaus. Kauniisti riimitellyssä kirjassa hän saa isoltaan toistuvasti yhtä suloisia vastauksia, juuri niitä, joita jokainen pieni - ja isompikin - toivoisi kuulevansa. Että on tärkeä, aina. Juuri sellaisena kuin on.

Otin kirjan käteeni iltana, jolloin meillä oli juuri käyty väsyneiden tyttöjen kanssa iltapalapöydässä melko tiukkaakin keskustelua siitä, missä määrin iltapalaa syödään ja miten pöydässä käyttäydytään. Että sanotaanko "en halua" niin porkkanasta, omenasta kuin ruisleivästäkin ja voisikos hetken istua aloillaan väsymyksestä huolimatta. Oma mieli oli jossakin määrin kireä, kun lapset hampaiden pesun jälkeen kömpivät syliini sängylle iltasatukirjaa odottaen.

 

Kirja sulatti sydämen jo ensimmäiseltä sivulta alkaen. "Miten pitkään rakastaa, voi iso omaa pikkuistaan?" Äskeisen harmin sijaan kiedoinkin kädet tiiviimmin tyttöjen ympärille, mietin sivuja eteenpäin kääntäessäni sitä, miten onnellinen olen äitiydestäni. Siitä, että nämä pienet ihmiset ovat elämässämme. Että he rakastavat, me rakastamme.  

 

Suloisesti kuvitettu, levollisuutta huokuva kirja saa sitä paitsi seuraamaankin tarinaa mielellään. Jokainen sivu on yhtä vaikuttava, ja voisi olla kehystetyn taulun arvoinen jo sellaisenaan. Yhdessä ne muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden.

"Entä kuinka käy, kun ilta yöksi pimenee? Hellä tunne silloin, entisestään syvenee."

 

Oma pikku kulta-kirja kertoo sadun, jonka jokainen lapsi haluaa kuulla. Sadun, joka luo yhteenkuuluvuutta lukuhetkeen vanhemman ja lapsen välille. Sadun, jossa on pelkkää onnellisuutta, rakkautta, hyväksyntää ja lämpöä. Se, jos mikä on muuten nykyisin melko harvinaista.

 

Hyväntuulinen kirja, joka on siis juuri 2/2017 ilmestynyt Kustannus-Mäkelältä, tullaan pakkaamaan meidän perheessä lahjapakettiin useat kerrat. Kirja kun sopii erityisen hyvin juuri meidän lasten ikäisille, alle kouluikäisille. Toki tarinana vaikka isommillekin, silloin kun halutaan viestiä välittämisestä ja toisen tärkeydestä. Onpa ihana teos!

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Niityllä, polun varrella, asustaa lammas nimeltä Bärtil, jonka ystäviä ovat Isa-possu, Hirvi, Fia-varis ja Pipsa-puudeli. Bärtil on eräs Buu Klubbenin (Ylen ruotsinkielinen Pikku Kakkosta vastaava ohjelma) suosituimmista ruotsinkielisistä ohjelmista meidän tytöillä. Ilahduttavana yllätyksenä meille tuli jokunen aika sitten se, että pidetty Bärtil seikkailee myös satukirjoissa.

 

Bärtil och tvärtom-dagen sekä Bärtil och hoppa-på-festen liittyvät useiden päivien satuvalintoihin silloin, kun tytöt kömpivät lukemaan isänsä kainaloon. Niitä on toivottu isän töissä ollessa myös äidiltä ja välillä olen sujuvasti keksinyt kirjoihin omia tarinoita kuvien rinnalle. Esikoinen tosin välillä mainitsee, että äiti, ei tuo noin isän kanssa mene. Eipä taida mennä, ei. Kuvituksen puolesta Bärtil-kirjat ovat lapsille tarkoitettuina mukavan värikkäitä ja koska hahmot ja osin tarinatkin ovat tuttuja Buu Klubbenin kautta, satua jaksaa seurata väsyneempinäkin iltoina. Meillä on käyty viime kuukausina paljon keskusteluja ystävyydestä ja siitä, miten ystävien kanssa toimitaan. Siksikin hyväntuulisen Bärtilin ja aavistuksen hankalahkon Isa-possun seikkailut ovat tarinallisesti toimivia, sillä niihin liittyy selkeitä tarinoita ystävysten välisestä toiminnasta lapsen kielellä kirjoitettuna ja etenevine tarinoineen.

 

 

Meillä on siis kaksikielinen perhe, jossa lasten isä puhuu tytöille poikkeuksetta ruotsia ja minä suomea. Minun ja puolisoni kotikieli on suomi ja siksi tietyllä tavalla kodissamme enemmän arjen puuhissa käytetty, mutta olemme halunneet pitää lasten kohdalla kiinni siitä, että isänsä puhuu heille vain ruotsia. Koska olen ollut lasten kanssa kotona esikoisen syntymästä saakka ja esikoinen on suomenkielisessä päiväkodissa joitakin päiviä viikossa, heillä suomi on kielistä vahvempi. Tyttöjen isän puolen suku asuu kuitenkin tässä lähellä ja ystävissämme on paljon kaksikielisiä perheitä, joten lapsille kaksikielisyys on hyvin luonnollista. Välillä meillä springataan kovaa, juodaan mjölk tai mennään ute, mutta valtaosin tytöt jo nytkin kahden ja neljän iässä erottavat kielet hyvin toisistaan.

 

Kaksikielisyyttä pidän huimana rikkautena. Paitsi että tytöt saavat syntymästään saakka sujuvat kaksi äidinkieltä ja siten esimerkiksi mahdollisuuden tutustua vaivatta kaksikielisen kotikaupungin puistoissa ja harrastuksissa muihin lapsiin, niin monet viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet mm. sen että jokainen opittu kieltä helpottaa seuraavien kielten oppimista ja aivojen toiminta pysyy vilkkaampana sekä aikanaan vanhuusiässä rappeutuminen on hitaampaa. Siksi meidän satukirjahyllymme aarteistoon kuuluu yhtä paljon suomen- ja ruotsinkielisiä kirjoja. Bärtileistä Siireihin sekä Muumeja ja Mauri Kunnaksia molemmilla kielillä. Samasta syystä ollaan toivottu, että vahvasti kaksikielisessä ystäväpiirissämme kukin puhuu tytöille omaa äidinkieltään. Siten pysyy kaikin mahdollisin tavoin luontaisesti tämä kaksikielisyys meidän ja lasten arjessa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram