Kirjoitukset avainsanalla Vanhemmuus

Mäkin haluan”, pyytää pikkusisko kauniista paidasta, jonka isosisko valitsee kouluvaatteeksi. ”Ihan samanlaisen.”

Miksen saa?” hän kysyy pituutta venähtäneen isosiskon uusista housuista. 

 

Tytöt kasvavat parin vuoden ikäerolla ja vain yhden vaatekoon erolla. 

 

Olen hankkinut lapsille paljon vaatteita. Useimmiten isosiskolta pieneksi jäävissä vaatteissa on kulumisen jälkiä vain lempivaatteissa. 

 

Tähän saakka tytöt ovat pitkälti saaneet omia uusia vaatteita. Kun toinen oli vastasyntynyt vauva ja toinen puhuva taapero, sitä ei edes pohtinut. Elämänvaiheet olivat pienestä ikäerosta huolimatta niin erilaisia; bodyja ja ensimmäisiä verryttelypukuja. 

 

Kun pian viisi- ja seitsenvuotiailla ol välissä vain yksi vaatekoko, tuntuu samanlaisten tuplavaatteiden ostaminen toisinaan turhalta. Muutamissa kuukausissahan pikkusisko saa joka tapauksessa taas paljon uudenveroista vaatetta siskoltaan omien samanlaisten vaatteidensa rinnalle. 

 

Ymmärrän kuitenkin, että myös pikkusisko haluaa uusia, itse valittuja vaatteita. Prikulleen samanlaisia samaan aikaan kuin isosisko. Ei vasta puolen vuoden kuluttua. Niinhän minäkin haluaisin hänen tilanteessaan, järkevyyden sivuuttaen. 

 

Isosiskon vaatteisiin liittyy onneksi myös ylpeyttä ja sitä enemmän kuin tahtoa aina uusiin vaatteisiin. Hän iloitsee, kun saa vihdoin sen paidan, joka on näyttänyt niin kauniilta isosiskon päällä. 

 

Annan lasten kohdalla tasapuolisuudelle ison merkityksen. Etenkin, kun lapsia on vain kaksi, kuten meillä. Siksikin olen - järkevyydenkin kustannuksella - halunnut, että he saavat kumpikin pitkälti omat vaatteensa. 

 

Viime ajat olen miettinyt, josko tasapuolisuusajatuksen voisi osin sivuuttaa arjen tarpeisiin perustuvissa hankinnoissa. Jos toinen tarvitsee tanssiasun tai kuravaatteet, eihän niitäkään hankita toiselle vain hankkimisen ilosta tasapuolisuudelle liputtaen. 

Ai no miksei siis sama ole pätenyt niihin leggareihin ja paitoihin? Siksi, että niissä isosisko saisi käytännössä aina uudet ja vanhat säästyisivät pikkusiskolle. 

 

Talven myötä lapset ovat ainakin väliaikaisesti siirtymässä samaan vaatekokoon. Tän vaiheen osalta suunnittelen muutosta - osin yhteistä vaatekaappia sisävaatteiden osalta. Ei kaksia samaan koon samanvärisiä paitoja tai housuja, vaan keskenään yhdistettäviä ja vaihdeltavia. 

Koululaisuus saattaa tuoda tähän oman sävynsä. Mustaharmaan pinkin ja lilan rinnalle. Onnistuukohan se, sen aika näyttää. 

 

Millä perustein teillä hankitaan pienellä ikäerolla kasvaville lapsille vaatetta? Miten usein pohditte ostaessanne tasapuolisuutta, vai ohjaako vaatehankintoja pelkästään järkevyys? Kuuluuko sisaruksen saada, jos toinenkin saa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiitos

Sinulle lapseni päiväkodin aikuinen

joka otat lomalta palaavan lapseni vastaan hymyillen. Kysyt kuulumisia lapselta ja siinä lomassa vanhemmiltakin. 

Olisit itsekin tahtonut vielä jatkaa lomaasi ja nauttia ajasta perheesi kanssa, mutta toivotat lapseni tervetulleeksi. Olet läsnä hetkessä.

 

Sinulle, joka järjestät eteisen lokeroita ja nimeät koreja, että päiväkoti tuntuisi palaavalle omalta, tutulta. 

 

Sinulle, joka ideoit jo tulevaa syksyä, jotta lapseni ryhmän toiminta olisi monipuolista. Että laadukas pedagogiikka nousisi arjen lomassa vahvasti.

 

Sinulle, joka johdattelet lapsia mukaan yhteisiin leikkeihin, jotta jokainen löytää taas paikkansa ryhmässä. 

 

Sinulle, joka muistutat vanhempia aurinkovoiteesta ja juomapullosta loppukesän lämpiminä päivinä ja suhtaudut ymmärtäen meihin, jotka pahoittelemme syksy toisensa jälkeen puuttuvia nimikointeja ja unohtuneita kurahousuja. 

 

Sinulle, joka silität vasta päiväkotipolkunsa aloittaneen taaperon selkää, kunnes hänen ikävöivä nyyhkytyksensä laantuu. 

 

Sinulle, joka otat hänet päiväunien jälkeen tiukasti syliin ja viet mukaan toisten uuteen totuttelevien ryhmään. Saat hiljalleen unohtamaan ikävänsä ja päivä päivältä rohkaistumaan. 

 

Sinulle, joka kannustat työkaveriasi, jotta hänkin tekisi parhaansa. 

 

Kiitos, että voimme palata kesälomalta hyvin mielin päiväsajan kotiin, päiväkotiin.

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Päiväkodissa täytyy kertoa kaikki”, painotti pian viisivuotias tomerasti päätä nyökyttäen.

”Ihan kaikki”, hän jatkoi. ”Silloin kun kysytään (viikonloppu)kuulumisia, pitäis kertoa kaikki mitä on tehnyt ja mitä muistaa.”

 

Hän aloittaa päiväkodin pitkän kesäloman jälkeen vasta pitkällä elokuulla, mutta päivän tapahtumista innostuttuaan muisti yhtäkkiä haluavansa jakaa hetket palatessaan päiväkotikavereidensa kanssa. 

Kaksi lepakkoa ja taivaan kirkkain tähti, Sirius, raapustettiin hänen vihkoonsa. ”Tänään oli kiva päivä”, päättyi kuulumistarina ennen omin hapuilevin aakkosin kirjoitettua omaa nimeä. 

”Kertoisitko, jos kotona kinattais?”

Lapsen vilpittömyys jäi mietityttämään. Se, että hän koki aidosti, että hänen tulisi kysyttäessä kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti. 

Keskustelua jatkettiinkin seuraavana päivänä.

”Mähän sanoin, että kaiken. Vaikka en mä kyllä kaikkea muista. Joskus en meinaa muistaa mitään”, hän pohti.

 

”Kertoisitko, jos kotona kinattais?”, kysyin vaivihkaa ja mietin korvat punaisina, miten monta kertaa olin ojentanut häntä ruokapöydässä aloillaan istumisesta. ”Joo”, sain kuittauksen, ”muttei siinä oo mitään jännittävää niinkuin lepakoissa ja Siriuksessa.”

 

Miten usein puhutaankaan siitä, että päiväkodeissa tiedetään perheistä likipitäen yhtä paljon kuin kodeissa.

Lapset kertovat ja luottavat. Haluavat toimia pyydetyn mukaisesti, vaikkapa kuulumisia kertoen. 

 

Siksikin päiväkotien rooli on tärkeä osana perheiden ja erityisesti lasten hyvinvointia. Asioihin ja kotien tilanteisiin päästään toivottavasti arjen puuhia seuratessa nopeasti kiinni. Ennaltaehkäisevästi. Neuvolakäynnit kun tuon ikäisillä ovat jo kovin harvassa. 

 

Lasten ympärillä olevalla varhaiskasvatuksen tukiverkolla on paikkansa monin tavoin kouluun valmistavan pedagogiikan rinnalla. Onneksi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Kouluikäiset lapset omiin pukuhuoneisiin”, lukee uimahallin infon ohjeistuksessa. Moni koulunsa tänä syksynä aloittava on muutoksen edessä. Jatkossa uimahallin pukuhuoneisiin mennään oman sukupuolen määrittämänä riippumatta siitä, kumpi vanhemmista on mukana.

 

Käytännössä tämä tarkoittaa meillä, että lähes poikkeuksetta isänsä kanssa uimassa käyvän kuusivuotiaamme tulisi suoriutua pukuhuoneesta ja suihkusta itsenäisesti. Pikkusiskolla on lupa mennä isänsä kanssa vielä muutamat vuodet. 

 

Ikärajan veto koululaisiin ja alle kouluikäisiin on helppo. Konkreettisesti määritettävä.

 

Siinä, missä esikoiseni tuntuu vielä niin kovin pieneltä vastaamaan itsestään niin pesutiloissa shampoineen kuin muutoinkin isossa maailmassa, en myöskään osaa oikein määritellä muutakaan selkeää ikärajaa. Yhtä keinotekoinen se olisi; kahdeksan tai kymmenenkin. Vai keksitkö parempaa?

 

Tietoisuus omasta vartalosta lisääntyy koulun alkaessa. Ollaan enemmän tyttöjä ja poikia, puhutaan pimpeistä ja pippeleistä. 

 

Kyse on myös heräävästä tarpeesta yksityisyyteen. Siitä, että halutaan pukeutua hieman suojatummin. Vaikkei lasta todennäköisesti vielä haittaisi vieras keski-ikäinen vastakkaisen sukupuolen edustaja, en tiedä, moniko kouluikäinen tyttö haluaisi pukeutua tai saunoa oman luokan pojan kanssa? 

 

”Sun äitillä on isot tissit”, oli lapsen koulukaveri kommentoinut koulussa tuttavaperheen lapselle nähtyään äidin uimahallin suihkussa. Kotona ollutta lasta nolotti. Hänen mielestä äidin tissit eivät kuuluneet oman luokan pojalle. Yksityisyyden rajat ulottuvat muuhunkin perheeseen. 

 

Samaan alastomuus- ja yksityisyysnäkökulmaa sivuavat kesäiset uimarannat. Kesäisin ja etenkin etelän lomakohteissa näkyy paljon lapsia joko alastomina tai tyttöjä pelkillä bikinialaosilla. Minkä ikäinen lapsi voi uida ilman uimapukua? 

 

Vaikka alastomuus tuntuisi lapsesta luonnolliselta niin uidessa kuin uimahallin pesutiloissa, milloin on aikuisen tehtävä suojata lasta epäsopivilta - vieraiden aikuisten ja tuttujen omanikäisten - katseilta? 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

On tässä toinenkin näkökulma: turvallisuus! Moni kouluikäinen on vielä uimataidoton. Menin kylpylään pojan 7v ja tytön 5v kanssa. Mietin, että ihanko oikeasti minun pitäisi päästää 7v poika yksin miesten puolelle. Pikaisen suihkun jälkeen hän ehtii altaaseen 5 minuutissa, kun minulla kestää kaksien pitkien hiusten pesemisessä vähintään vartti. Kuka on vastuussa, jos hänelle tuon 10min aikana sattuu jotain? Ratkaisin ongelman sanomalla poikaa nuoremmaksi ja ottamalla naisten puolelle.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu