Kirjoitukset avainsanalla Vanhemmuus

”Sinne tielleen jäi, erikoisempi LOL-nukke”, huokasi alakoululaisen äiti useamman päivän selvittelystä lapsensa leluvaihtoon liittyen. "Sovittiin, että he ostavat uuden, eikä enää ole lupaa lelujen vaihtamiseen." 

 

Lelujenvaihto on taas POP alakouluikäisten, mutta myös eskari-ikäisten keskuudessa. Vaan miten suhtautua siihen, että lapsi haluaisi vaihtaa lelujaan ja milloin vanhemmat puuttuvat asiaan?

"Meille jäi käteen pelkkiä tavallisimpia Poke-kortteja. Isommat osasivat vaihtaa harvinaisuudet hyvin perustein.” 

Lapset ovat nopeita oppimaan ja oivaltamaan. Erityisesti silloin, jos heillä on johonkin asiaan palo - kuten keräilykorttisarjan täydeksi saamiseen. Harvinaiset kortit toki edellä. Siinä, missä toinen tietää ja tuntee, vähemmän ymmärtävä helposti luopuu. Erikoiskortin sijaan käteen jää mustapekka. "Muksua ei kyllä yhtään haittaa, ei taida edes ymmärtää. Tykkää vain, kun saa selata kansioitaan isompien kanssa." 


Asioilla on myös lapsille erilainen merkitys kuin tavaran hankkineilla vanhemmilla taloudellisesta näkökulmasta. Miten monta tarinaa onkaan kalliimman lelun vaihdosta kauniiseen, sillä hetkellä kiinnostavaan, mutta varsin edulliseen.

Moni lelu, jolla on vanhemmille tunnearvoa esimerkiksi sen antajan takia, voi olla lapsen mielestä joidenkin leikkien jälkeen – jopa alusta alkaen - tylsä. Kaveria se kuitenkin kiinnostaisi ja tarjolla olisi omaa lasta enemmän kiinnostava vaihtoehto. Painotetaanko hampaat irvessä isomummon tai kummin hankkiman lahjan tunnearvoa, piilotetaanko leikkimättä jäävä lelu kaapin kätköihin vai hyväksytäänkö vaihtokauppa mukisematta? 


En haluaisi tuntea tunnesidettä tavaraan, enkä ajatella asioita eurot silmissä, vaikka materialistiksi tunnustaudunkin. En silti pidä lainkaan tästä lasten itsenäisestä lelujen ja tavaroiden vaihtoajatuksesta.

Kun ostan lapselleni lelun, hankin sen nimenomaan hänelle. En hänen hyvälle ystävälleen tai naapurille. Ostan sen, koska haluan ilahduttaa juuri häntä. 

Entä ellei hän siitä välitä, tai ainakin hetken kuluttua toinen lelu - se kaverin oma - kiinnostaa vielä enemmän? Tuleeko silloin mennä vanhemman ehdottomuus edellä vai antaa lapsen tehdä itsenäisiä päätöksiä? Minkä ikäinen lapsi niitä pystyy ylipäätään tekemään?


Leluvaihtojen osalta meillä on tehty tässä vaiheessa lasten kanssa hyvinkin mustavalkoinen sopimus. Yksiselitteinen ei, koskien lelujen vaihtoa missä tahansa tilanteessa.

Heidän kanssaan on keskusteltu, vaikka näitä tilanteita onkin tullut vasta muutamia. Perusteltu, että jokaisella lapsella on omat lelunsa ja niistä on pääasiallisessa vastuussa lapsen oma perhe. Meillä ollessa voi leikkiä millä tahansa lelulla, mutta toisen kotiin ei viedä mitään. Toisen kotoa ei myöskään tuoda mitään ilman, että vanhemmat ovat asiasta tietoisia. 

Kerjäämistilanteisiin olen neuvonut vastaamaan yksiselitteisesti ei, ja sanomaan, että näin on perheessä sovittu. Olen kuitenkin kertonut, että he voivat mielellään painaa kavereiden toiveita mieleen - josko niistä löytyisi tulevien synttärikutsujen lahjaideoita.

 

Kyllä, kaikenlainen vaihtokauppailu kuuluu tiettyyn ikään niin pojilla kuin erityisesti tytöillä. Ei, en ole unohtanut, miten kutkuttavaa oli omassa lapsuudessanikin vertailla välitunnilla koulun pihalla vielä uutuuttaan hohtavia lyijykyniä tai tarra-arkkeja. Tai vanhoja postimerkkejä. Ehdottaa luokkakaverille vaihtokauppaa ja sopia uudesta yksittäisestä koristevihon sivusta omaan kokoelmaan.

Keräilykulttuuri oli kuitenkin silloin hyvin toisenlaista. Pienempää ja edullisempaa. Ei useiden kymppien LOL-nukkeja, satojen korttien keräilysarjoja erikoiskortteineen tai isompien lelujen vaihtamista. Tän lelunvaihtoasian kanssa en ole ollenkaan sujut. 


Miten asia on teidän perheissänne ratkaistu? Saako leluja vaihtaa ja jos, millaisin sopimuksin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ystävä oli jokin aika sitten pidempään ostolakossa ja toinen jatkaa yhä. Tuttava pärjäsi koko viime vuoden kolmella uudella hankinnalla ruuan ohella. Jokainen on viitannut alkushokin jälkeen vapautuneisuuteen. Hmm.

 

Kaupasta tarttuu mukaan pikkulelut, joita kumpikaan tytöistä ei muista enää edes kotona kauppareissulta palatessa. Nippu uusia keräilykortteja ja slime, joka ei hiekkaan putoamiselta ennätä edes kotiin saakka. Ei niinkään kalliita, muttei juuri lisäarvoakaan tuovia.

Ties monennetko uudet kauniit leggarit ja t-paita toisten pinojen vierelle. Lastenvaatteita ei kai voi olla liikaa, vai voiko? 

Yksi varasuihkusaippua pesuhuoneen kaappiin odottamaan, kun tuoksu on hyvä. Lämpöalustat alesta, jos vaikka joskus jossain nuotiolla tarvis. Ihan niin kuin usein paistettaisiin makkaraa nuotiolla, kylmässä säässä ainakaan. 

Paljon kaunista ja ihanaa, mutta myös tarpeetonta. Ainakin meillä.

 

Olen jo useamman vuoden puhunut, että pitäisi kokeilla tietoista hyvin harkitun ostamisen linjaa. Että pitäisi ryhdistäytyä.

Sitä, että jokaisen ostoksen kohdalla tulisi aidosti mietittyä, onko sille tarvetta. Mieluummin jätettyä kuin otettua. Etenkin sitä huomaamatonta jokusen lantin pikkusälää. Vaatteiden osalta katsoisi ensin kaappiin (vaikkei siellä muka ikinä koskaan milloinkaan olekaan sopivia), ennen kuin hankkii uutta. 

 

Meille on tärkeää ruokailun säännönmukaisuus. Se, että syödään työ- ja hoitopäivän jälkeen yhdessä koko perheenä lämmintä ruokaa. Viikonloppuina ja vapaapäivinä kahdesti.

Aiemmin tein viikon monipuolisen ruokalistan, eikä hävikkiä juuri ollut. Saati miljoonaa kaupassa käyntiä. Kuten olen monesti todennut, ruokakaupassa käyminen on yksi vastentahtoisimmista tietämistäni asioista.

Suunnitelmallisen ruokailun sijasta haetaan tällä hetkellä tarvikkeet parille päivälle ja nakellaan huomaamatta ylipäiväisiä roskiin. Siksi tähän linkataan viime vuosina vähemmälle jäänyt suunnitelmallisuus, viikon ruokalistat esimerkiksi.

 

Haluan nähdä, mihin saakka nykyisellä tarpeistolla pärjätään ja ennen kaikkea sen, loppuuko tää roskan ja laatikoittain kirpparille vietävän tavaran määrä joskus. Voidaanko siirtyä pienempään roskikseen tai harventaa tyhjäysväliä. 

 

Elämyksistä en ole valmis luopumaan; teatterit, leffat, konsertit, kylpylät, matkat, ravintolat ja huvipuistot saavat tästä täyden vapautuksen. Lastenkirjat myös. Ja kesäinen pehmis juuri silloin, kun sellaista tekee mieli.

Muutoin lähetään tähän kokeiluun heti ensi viikon alusta. Ai miksei heti? Siksi, että mun kaltainen looginen tyyppi tarvitsee jonkun konkreettisen päivämäärän tai ajankohdan, eikä mitään ”joku päivä keskeltä viikkoa.” Samaan luonteeseen liittyen otetaan tähän myös aika ehdoton aloitus. Lähes nollalinja sen sijaan, että olisi vähän sinnepäin.

 

Alkuahdistus, kuvaavat monet, kun jatkuviin heräteostoksiin on tottunut. Vielä tässä vaiheessa olen tästä silti kovasti innoissani. Kiinnostavaa nähdä, moniko ajatelluista tarpeistani on keinotekoinen - sellainen, jonka olen ajatuksissani itselleni luonut. 

Kommentit (1)

Jennyfer 1980
Liittynyt6.6.2019
1/1 | 

Julkaisin juuri postauksen tuohon ruokakaupassakäyntiin liittyen otsikolla Ekoteko: Ekologinen ja rahaa säästävä kaupassakäynti :) http://www.jennyfer1980.fi/2019/06/ekoteko-ekologinen-ja-rahaa-saastava....

Elän minimalistista elämää muutenkin ja olen jo pitkään pyrkinyt ostamaan vain sen mitä tarvitsee. Silti, jostain ihan käsittämättömästä syystä, löydän kaapistani satunnaisesti vaatteita, joita en käytä enkä tarvitse. Nyt ollessani raskaana, olen pärjännyt niin vähällä vaatemäärällä etten ikinä olisi voinut kuvitellakaan, eikä minulla ole ollut kertaakaan reilu 27 raskausviikon aikana päivää, etteikö minulla olisi ollut jotain päälle pantavaa. En siis ole tuskaillut kertaakaan sen kanssa, mitä pukisin päälleni. Syyskuun alussa syntyvä vauva, kaikenlisäksi esikoinen, tietysti tuo mukanaan sen, että hankinnoitta ei pärjää ja sekin on tietysti epäselvää, miten vanhojen vaatteideni kanssa käy raskauden jälkeen. Teen kuitenkin kokoajan hankintoja vain ja ainoastaan tarpeeseen mahdollisimman pitkäaikaisilla ja monikäyttöisillä hankinnoilla. Tuo ihan täydellinen ostolakko on ollut itselläni haaveena monesti ja aion sitä kyllä vielä kokeilla. Seuraan erittäin suurella mielenkiinnolla matkaasi päätöksesi parissa ja miksipä en osallistuisi haasteeseesi siinä määrin kuin se tässä elämän tilanteessa on mahdollista :) Joten kiitos haasteesta ja tästä eteenpäin teen blogiini postauksia vähintään kuukausittaisella syntilistalla "Ostolakko" -teemalla :) 

Tässä vielä linkki hiljattain tekemääni postaukseen vaatteiden osalta, jossa käytin kaikki sukat totaalisen loppuun ja minkä henkisen tyydytyksen siitä sainkaan :D http://www.jennyfer1980.fi/2019/05/ekoteko-taydellinen-suoritus-vaatteid...

Jennyfer 1980 -blogi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pienten koululaisten pitkä kesäloma aiheuttaa miettimistä koko perheelle. Miten lomakausi järjestellään ja milloin lapsi pärjää yksin kotona?

Kesäloma vailla vastuita! Miten ihana ajatus olisikaan laiturin alla liplattavat laineet ja mato-onkiminen vailla huolen häivää, jos ei tarvitsisi ajatella kesäloman järjestelyjä. Koululaiset lomailevat 2,5 kuukautta, eikä samaan ole mahdollisuutta kuin hyvin harvoilla vanhemmilla.  

 

Kesälomajärjestelyt mietityttävät erityisesti pienten lasten, ekaluokkalaisten vanhempia. Tähän saakka kesät ovat järjestyneet päiväkodin kanssa hoitovuoroja sopien. Ensimmäisen kouluvuoden päättyessä pitäisikin jo tietää, miten koulun pienimmät pärjäävät vanhempien työpäivien ajan. 

Jokaisessa perheessä haluttaisiin järjestää lapselle turvalliset, mielekkäät ja mahdollisuuksien mukaan valvotut olosuhteet lomalle. Ratkaisuja jokavuotiseen kesälomaongelmaan löytyy, mutta järjestelyt ovat usein työn takana. 

 

"Yritettiin päästä kolmelle leirille, kaksi meni täyteen ennen kuin saatiin varattua paikka", kuittasi tuttava, jonka perheessä hoitokuviot ovat selvillä vasta kesäkuun kahden ensimmäisen viikon osalta. On selvää, että asian ratkaiseminen mietityttää. Vaihtoehtoja etsitään eri aikaan lomailevista naapureista ja lapsen kummeista, sillä isovanhempia ei ole. 

"Kahdeksi viikoksi mummolaan toiselle puolelle Suomea ja sieltä lennossa toiseen mummolaan. Ajetaan yhtenä viikonloppuna yli tuhat kilometrejä siirtoajoja, eikä nähdä lasta käytännössä kolmeen viikkoon", huokasi toinen. Hän, joka oli ilmoittanut lapsensa kesän jalkapallokouluun iltaisin ja odotti yhteistä harrastusta. Se jäisi ainakin näiden viikkojen ajan toteutumatta. Lapsi saattaa olla vanhempiensa huolesta täysin tietämätön. "Muksu odottaa innoissaan pitkää lomaa, aikoo kalastaa vaarin kanssa ja on pyytänyt mummoa leipomaan sämpylöitä."

"Vanhempien kesälomat eri aikaan, ja lapsi yksinään pari viikkoa loppukesästä, jolloin jo toivottavasti vähän isompana pärjää. Mietitään perheen yhteistä aikaa sitten viikonloppuihin", kertoi ratkaisustaan kolmas. 

Kahden asiantuntijatyötä tekevän vanhemman perheessä kesäkuukaudet ratkaistaan tänäkin vuonna paitsi lomilla, myös lukuisilla etätyöviikoilla. Lapsesta ja hänen itseohjautuvuudestaan riippuen työskentely voi hyvinkin onnistua pitkälti täysmääräisesti, jos lapselle riittää tieto turvallisen aikuisen läsnäolosta omien leikkien jatkuessa toisaalla. 

 

Mato-ongen kohon kelluessa tyynellä vedenpinnalla ja auringon helliessä on selvää, että lasten pitkien lomien ja vanhempien työaikojen yhteensovittaminen vaatii järjestelyjä. 

Kun suhteutetaan lapsen kymmenen viikon kesäloma vanhemman keskimääräiseen neljään ja kuilun edellyttämät joustot sumplimisineen, on helppo vilautella niin huono äiti - kuin huono omatunto-korttiakin. Ai mistä? Vaikkapa siitä, ettei perheelle jää yhteistä lomaa, odotettu loma ei tarkoitakaan lapselle vapaata vaan leirejä toinen toisensa perään uusiin lapsiin tutustuen, avuntarpeessa kuormitetaan jo hyvinkin iäkkäitä isovanhempia tai vaikkapa siitä, että lapsi joudutaan jättää yksin kotiin pidemmiksi ajoiksi.

 

Taikasauvan heiluttelu harvemmin auttaa. 

Mikä on teidän ratkaisunne tämän kesän lomien järjestämiseen? Minkä ikäisenä pieni koululainen voi viettää lomapäiviään yksin kotona?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Te, nyt juhlivat kutoset, olette esikuvia

Mun oma tyttöni, kuusivuotias eskarilainen, aloittaa syksyllä koulunsa. Hän tulee tuosta saman pihan eskarista ja on koko eskarivuotensa seurannut silmät loistaen teitä koulun isoja. Hän on kertonut kotona tarkat havaintonsa siitä, mitä koululaiset tekevät, miten pukeutuvat tai millaista puhetta koululaisten lähellä kuulee.

”Äiti, sitten kun mä olen iso, mäkin oon niin hyvä kaveri kuin ne on toisilleen”, hän on pohtinut monet kerrat. Hän on katsonut teitä juttelemassa toisillenne tai nostamassa toisen reppua maasta.

Hyvä kaveri toisille. Siinä on vahva sanoma. Siinä, ettei meistä kukaan ole täällä yksin - tai kukaan ei haluaisi olla yksin.

Siksi toivoisinkin, että olette sen puolella, jonka huomaatte kaipaavan ystävää ja kuuntelijaa. Olette sen puolella, jonka huomaatte olevan yksin. Että halaatte ja rutistatte. Kysytte kaverilta tai vähän vieraammaltakin, että mitä kuuluu.


Esikuvan merkitys on vähintään yhtä vahva. Se, että on omalla käyttäytymisellään esimerkkinä jollekin toiselle. Usein esimerkkinä on tietämättäänkin - joku seuraa syrjemmältä, mutta tarttuu toimintamalliin. Kuten se pieni eskarilainen lasioven takana tai vaikkapa kaveri omalla luokalla. 

Siksi - olkaa aitoja, olkaa rehellisiä. Olkaa fiksumpia kuin me aikuiset.

Olkaa ennen kaikkea omia itsejänne, sillä tässä maailmassa on sinun kaltaisiasi vain yksi.


Meidän vanhempien puolesta toivon, että samalla, kun kasvatte ja huomaatte omien siipienne kantavan yhä enemmän, pidätte meidätkin lähellä.

Toivon, että istutte koulun ja harrastusten lomassa perheen yhteiseen ruokapöytään. Kerrotte kuulumisianne ja tuotte pöydän ääreen tai olohuoneen sohvalle myös kavereitanne. 

Pyytäkää apua ja kysykää, kun mietitte jotakin.

Mun nelivuotias tyttöni on tällä viikolla kysynyt, että äiti montako luuta on lohikäärmeellä, miksi mammutit kuoli ja onko perhosella lihaksia. En osannut vastata niistä yhteenkään. En osannut selittää sitäkään, missä hän pikkusiskona oli silloin, kun hänen isosiskonsa syntyi. Että missä ollaan ennen syntymää.

Siksi olen ihan varma, ettei me äiteinä tai isinä osata vastata kaikkiin kysymyksiinne. Ei edes puoliin kysymyksistänne. Mutta sen tiedän, että jokainen vanhempi ja perheen aikuinen haluaa auttaa lastaan saamaan vastauksia niihin asioihin, jotka mietityttävät.


Teillä, kutoset, on edessänne koko maailma.

Unelmoikaa ja pitäkää unelmistanne kiinni. Asettakaa tavoitteita, joilla niitä unelmia tavoitella.

Uskokaa siihen, että teillä on mahdollisuus muuttaa maailmaa juuri teidän näköiseksenne.

Toivon, ettette koskaan lakkaa uskomasta hyvään. Siihen, että pienilläkin teoilla voi vaikuttaa. On parempi tehdä jotakin kuin olla kokonaan yrittämättä.

Onnea matkaan elämässä eteenpäin. Alakoulusta yläkouluun.

Tämä maailma tarvitsee juuri teidänlaisianne. Tulevaisuuden aikuisia. Tämänkin päivän esikuvia. Kuten tän juhlan alussa 6A:n esittämänä "Susta tulee jotakin suurta. Kevyesti kurkota tähtiin." 

Hyvää juhlapäivää ja ihanaa kesää. Kurkottakaa tähtiin. 

 

- - -

Sain juhlistaa lähikoulumme kuudesluokkalaisten kevätjuhlaa, tähtiin kurkottelua, ja pitää heille puheen vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa. Miten paljon muistoja mieleen vyöryikään noilta vuosilta, kymmenien vuosien takaa, kun katsoin heitä, 12-13 -vuotiaita, joilla on edessään ihan koko elämä. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu