Kirjoitukset avainsanalla rakkaus

Hän oli ihminen, joka tiesi minusta kaiken. Senkin, jota en ollut koskaan aiemmin kenellekään kertonut, välillä edes itselleni tunnustanut. Ihminen, jonka vierellä oli levollinen olla ja joka huokui ymmärrystä ja sydämen syvyyttä. Mun sydänystäväinen, päättyi moni viestimme.

 

Hän kulki omaa polkuaan ja minä omaani, mutta hiljalleen rinnakkain kulkemisen sijaan ne olivat yhtä. Meidän polkumme. Sielunkumppaneiden.

 

Parisuhteemme on alkanut syvästä ystävyydestä, sydänystävyydestä. Siitä, jossa ennen rakkautta saati ihastumistakaan oli käyty keskusteluissa läpi koko elämä. Lapsuus ja nuoruus ystävyyssuhteineen, työelämä muutoksineen ja oman roolin löytämisineen, parisuhteet ja odotukset siitä. Ilo ja suru, nauru ja itku.

 

Elämä on kantanut ja antanut. Välillä ottanutkin. Se, joka on alkanut luottamuksen rakentamisella ilman näyttämisen tai suoriutumisen tarvetta, rehellisyydellä ilman kaunisteluja tai valkoisia valheita, keskusteluilla ilman tarvetta vakuuttaa tai vaikuttaa ja läheisyydellä ilman tarvetta sitoutua tai etsiä rakkauden kipinöitä, kantaa. Parisuhde, joka rakentui ystävyyteen. Siihen, että ollaan juuri tällaisina toinen toisillemme.

 

Vanhaan kotiimme, meidän ensimmäiseen yhteiseen, halusimme meitä puhututtaneen tekstin: ”Meidän yhteinen unelmamme”. Sillä polulla olemme yhä, kahden pienen tytön vanhempina ja toinen toistemme puolisoina. Perheenä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tekisitkö jotakin toisin, jos tietäisit, että sinulla on vain hetki aikaa? Olisitko enemmän läsnä, ottaisitko useammin syliin ja kertoisitko vieläkin useammin rakastavasi - ennen kaikkea sanojen sijaan näyttäisit sen? Kysyisitkö, miten voin sen sijaan, että kerrot, miten itse voit?

 

Omassa elämässäni on aika, jolloin olen ollut viime kuukaudet hyvinkin perinpohjaisten asioiden äärellä. Miettinyt elämän tarkoitusta ja sitä, millaisia meistä kunkin elämänpolut ovat ja voisivat olla. Sitä, millaisena minut muistettaisiin, jos en pian olisikaan. Sitä, millainen äiti, puoliso tai ystävä olisin ollut. Sitä, olisinko tehnyt jotakin, jota en enää ehtisi korjata. Olisinko elänyt arvojeni mukaan.

 

Elämä ja kuolema. Mahdollisuus ja epätoivo. Usko ja epäusko. Rakkaus. Vahvimmin onneksi se.

 

Olen miettinyt elämän suunnitelmallisuutta ja mahdottomuutta tietää huomisesta. Sitä, että me itse kukin kalenteroimme tulevat viikot ja kuukaudet tietämättä, mitä huominen tai vaikkapa saman päivän ilta tuo tullessaan. Elämä vie jatkuvasti eteenpäin, usein niin, ettemme edes pysähdy miettimään tai katsomaan taaksemme. Tuskin ehdimme aina katsoa eteemmekään.

 

Olen miettinyt läheisyyttä ja etäisyyttä. Sitä, mistä saan voimaannuttavaa energiaa ja keiden seurassa minun on erityisen hyvä olla. Sitä, milloin rajan vetäminen ja etäisyys on parempi vaihtoehto kuin mukana pyristely, ja missä menee itsekkyyden raja ja milloin siihen on oikeus. Sitä, miten osaisin olla vieläkin enemmän läsnä ja avuksi niille, joilla on sydän paikallaan ja joiden kanssa koen sielujen sympatiaa. Miten voisin antaa takaisin edes osan siitä, mitä heiltä saan.

 

Rakkautta. Sitä olen miettinyt paljon. Pysyvyyttä ja vakautta vuosienkin jälkeen. Sitä, että saa tuntea olevansa toisen elämässä aina se tärkein – riippumatta siitä, mihin elämä vie ja miltä tulevaisuus näyttää. ”Sun kanssasi on ollut mun elämäni paras aika, enkä mitään haluaisi toisin”, on kauneinta, mitä parisuhteessa voi oikeastaan odottaa kuulevansa. Sitä, miten onni arjessa kantaa mielettömän pitkälle.

 

Vanhemmuutta ja lapsia. Se on ollut ajatuksissa eniten. Kun pienet kädet rutistavat lujasti kaulasta hyvänyön halausten jälkeen ja lapsenhuoneen pimeydestä kuuluu ovea sulkiessa hento, vilpitön kuiskaus ”tykkään susta”, on onnellisuus juuri siinä hetkessä. Siinä, mitä ei halua menettää ja minkä puolesta on valmis mihin tahansa.

 

Jonakin päivänä tulee se hetki. Hetki, jona mietit, että jos sinulla olisi vain hetki enää täällä, eläisitkö sinä elämää, jota haluat elää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Nyt ja aina rakastaa, iso omaa pikkuista. Maailma voi muuttua, rakkaus on ikuista."

 

Oma pikku kulta on puhutteleva kirja vanhempien pohjattomasta rakkaudesta lapsiinsa. Kirjassa pieni pohtii, miten paljon hänen oma isonsa häntä voi rakastaa ja riittääkö rakkaus. Kauniisti riimitellyssä kirjassa hän saa isoltaan toistuvasti yhtä suloisia vastauksia, juuri niitä, joita jokainen pieni - ja isompikin - toivoisi kuulevansa. Että on tärkeä, aina. Juuri sellaisena kuin on.

Otin kirjan käteeni iltana, jolloin meillä oli juuri käyty väsyneiden tyttöjen kanssa iltapalapöydässä melko tiukkaakin keskustelua siitä, missä määrin iltapalaa syödään ja miten pöydässä käyttäydytään. Että sanotaanko "en halua" niin porkkanasta, omenasta kuin ruisleivästäkin ja voisikos hetken istua aloillaan väsymyksestä huolimatta. Oma mieli oli jossakin määrin kireä, kun lapset hampaiden pesun jälkeen kömpivät syliini sängylle iltasatukirjaa odottaen.

 

Kirja sulatti sydämen jo ensimmäiseltä sivulta alkaen. "Miten pitkään rakastaa, voi iso omaa pikkuistaan?" Äskeisen harmin sijaan kiedoinkin kädet tiiviimmin tyttöjen ympärille, mietin sivuja eteenpäin kääntäessäni sitä, miten onnellinen olen äitiydestäni. Siitä, että nämä pienet ihmiset ovat elämässämme. Että he rakastavat, me rakastamme.  

 

Suloisesti kuvitettu, levollisuutta huokuva kirja saa sitä paitsi seuraamaankin tarinaa mielellään. Jokainen sivu on yhtä vaikuttava, ja voisi olla kehystetyn taulun arvoinen jo sellaisenaan. Yhdessä ne muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden.

"Entä kuinka käy, kun ilta yöksi pimenee? Hellä tunne silloin, entisestään syvenee."

 

Oma pikku kulta-kirja kertoo sadun, jonka jokainen lapsi haluaa kuulla. Sadun, joka luo yhteenkuuluvuutta lukuhetkeen vanhemman ja lapsen välille. Sadun, jossa on pelkkää onnellisuutta, rakkautta, hyväksyntää ja lämpöä. Se, jos mikä on muuten nykyisin melko harvinaista.

 

Hyväntuulinen kirja, joka on siis juuri 2/2017 ilmestynyt Kustannus-Mäkelältä, tullaan pakkaamaan meidän perheessä lahjapakettiin useat kerrat. Kirja kun sopii erityisen hyvin juuri meidän lasten ikäisille, alle kouluikäisille. Toki tarinana vaikka isommillekin, silloin kun halutaan viestiä välittämisestä ja toisen tärkeydestä. Onpa ihana teos!

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö: Love 365

 

Uskon, että hyvä elämä rakentuu sopivasta tasapainosta unelmille ja realismille. Tulevaisuudelle ja nykyhetkelle.

 

Sille, että meillä on jotakin, mistä haaveilla ja mitä suunnitella. Jotakin, mikä rakentaa jatkumoa kuukausien ja vuosien päähän. Unelmille ja haaveille – toiveikkuudelle siitä, että tulevatkin vuodet toisivat arkeemme hyviä hetkiä. Unelmat rohkaisevat ja kannustavat, luovat sopivassa määrin kutkuttavaa tunnetta vatsanpohjaan ja säpinää elämään.

 

Siinä rinnalla tarvitaan peilauspintaa nykyhetkeen, ymmärrystä eletystä elämästä ja realismia. Mistä olenkaan tullut tähän, missä tänään olen ja mitä olen valmis unelmien puolesta tekemään. Sillä harva unelma toteutuu ilman, että sen saavuttamiseksi on ajateltuna joitakin väliaskeleita. Steppejä lähemmäs, yksi toisensa jälkeen.

 

Parisuhteessa, toiseen tutustuessa, on helppo rakastua. Antaa tunteiden viedä mukanaan ja hypätä siihen yltiöpäiseen vaaleanpunasävyiseen onnentunteeseen, jossa mikään ei ole mahdotonta. Täydellistä, ainutlaatuista ja erityistä – vaikka toista ei vielä edes tuntisi. Rakastaminen vaatiikin syventyvien tunteiden ohella myös tahtoa. Sanoja, kosketusta ja tekoja arjessa - ennen kaikkea sitä, että tietää olevansa toiselle tärkeä juuri sellaisenaan. Yhteisen elämän rakentamisessa merkityksellisiä ovat unelmat. Ne, jotka rakentuvat hiljalleen omista yhteisiksi, yhdessä tavoittelemisen arvoisiksi.

 

Me saimme tutustua Love365-yhteistyönä rakkauskalenteriin, joka rakentuu 12 arjen teosta, rakkauden teosta parisuhteessa. Se avaa niitä konkreettisia asioita, joilla omaa parisuhdetta voi hoitaa ja piristää.

 

Eilen pohdimme unelmiamme. Sitä, mistä me olemme lapsuudessa kumpikin tahoillamme lähteneet ja mihin matka on meitä vienyt. Mistä olemme yksilöinä haaveilleet ja mitä ovat meidän yhteiset haaveemme – pariskuntana, avioparina, nykyisin toki siinä rinnalla perheenäkin.

 

 

Se, että pysähtyy miettimään ja antaa aikaa joka päiväistä lapsiperhearjen touhotusta syvällisemmille asioille, saa ymmärtämään, että onnellisuus koostuu oikeastaan melko pienistä asioista. Ja että ne unelmat, joita me tavoitellaan, liittyvät useimmiten hyvään elämään, sujuvaan ja onnelliseen arkeen, läsnäoloon ja läheisyyteen. Sellaiseen, mikä rakentuu kahden ihmisen välillä tunteesta ja kiintymyksestä. Toiselle annetusta ajasta. Tätähän pohdin itseasiassa vain jokunen hetki sitten kertoessani rakkausviesteistä, jotka puolisoni löysi aamuisen hammaspesun yhteydessä vessanpeilistä.

 

Toki se muistuttaa kirkkaasti myös siitä, mitä rakkauskalenterikin painottaa. Että sen tunteen lisäksi rakkaus on tahtomista, läheisen ihmisen huomioon ottamista joka ikinen päivä. Sitä, että pitää liekin yllä, kipinän lämmittämässä sydäntä. Kuuntelee, koskettaa ja unelmoi. Yhdessä.

 

Rakkauskalenteri toi kirkkaasti mieleen seurusteluvuosiemme alkuajat, jolloin jätimme toisillemme tervehdyksiä milloin työ- tai kosmetiikkalaukkuun, milloin työläppärin tai lompakon väliin. Ilahduttavaa tapaa on viime vuosina toteutettu harvemmin, eniten ehkä auton kojelaudalle raapustettuina rakkauden sanoina. Se muistutti siitä, miten sydäntä lämmittävää oli nähdä toisen jättämä viesti arjen touhujen lomassa – se ajatus juuri minulle kirjoitettuna, minua ajatellen.

 

Uskon, että onnellisuus elämässä ja parisuhteessa syntyy arjessa huomioimisesta. Love365 tarjoaa maksuttomat vinkit jokaiseen päivään parisuhdettasi ilahduttamaan. Pääset myös seuraamaan rakkauskalenterin luojaa täällä vauva.fi:ssä meidän seurassamme. Kurkkaa miten hän ymmärsi, että arki yritti piilottaa rakkauden alleen lapsiperhearjessa ja ryhtyi etsimään tapoja piristää parisuhdetta arjessa.

 

Pieniä tekoja, suuria merkityksiä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram