Kirjoitukset avainsanalla rakkaus

Sinä viikonloppuna jännitti. 

Tiesimme molemmat, että tulisit pujottamaan sormeeni sormuksen. Keskinäinen rakkautemme saisi näkyvämmän sinetin. 

 

Sinä minun, minä sinun. Kihlapäivästämme on tänään jo yhdeksän vuotta. 

 

Olit ihminen, joka tiesi minusta kaiken. Senkin, mitä en ollut koskaan aiemmin kenellekään kertonut, välillä edes itselleni tunnustanut. Sydänystävä.

Kuljit omaa polkuasi ja minä omaani, mutta hiljalleen rinnakkain kulkemisen sijaan ne olivat yhtä. Meidän polkumme. Sielunkumppaneiden

 

Kun katson sinua nyt, mietin, mihin vuodet ovat vierähtäneet - ja toisaalta, miten tuttu oletkaan. Kuin olisin aina ollut kanssasi. 

 

Meille kahdelle kihlapäivällä on hääpäivääkin suurempi merkitys. Kaikessa epävirallisuudessaan nimenomaisesti meidän kahden sitoutuminen toisiimme. Tunteena ja lupauksena virallisuuden sijaan. 

 

Kihlausta edeltävä ilta oli täynnä vahvoja odotuksen tunteita. En nähnyt Rooman kaduista puoliakaan, sillä tunnekuohuissani odotin taukoamatta, milloin laitat käden taskuusi sormusta tavoitellaksesi. Saattaisin muistaa Fontana di Trevin suihkulähteestä edes vähän, jos olisin tiennyt sinun jättäneen sormuksen siksi illaksi hotellin tallelokeroon.

Tuletko vaimokseni?” kysyit vihdoin sydän pampahdellen seuraavana päivänä.

Mihinkään en ole yhtä mielelläni vastannut myöntävästi tämän 40 vuoden aikana. Kyllä, tulisin yhä, yhtä varmasti. Yhtä luottavaisesti. 

 

Sinä mua, minä Sua. Ei kumpikaan meistä muuttumattomana, eikä sellaisena kuin tavatessa, mutta yhä yhteisiä unelmia toteuttamassa. 

 

Elämän ruuhkavuodet. Ne kuuluisat, joissa välillä luulee unohtavansa itsensäkin aamupalojen, iltapesujen, flunssakierteiden, päiväkoti- ja harrastusvientien ja rauhattomasti nukuttujen öiden lomassa. Arjen palapelissä, jossa joku on menossa ja joku tulossa. 

 

Harva meistä liitelee pilvissä päivästä toiseen, mutta tietoisuus siitä, että toinen on rinnalla, kantaa. Mua varten, meitä varten. Nimenomaisesti meitä, sillä nämä vuodet olet ollut paitsi puoliso, myös kahden odotetun ja toivotun tytön isä. Rakastava, läsnäoleva ja aikaa antava isä, paras meidän tytöille. 

Onni on lasten ja perheen myötä tässäkin hetkessä. Moninkertaisena. Toisenlaisena. 

 

Elämä on kantanut ja antanut. Välillä ottanutkin. Se, joka on alkanut luottamuksen rakentamisella ilman näyttämisen tarvetta, rehellisyydellä ilman kaunisteluja tai valkoisia valheita, keskusteluilla ilman tarvetta vakuuttaa ja läheisyydellä ilman tarvetta sitoutua tai etsiä rakkauden kipinöitä, kantaa. Parisuhde, joka rakentui ystävyyteen. Siihen, että ollaan juuri tällaisina toinen toisillemme. Sydänystävyyteen. 

 

Yhteisellä matkalla, yhteisiä unelmia toteuttamassa. Elämän yhteen sitomana ja kaiken koetun jakaen yhä vahvemmin samaan suuntaan kulkien.

Näiden vuosienkin jälkeen yhä myös parhaina ystävinä. Kiitos, kun olet

 

Pohdintoja parisuhteesta

https://www.vauva.fi/blogit/teehetkien-koti/oothan-tassa-viela-huomenna 

https://www.vauva.fi/blogit/teehetkien-koti/onnellinen-parisuhde 

https://www.vauva.fi/blogit/teehetkien-koti/riittaako-rakastan-sua

https://www.vauva.fi/blogit/teehetkien-koti/kun-menettaa-kaiken-valitsee...

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pakkasitko tänäkin vuonna puolisosi pakettiin ne iänikuiset kalsarit? Lempimerkillä ja lempiväreillä. Olkoon miten toivotut ja käytännölliset tahansa, mutta kalsarit silti. Alushousut, alkkarit, bokserit, stringit. Whatever. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mäkin pakkasin, käärin kimaltavaan paperiin ja yritin kaunistella pakettia kunnon lahjanarukäherryksin. Mies takuulla tietää saavansa ne muiden muistamistensa lomassa, kuten joka ikinen vuosi.

 

Suurella rakkaudella ja lämmöllä, kyllä. Vaikka joku saattais olla toistakin mieltä. Että ettetkö mitään muuta keksi? No, en. Ostaisin appiukolle ja isällenikin, jos kehtaisin. Kun en kehtaa, saavat tyytyä suklaaseen. Se vasta persoonallista onkin.

R-a-k-k-a-u-d-e-n s-a-n-a-t! Ota rinnalle tunteellisempi vaihtoehto, eikä muuten maksa mitään. Ja ehtii pukin matkaan, sillä jouluaattoon on vielä se maaginen yksi yö ja monessa perheessä lahjat jaetaan illan hämärtyessä. 

 

Parisuhteessa ehtii liian harvoin pysähtyä syvällisten keskustelujen äärelle. Lapsiperheessä vieläkin harvemmin. Silti se lämpimin tunne on rakkaus ja siitä vierellä elävästä rakkaasta ihmisestä on paljon hyvää sanottavaa. Suoraan sydämestä. 

 

Raapusta tunteesi paperille, kääri rulliksi ja talleta purkkiin.

Kirjoitin mun sielunkumppanille 24 syytä, miksi rakastan häntä. Ne kertovat arvostuksesta ja yhteisistä muistoista, jaetusta arvopohjasta ja tuesta. Hyvistä hetkistä. Siitä, mikä saa nauramaan, liikuttumaan ja tekee onnelliseksi. 

Lahja, joka tässä tavarapaljoudessa talletetaan ja muistetaan. Rakkauden sanoja. 

 

Ihanaa joulun aikaa! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne. 

- Marika

Pohdintojani parisuhteesta:

Oothan tässä vielä huomenna?
Toistensa unelmia
Hei äiti, hei isä, osaatko yhä olla myös puoliso? 
Riittääkö "Rakastan sua?" 
Rakkaudella yön pimeydestä
Ihana mies muutettavaksi

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hukkuuko parisuhteesi kaiken arjen pyörityksen alle? Suoritatko aamusta iltaan ehtimättä pysähtyä? Muistat, miten hyvältä toisen läheisyys tuntuu, mutta elämä imee voimasi jaksaaksesi nauttia? 

Kenelle tahansa on merkityksellistä löytää arjen kultareunukset. Eikä vain löytää, vaan tietoisesti etsiä niitä. Tarttua ojennettuun käteen kuumeisen lapsen nukkuessa keskellä. Katsoa tähtiin silloin, kun tarvotaan sohjossa nilkkoja myöten. 

Arjen merkityksellisyys pienine hetkineen, siihen uskon. Siihen, ettei tule odottaa 51 viikkoa vuodessa tullakseen onnelliseksi yhden viikon lomasta kauas. 

Uskon myös siihen, että onnellinen parisuhde vaatii tekoja sanojen rinnalla. Molemmilta. Pienetkin teot riittävät kannattelemaan taas palan matkaa eteenpäin ja vahvistamaan tunnetta siitä, että tämä on juuri meidän kahden polku. 

Ennen lapsia (oliko sellaista aikaa?) meistä molemmilla, mulla ja miehelläni, oli takataskut täynnä yllätyksiä. Aamiaisia puolison lempiherkuin, piknik huovalla takapihalla, sauna kuohuviineineen, hömppäromanttisia ruusunterälehtiä sängyllä, kirjeitä kotiin piilotettuna, auton kojelaudalla odottava lempisuklaapatukka tai terveisiä työlaukussa, jotka työpaikalla päivän alkaessa hymyilyttivät. Usein.

 

Lasten myötä on tuntunut, että sitä on enemmän kiinni siinä jokapäiväisessä tekemisessä. Kirjoitettu kirje jää kesken ruuanlaiton alkaessa ja lempisuklaapatukan popsin itse päiväkotimatkalla. 

Kirje. Me kirjoitettiin työpäivän päätteeksi lasten kanssa tyttöjen isälle, mun miehelle, kirje. Kirjeessä kerrottiin, että leikkimökissä odottaa yllätys. Kirjeen vierelle jätin lämpimät ulkovaatteet villasukkineen vinkiksi toimistovaatteiden vaihtamisesta. 

Kevyt pakkanen natisi leikkimökin nurkissa ja hengitys huurusi mökin sisälläkin, kun syötiin koko perhe illallista kymmenien kynttilöiden loisteessa leikkimökissä. Istuttiin taljoilla ja villasukat lämmittivät jalkoja. Juteltiin glögin lämmittäessä siitä, miten pienin asioin voi tehdä hetkistä merkityksellisiä, ihan toisenlaisia. 

Niitä pieniä, helposti järjestettäviä yllätyksiä. Kun vain aina tarttuisi mahdollisuuksiin.

Yhteinen aika on rakkautta. 

- - - -
Teehetkien koti on blogi, joka avaa kurkistuksia perhearkeen 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan tytön kotona. 

Blogin takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika. Äiti ja vaimo, ystävä. Teetä ja joulua rakastava askartelija ja aktiivisesta tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Opintovapaalla asiantuntijatyöstään alkuvuoteen saakka, jolloin edessä on tasapainottelu työn ja perheen yhdistämisessä. 

Joulukuu meillä hömpötellään auttamatta jouluhaaveiden ja lukuisten kirjojen ja askartelujen parissa, tammikuussa palataan arkeen uuden vuoden suunnitelmin. 

Liitythän mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nukuit lähes koko matkan turvaistuimessasi, pidit tutulla tavalla uniharsoa poskea vasten. Ihan samalla tavalla kuin vauvasta saakka, nämä viisi vuotta. Tuhisit levollisesti pikkusiskosi vieressä rakkain nukke tiukasti sylissäsi. 

 

Vilkaisin sinua monet kerrat peruutuspeilistä. Mun esikoiseni, pieni suuri tyttöni, matkalla jälleen kummitädin luokse useammaksi yöksi. Miten samaan aikaan voikaan olla niin ylpeä ja toisaalta niin hurjan haikea mieli.

 

Kilometrit taittuivat. Olisin halunnut herättää sinut, jutella viimeisiä tärkeältä tuntuvia ajatuksia ennen reissuasi. Niitä, jotka eivät oikeasti tainneet olla kovin tärkeitä, vaan ihan arkisia päivän kuulumisia, mutta merkittävältä tuntuvia juuri silloin.

 

Rutistin sinut lujasti syliin ennen kuin nostin turvaistuimeen kummitätisi auton takapenkillä, kuiskasin rakastavani. Takavaloja katsoessani lähetin mielessäni onnenenkeleitä matkaasi. Turvallista matkaa pieni, ihania kokemuksia ja elämyksiä, hyviä leikkihetkiä omien aikuistesi kanssa. Tiedän, että iloitset jokaisesta hetkestä ja sinun on hyvä olla. 

 

Tänä iltana ikävä on jo suuri. Koti on niin erilainen, kun yksi perheenjäsen on poissa useamman yön. Tutut askeleet ja riemuisat hypähtelyt, tanssiaskeleet Ti Ti Nallen tahtiin, innostusta pursuavat tarinat ja loputtomat ideat. Halaamiset ja rakkaudentunnustukset. Mökötykset ja viisivuotiaan tunnekuohut. Sisarusten väliset kinaamiset siitä, kumpi on kotileikin äiti ja kumpi lapsi. Elämä jatkuu, mutta erilaisena. Toisenlaisena.

 

Pikkusisko, joka palvoo isosiskoaan, on etsinyt seuraa ja miettinyt taukoamatta tapoja ilahduttaa kotiin palaavaa sisarustaan. Askarrellut kortteja, ostanut kaupasta korvapuustin ja etsinyt parhaat lelut esille - yhteisiin leikkeihin sitten, kun sisko tulee. Toisaalta hän on nämä päivät ottanut paikkansa perheessä uudella tavalla, ikään kuin vahvemmin esille nousten. Yksin ollessaan hän on leikkinyt juuri niitä leikkejä, joista eniten pitää ja pyytänyt seuraksi asioihin, jotka tuntuvat hänelle tärkeiltä. Hän on kiivennyt syliin satukirjan kanssa ja saanut juttuhetkelle jakamattoman huomion. Tullut nähdyksi vain itsenään. Silti tiedän hänenkin kaivanneen.

 

Aamulla olet taas täällä. Juna tuo sinut luokseni. Asemalla saan rutistaa sinut syliin. Rakastan näidenkin erossa vietettyjen päivien edestä.

 

Kiitän siitä, että olet. Että meidän perheemme on. Juuri tällaisena. Onni on arjessa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu