Kirjoitukset avainsanalla Päiväkoti

Kiitos

Sinulle lapseni päiväkodin aikuinen

joka otat lomalta palaavan lapseni vastaan hymyillen. Kysyt kuulumisia lapselta ja siinä lomassa vanhemmiltakin. 

Olisit itsekin tahtonut vielä jatkaa lomaasi ja nauttia ajasta perheesi kanssa, mutta toivotat lapseni tervetulleeksi. Olet läsnä hetkessä.

 

Sinulle, joka järjestät eteisen lokeroita ja nimeät koreja, että päiväkoti tuntuisi palaavalle omalta, tutulta. 

 

Sinulle, joka ideoit jo tulevaa syksyä, jotta lapseni ryhmän toiminta olisi monipuolista. Että laadukas pedagogiikka nousisi arjen lomassa vahvasti.

 

Sinulle, joka johdattelet lapsia mukaan yhteisiin leikkeihin, jotta jokainen löytää taas paikkansa ryhmässä. 

 

Sinulle, joka muistutat vanhempia aurinkovoiteesta ja juomapullosta loppukesän lämpiminä päivinä ja suhtaudut ymmärtäen meihin, jotka pahoittelemme syksy toisensa jälkeen puuttuvia nimikointeja ja unohtuneita kurahousuja. 

 

Sinulle, joka silität vasta päiväkotipolkunsa aloittaneen taaperon selkää, kunnes hänen ikävöivä nyyhkytyksensä laantuu. 

 

Sinulle, joka otat hänet päiväunien jälkeen tiukasti syliin ja viet mukaan toisten uuteen totuttelevien ryhmään. Saat hiljalleen unohtamaan ikävänsä ja päivä päivältä rohkaistumaan. 

 

Sinulle, joka kannustat työkaveriasi, jotta hänkin tekisi parhaansa. 

 

Kiitos, että voimme palata kesälomalta hyvin mielin päiväsajan kotiin, päiväkotiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Päiväkodissa täytyy kertoa kaikki”, painotti pian viisivuotias tomerasti päätä nyökyttäen.

”Ihan kaikki”, hän jatkoi. ”Silloin kun kysytään (viikonloppu)kuulumisia, pitäis kertoa kaikki mitä on tehnyt ja mitä muistaa.”

 

Hän aloittaa päiväkodin pitkän kesäloman jälkeen vasta pitkällä elokuulla, mutta päivän tapahtumista innostuttuaan muisti yhtäkkiä haluavansa jakaa hetket palatessaan päiväkotikavereidensa kanssa. 

Kaksi lepakkoa ja taivaan kirkkain tähti, Sirius, raapustettiin hänen vihkoonsa. ”Tänään oli kiva päivä”, päättyi kuulumistarina ennen omin hapuilevin aakkosin kirjoitettua omaa nimeä. 

”Kertoisitko, jos kotona kinattais?”

Lapsen vilpittömyys jäi mietityttämään. Se, että hän koki aidosti, että hänen tulisi kysyttäessä kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti. 

Keskustelua jatkettiinkin seuraavana päivänä.

”Mähän sanoin, että kaiken. Vaikka en mä kyllä kaikkea muista. Joskus en meinaa muistaa mitään”, hän pohti.

 

”Kertoisitko, jos kotona kinattais?”, kysyin vaivihkaa ja mietin korvat punaisina, miten monta kertaa olin ojentanut häntä ruokapöydässä aloillaan istumisesta. ”Joo”, sain kuittauksen, ”muttei siinä oo mitään jännittävää niinkuin lepakoissa ja Siriuksessa.”

 

Miten usein puhutaankaan siitä, että päiväkodeissa tiedetään perheistä likipitäen yhtä paljon kuin kodeissa.

Lapset kertovat ja luottavat. Haluavat toimia pyydetyn mukaisesti, vaikkapa kuulumisia kertoen. 

 

Siksikin päiväkotien rooli on tärkeä osana perheiden ja erityisesti lasten hyvinvointia. Asioihin ja kotien tilanteisiin päästään toivottavasti arjen puuhia seuratessa nopeasti kiinni. Ennaltaehkäisevästi. Neuvolakäynnit kun tuon ikäisillä ovat jo kovin harvassa. 

 

Lasten ympärillä olevalla varhaiskasvatuksen tukiverkolla on paikkansa monin tavoin kouluun valmistavan pedagogiikan rinnalla. Onneksi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Näihin viikkoihin sisältyy odotusta ja jännitystä, haikeutta ja onnellisuutta. Katseita eteenpäin ja vähemmän taaksepäin.

Esikoisemme aloittaa koulun ja sen myötä koko perhe ottaa askeleita kohti uutta. Onneksi hän kävi saman lähikoulun yhteydessä jo eskarinsa, joten tämä hyppy on pienempi niin hänelle kuin meille vanhemmillekin. 

Hän on ollut aina helppo lapsi, johon voi luottaa. Lapsemme tulee kaikkien kanssa toimeen, saa helposti ystäviä, on empaattinen ja vastuullinen. Vaikka vanhempana – ja etenkin esikoisen kohdalla – monesta asiasta huolehtii ja huolestuukin, hänen osaltaan ei olisi oikeastaan koskaan tarvinnut huolehtia tämän tyyppisistä. 

 

Tähän saakka varhaiskasvatus- ja päiväkotimaailma on kuitenkin ollut monessa määrin suojattu. Lapsi on aamuisin viety ja iltapäivisin haettu, on kuultu päiväkodin aikuisilta kuulumiset ja tiedetty tarkkaan, keiden kanssa lapsi leikkii. Tunnettu perheet ja ei-niin-läheiset kaveritkin. 

"En ole vielä löytänyt tapaa puhua ns. pahoista ihmisistä."

Nyt huomaan miettiväni dilemmaa siitä, missä määrin oikeastaan voin luottaa suojatun päiväkotimaailman ulkopuolella. Miten kannustaa itsenäisyyteen ja omille siiville nousuun samalla, kun itse aikuisena tiedän, mitä kaikkea maailmassa onkaan. 

Ollaan esimerkiksi opetettu, että kaikkien kanssa voi ja tuleekin jutella ainakin ystävällisen tervehtimisen verran ja ylipäätään sellaista vilpittömyyttä ja uskoa ihmisten hyvyyteen. Tietyssä määrin läheisyyttäkin esimerkiksi läheisiä ystäviä ja ystäväperheitä tavatessa. 

"Tunnen vetäväni mattoa omien ja lapseni jalkojen alta"

Jotenkin olen vasta nyt havahtunut siihen, että koulumaailmaan ja itsenäisempään kulkemiseen siirtyessä ihan niin ei olekaan. Etteivät kaikki ihmiset ole vilpittömiä ja hyviä, kaikesta ei voi eikä saa kertoa, eikä jäädä juttelemaan kenelle tahansa. Halaamisesta puhumattakaan. En ole vielä löytänyt tapaa puhua ns. pahoista ihmisistä tai siitä, ettei kaikkiin voi luottaa. 

 

Ajatus on painanut omaa mieltä. Yritin avata lasten kanssa keskustelun "vieraista ihmisistä", johon pikkusisko totesi, että tehän sanotte, että kaikki kaveritkin tulee meille vieraiksi. Niinpä. Että kuka oikeastaan on vieras? Tai kenelle saa avata oven? Onko oven avaamiseen eri säännöt yksin ollessa tai koko perheen ollessa kotona? 

 

Lapseni luottaa ja näkee ihmisissä ympärillään hyvän. Hänen vilpittömyytensä on aitoa. 

Tunnen vetäväni mattoa omien ja lapseni jalkojen alta. Joutuvani perumaan sitä, mitä olen nämä lapsuusvuodet opettanut ja pitänyt tärkeänä. Luota, pyydä ja tarjoa apua, keskustele, huomioi vieraammatkin ihmiset. Miten ylipäätään löytää nyt oikea tapa kertoa, että kaikki eivät ole hyvyyden arvoisia. Edes pysähtymisen tai kuuntelemisen, kun kyse on yksinään liikkuvasta lapsesta. Niin karua kuin se onkin. 

Raja on hiuksenhieno siinä, miten luoda turvallisuutta ja miten vie sitä pois synnyttämällä pelkoa. Miten kertoisin siitä, mitä lapsen on tiedettävä, jotta koti ja muu ympäristö olisi mahdollisimman turvallinen, mutten samalla loisi pelkoa siitä, etteikö juuri se koti olisi turvallinen.

 

Miten ujuttaa kaiken odotuksen ja innostuksen lomaan myös toisenlaisia ajatuksia?

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Itse lähtisin tässä liikkeelle siitä, että pyrkisin tukemaan lapsen intuitiota. Joistain ihmisistä tulee vähän luihu vaikutelma, joka saa mieluummin vetäytymään kuin lähestymään. Kertoisin, että jos jostain ihmisestä tulee omituinen olo, niin sellaisesta tilanteesta voi ja pitää lähteä pois eikä tarvitse pelätä että toinen loukaantuu. Voi sanoa kiitos ei ja heippa. Mutta on tärkeää ettei jää kilttinä siihen tilanteeseen ja koska on opetettu olemaan toiselle ystävällinen. Ehkä sitten joskus myöhemmin voisin puhua suoraan siitä mitä kaikkea voi  tapahtua. Mutta aloittaisin tästä :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö: Kiddex ja Affenzahn

On mahtavaa nauttia kesäpäivistä silloin, kun ulkopuuhiin voi kipaista vain sandaalein ja aurinkohatulla. Heilutella paljaita varpaita riippumatossa ja katsella kotipihan suihkulähteessä kylpeviä lintuja.

Näinä päivinä iltojen hämärtyessä tulee kääntäneeksi hiljalleen katsetta myös syksyyn. Harrastusten alkamiseen, päiväkotipolkuun ja tulevan ekaluokkalaisen vanhemmuuteen. Siihen muutokseen, joka odottaa leppoisan kesän jälkeen. Toisenlaisiin aikatauluihin, toisenlaiseen arkeen. Onneksi monin tavoin mukavaan silloinkin.

Lapset ovat saaneet viettää pitkän loman. He ovat varmistaneet, onhan huomennakin vapaata ja välillä kysyneet, joko pian nähdään taas kavereita joka päivä. Huomaan, että he kaipaavat jo sitä, että saavat kuiskutella päivittäin hyvän ystävän korvaan, keinua päiväkodin keinussa hiukset hulmuten ja tutustua koulurakennuksen uusille käytäville.

Syksyn päiväkotipolulle lähdetään elokuun lopulla tuttu, toimivaksi todettu reppu selässä. Ujutetaan pieneen tassutaskuun ponnarit ja pinnit, sujautetaan juomapullo sivulle ja pakataan vaihtovaatteet ja tärkein pehmokaveri.

Viime vuoden kummatkin lapset kulkivat Affenzahnin repuissa, toinen koala kaverinaan, toinen vihreäsävyinen pöllö selässään.

Heihin vetosi reppujen leikillisyys ja se, että lasten on itsekin vaivaton säätää reppu oikealle korkeudelle ja kiinnittää edestä tuen varmistamiseksi. Reput heiluivat selässä päiväkodin ulkopuolella metsäretkillä ja yökyläilyillä.


Käyttökokemuksensa puolesta reppu on ollut hyvä myös selälle. Pienten repuissa annan vanhempana erityisen arvon myrkyttömyydelle ja kemikaalittomuudelle. Ajassa, jossa puhutaan paljon vastuullisuudesta, tuntuu hyvältä, että sanahelinän sijaan sen eteen tehdään myös aitoja tekoja. Näissä repuissa on materiaalina kierrätetyistä muovipulloista valmistettu PET- polyesteri.

Reppuja on Affenzahnin mallistossa kolme erilaista; näistä perinteisemmistä reppumalleista kuten nämä, löytyy tämä isompi isoille päiväkoti- ja eskari-ikäisille sopien ja pienempi niihin hetkiin, kun taaperoikäisenä saa ensimmäistä kertaa ylpeänä oman repun selkäänsä. Tälle vuodelle on mallistoon tullut myös uutuusreppu hieman laatikkomaisempana.

Päiväkotilaisen, pian viisivuotiaan, mielestä yksi parhaita asioita hänen yksisarvisrepussaan on kieli, jonka nimilappuun mahtuu horjuvin keppikirjaimin oma nimi. Jo edellisessä repussaan hän tosin piilotti samaan rakoseen ties mitä viestejä ja toi kotiin myös päiväkotikavereiden kirjeenvaihtoa. Sopiva leikillisyys toimii repussa juuri lapsennäköisesti.

Affenzahnin reppujen laaja mallisto saatavilla seuraavilta jälleenmyyjiltä:
A-T Lastenturva (Vantaa & Helsinki), BeBag (Pori), Emma’s & Mama’s (Seinäjoki), Iloinen Heppu (Vantaa), Ipanainen (Helsinki), Jesper Junior, Kettupenan puoti, Kideco.fi, Kuopus (Tampere), Lahjaduo (Helsinki), Lastentarvike Pikku Tipu (Mikkeli), Lelukauppa Riimikko (Porvoo), Lelukauppa Tingeling Leksaker (Helsinki), Viivi ja Vilpertti (Kaustinen), Verkkokauppa Minim.fi ja Wauva Kauppa (Tampere).

Lisätietoja löydät enemmän Kiddexiltä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu