Kirjoitukset avainsanalla leikkimökki

Suomen Latu innosti ihmisiä nukkumaan yönsä ulkona menneenä viikonloppuna. Haasteen ajatuksena oli kömpiä yöksi telttaan tai laavulle, tai karhua pelkäämättömillä vaikka mesikämmenen viereen kuusen alle. Tärkeintä on nauttia luonnosta ja viettää yönsä vaikkapa kansallispuistossa, retkeilyalueilla tai omalla takapihalla.

 

Makuupussit kainaloon ja unikaveri mukaan, nelivuotias ja mä oltiin valmiita tarttumaan haasteeseen. Meillä on tosin ollut viime viikkoina leikkimökkielämä sen verran nousukiidossa, että lähdettiin odottamaan nukkumattia leikkimökkiin kotipihan suojiin. Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että vähän täytyi innosta huolimatta kakistella, sillä en oikein innostu mistään liikkuvista öttiäisistä ja mahdollisuus hämähäkkeihin ja koppakuoriaisiin moninkertaistuu väistämättä ulkona nukkuessa.

Pakattiin mukaamme herkut aamua odottamaan ja mulle termospullo teetä illan hämärtyviin hetkiin. Juteltiin neiti neljäveen kanssa paljon luonnosta ja siitä, miten linnut visertävät, käki kukkuu ja pulu huhuilee lähes pöllön tavoin lähimetsässä. Pyjamat päällä katsottiin ikkunoista keskikesän metsän vihreyttä sekä puiden lehdille laskeutuvia ilta-auringon viimeisiä säteitä.

 

Makuupusseihin kömmittyämme luettiin iltasatuina pino Frozen- ja Prinsessa-lehtiä selällämme makoillen. Sivusilmällä näin, että katonrajassa oli liikehdintää. Sinne kuulumatonta. Just sellaista, mikä sai kylmät väreet liikkeelle. Muurahainen, toinenkin. Hetken kuluttua saman jengin sukulainen kurkisti ikkunalaudan raosta. "Äiti, aiotaanko me nukkua muurahaisten kanssa? Mä en kyllä haluais." Ei, en mäkään. En takuulla. Yritin peittää sisäisen järkytykseni lapsen edessä ja miettiä kuumeisesti ja näennäisen rauhallisesti tapaa käydä taistoon kutsumattomia, ennen näkemättömiä vieraita vastaan.

Amatöörimoka: Suklaakonvehdit avoimella tarjottimella. Yllättävän nopeasti loppui muurahaisten marssi mökkiin, kun siirsin makeat herkut ulos. "Ei huolta, kato, miten muurahaiset lähtivät pois." Good job, äiti-ihminen, selvisit parin millin mittaisista vaarattomista ötököistä 15 metrin päässä kodin takaovesta. Kiljumatta.

 

Pieni unikaveri nukahti pitkään juteltuaan jännittyneenä, mutta valtavan onnellisena. Oma ajatukseni oli myös mennä nukkumaan poikkeuksellisen ajoissa, raikas ulkoilmahan väsyttää ja rauhoittaa. Kunnes: Pörrrrr. Pörrr. Ampiainen. A-M-P-I-A-I-N-E-N. Silmänräpäyksessä mieleen palautui useampikin viime päivien muistikuva siitä, että olin kuullut leikkimökin tuntumassa saman äänen siihen enempää reagoimatta. Vilkaisu leikkimökin räystäslaudan alle paljasti pienen ampiaispesän. Meidät erotti se sentin lautaseinä.

 

Leikkimökkinukkuminen alkoi olla tässä vaiheessa turhan extremeä mun makuun. Laitoinkin sisällä kuopuksen kanssa päivystävälle miehelle viestiä siitä, että nyt tarvittais tilanteen haltuun ottaminen ja ritarillisia otteita. Viuh - pampam. Katsoin leikkimökin ikkunasta pihalla ripein askelin kirmaavaa miestäni, joka huitoi harjalla suojavaatetus yllään. Pesä alas, pari lyöntiä ja tulipalokiireellä sisälle terassin ovesta.

Yksi iso, pesän ainoa ampiainen (kuningatar?) jäi uhkaavasti pörräämään lähettyville pitkälle hämärtyvään iltaan ja palasi taas aikaisesta aamusta alkaen etsimään tuhottua kotiaan. Leikkimökki on onneksi tiivis, mutta melkoinen jännitysnäytelmä saatiin ikkunan taakse. Mun ötökättömään makuuni tän kesän kaikki ötökälliset tarpeet täyttävä.

 

Yö itsessään oli elämys. Harvoin nukun yhtä levollisesti ja pitkään kertaakaan havahtumatta kuin mitä nukuin leikkimökissä tuulen humistessa kevyesti. Esikoinen tuhisi rauhallisena ja heräsi aamuun onnellisena silmät sädehtien "Mä tuun tänne taas, kun tulee yö", taisivat olla ekat sanat huomenten sijaan.

 

Tälle yölle esikoinen yritti houkutella leikkimökkiin unikaveriksi isäänsä, muttei saanut vielä vihreää valoa. Josko mummo tai vaari reilun viikon kuluttua tänne saapuessaan tarttuisivat tilaisuuteen. Ampiaisten valtakuntakin kun on siirtynyt toisaalle.

 

Seuraava "Nuku yö ulkona" on vuoden kuluttua, syksyllä 2018. Nukuttaisiinko teilläkin silloin takapihalla tai metsän siimeksessä?

 

- - - -

Teehetkien koti-blogia voit seurata myös Facebookissa sekä aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramissa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö: Jollyroom

 

Leikkimökistä on tulossa yksi tyttöjen ja heidän ystäviensä suosikkipaikoista. Lasten oma maailma. Sympaattinen pieni koti, jossa voi tarjota keittiön parhaita herkkuja, niitä rakkaudella valmistettuja ja kattaa pöydän pienin söpöin astioin yhä uudelleen.

 

Toteutunut haave, juuri sitä leikkimökki on minulle, toivottavasti tytöillekin. Osin tyttömäinenkin ja vaaleanpunaisten silmälasien läpi katsottava, mutta leikkimökki on yksi niistä asioista, joita jo lasten vauva-aikana toivoin jonakin päivänä lapsillani olevan.

Meillehän leikkimökki rakennettiin viime syksynä, muutettuamme tähän kotiin vuosi sitten keväällä. Sen sisustamista olen suunnitellut itseasiassa paljon pidempäänkin, sillä tuollaiseen pieneen mökkiin saa kivasti luotua levollisen tunnelman uutta ja vanhaa yhdistäen. Leikkimökissä ovat sulassa sovussa mun jo edesmenneen mummoni maalaamat maustepurkit, tyttöjen isän famon kahvipurkit ja eteisen seinältä aarteiksi poimitut saviruusut sekä mun lapsuuden epävireisen kukkopillini.

 

Tytöillä on leikkikeittiö, jossa he voivat kokata herkkuja kattaen ne viereiselle pöydälle tarjolle. Samalla pöydällä he muuten syövät kauniina päivinä ne ihkaoikeat lounaat, välipalat ja päivällisetkin. Ruoka maistuu ulkona aina paremmalta.

Lukunurkassa he saavat istahtaa satukirjojensa ja lehtiensä pariin leikkiensä lomasta, loikoilevat joko tyynykasassa tai istuskelevat mukavassa nojatuolissa. Jotenkin mä haaveilen hassulla tavalla siitä, että vietettäisiin leikkimökissä koko sadepäivä makoillen lämpimien peittojen alla ja kuunnellen sateenropinaa. Veikkaan, ettei se ois ihan niin tunnelmallista kuin nyt itselle vaikuttaa ja nurkkiin hiipivä kosteus saattaisi ajaa pikaisestikin evakkoon sisälle, mutta kokeillahan aina voi.

 

Leikkimökin sisustamisessa tutustuttiin Jollyroomin lastenhuonekalusteiden valikoimaan. Heidän sisustusmaailmansa on hyvin pitkälti meidän näköisemme - hempeitä sävyjä valkoisen rinnalla, klassista kauneutta ja sopivasti lapsen näkökulmasta leikillisyyttä. Tavoitteena oli löytää nojatuolin lisäksi säilytystarkoitukseen sopiva hylly, joka paitsi näyttäisi hyvältä, olisi ennen kaikkea sellainen, johon lapsetkin yltävät laittamaan tavarat takaisin niillä leikittyään. Olen uskaltautunut näet ajattelemaan, että leikkimökki olisi hyvä paikka harjoitella oman huoneen tavoin sitä siisteyttä ja tavaroiden paikoilleen laittamista leikkien loputtua.

 

Meistä jokainen toivoi lapsuudessaan seikkailuja ja omaa tilaa omille leikeille. Toivon, että leikkimökki on yksi paikka niille. Pienten lasten unelmille.

Leikkimökistämme olen kirjoittanut myös:
Leikkimökin sisustushaaveita - Lasten oma kesäkoti takapihalla
Vieläkö muistat lapsuudestasi...

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Kun kevät auringonsäteineen näyttää vihdoin saapuvan, mussa herää välitön uudistaja. Vaikka pitkän ja pimeän talven on ollut melkoinen kaamostila, löydän auringon paistaessa taas mielettömät määrät energiaa kaikenlaiseen touhuamiseen ja tekemiseen. Tiedät varmasti tunteen.

 

Nykyiseen - ja toivottavasti eläkevuosiin saakka pysyvään - kotiimme muutettiin hyvinkin tarkalleen vuosi sitten. Tämä on tuntunut alusta saakka paikalta, jossa meidän on hyvä olla perheenä ja jonne on ihana kutsua ystäviä ja muita läheisiä. Meidän kodiltamme.

 

Pidämme molemmat puolisoni kanssa sisustamisesta ja siitä lämmöstä ja harmoniasta, jota voi luoda kotiin erilaisin sisustusratkaisuin. Kuluneen vuoden aikana ollaan saatu koti pitkälti omanlaiseksemme. Tosin tyttöjen huoneista puuttuvat edelleen juuri ne oikeat hyllyt ja taulut seiniltä, mutta niiden osalta luotan aikaan. Vakuutan itselleni, että ne muutamat kauniit seinähyllyt ja meidän näköisemme taulut tulevat vastaan sitten aikanaan.

 

Tulevan kesän kutkuttava projekti on päästä sisustamaan leikkimökkiä, joka rakennettiin vasta alkusyksystä. Lämpimiä leikkimiskelejä oli silloin enää jokunen viikko, joten leikkikeittiö ja muut nopeammat sisustusratkaisut ennättivät olemaan paikoillaan vain hetken ennen vesisateita ja syksyllä hiipivää viileyttä.

 

Jo viime syksynä sovittiin, että leikkimökistä tulee kodikas tyttöjen oma valtakunta, jonne mentäessä jätetään kengät ulko-ovelle. Se vaatii toki pieniltä leikkijöiltä kavereineen vähän enemmän vaivaa, mutta mahdollistaa samalla pehmeät matot, satunurkkaukset huopineen ja tyynykasoineen sekä siistit paikat kotileikeille.

 

Leikkimökin toimivuutta on mietitty talven aikana paljon. Ennen kaikkea oikeastaan sitä, miten saada pieneen tilaan toimivia säilytysratkaisuja siten, että lapsikin pystyy niitä leikeissään hyödyntämään. Hyllynä päädyttiin lopulta Jollyroomin valikoimassa olevaan kauniiseen Alice&Foxin talonmuotoiseen kirjahyllyyn, joka ei nouse leikkimökissä liian korkealla, mutta johon mahtuu lapsen korkeudelle paljon tavaraa. Viime viikot hylly on ollut kuopuksen huoneessa ja olen kyllä tykännyt siitä paljon. Juuri sopiva kirjoille, peleille ja noissa erilaisissa säilytysrasioissa kaikelle pienelle sälälle, jota ainakin meidän tyttöjen huoneissa kutsutaan aarteiksi. Niiksi, joita äiti tai isä ei saa laittaa pois.

 

 

Leikkimökkiin tulee myös sellainen lepo- ja lukunurkkaus, jossa voi pysähtyä satukirjojen pariin tai vain makoilla ihmetellen elämää tai kuunnellen lintujen laulua, sateenropinaa tai tuulenhuminaa kuten viime syksynä. Melkoinen pino tyynyjä on parhaillaan tuulettumassa ulkona ja niiden viereltä paikkansa löytää söpöäkin söpömpi nojatuoli Cloudberry Castlen mallistosta. Pidän ajattomasta tyylistä, sellaisesta klassisen kauniista ja silti mukavan käytännöllisestä. Sellaisena tämä nojatuoli on lunastanut meillä paikkansa, mutta saa nyt siis lämpimien päivien myötä siirtyä esikoisen huoneesta leikkimökkiin. Lasten valtakuntaan. Hylly ja nojatuoli ovat siis Jollyroomilta, jossa on muutenkin kaunis valikoima lastenhuoneen sisustustuotteita

 

Leikkimökkiin vedetään sähköt pihatöiden yhteydessä kesäkuussa, joten vielä on etsinnässä ainakin kattolamppu. Sellainen, joka on kauneutensa lisäksi takuulla turvallinen tilassa, jossa on kuitenkin suurin osa vuodesta osin kosteaa. Onko teistä kenelläkään kokemuksia?

 

Keittiön lämpömittarissa on +13 astetta. Tulisikohan tämä kevät kaikkine mahdollisuuksineen vihdoin?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

…miten jännittävää oli mennä oman kotipihan tai naapurin kaverin leikkimökkiin? Sinne, jossa sai leikkiä omassa rauhassa ilman aikuisia tai jonne saattoi perustaa vaikkapa kahvilan tai pienen putiikin. Myydä leikkimökin ikkunasta mehua tai perustaa portaille käpymyymälän. Taisi siellä kokoontua useampi salainen kerhokin, se, jonne pienemmillä sisaruksilla oli harvemmin pääsyä.

 

Omassa kodissani ei ollut leikkimökkiä, joten naapurintyttöjen leikkimökit tuntuivat sitäkin kiehtovammilta. Voin yhä silmät sulkiessani palauttaa mieleen naapurin Johannan punaisen leikkimökin tunnelman ja nähdä naapurin Sumin keltaisen mökin terassin käpylehmävalmistelut.

 

Meidän tyttöjen leikkimökki kohoaa kotimme takapihalle ensi viikon aikana. Kiitolinja kuljetti mökin tarvikkeet – siis ne seinähirret, lattialaudat, kattohuovat sun muut - pihaan jo jokin aika sitten ja nyt perustusten tekemisen myötä mökki alkaa hiljalleen valmistua.

 

 

Jotenkin äärimmäisen kutkuttavaa. Siis tämä kaikki – se, että näkee, miten mökin tarvikkeet puretaan kuljetusautosta etupihalle, miten puut määrämittaan sahattuina odottavat takapihalla siisteinä pinoina pressujen alla rakentamisen aloittamista, miten perusta tehdään ja pieni unelma jälleen lähtee toteutumaan.

 

Malliksi valikoi kaunis, hieman erilainen Helmi-mökki, Teuvan mökki- ja sorvituotteelta. Mallikuvat (heidän sivuiltaan lainattu) ovat todennäköisesti pitkälti sitä, miltä tyttöjen leikkimökkikin tulee näyttämään. Ulko- ja sisämaalien värikarttoihin perehdytään tänään iltateen ääressä lasten nukkuessa.

 

 

Ja se sisustaminen! Valkoista sekä vaaleanpunaista ja harmaata eri sävyissään. Pidämme molemmat puolisoni kanssa sisustamisesta ja siitä, että kodissa on harmonia ja tasapaino. Leikkimökkiin toivoisin löytyvän samanlaista tunnelmaa, lapsen tavalla ja -näköisenä, mutta tyylikkään hillitysti. Pikkukeittiön astioineen ja hyllyineen, pöytäryhmän leikeille, kasan kauniita tyynyjä lattialle pehmoisen maton päälle satu- ja lepohetkiä varten (jep, kengät on sovittu jätettävän verannalle). Aina hoivattaville nukeille oman sängyn peittoineen.

 

Aikanaan, lasten kasvaessa ehkä parvenkin, sillä tämän mallin korkeus ja koko mahdollistaa mökin käytön myös aikuisten ja lasten yhteisenä kesäöiden unipaikkana. Tai vaikkapa kesäöille lasten kavereiden kanssa.

 

Mehän muutimme tähän uuteen, nykyiseen, kotiin vapuksi. Jo vanhassa kodissa asuessamme puhuimme leikkimökin hankkimisesta useasti, etenkin viime kesänä, mutta silloin sitä siirrettiin tyttöjen ollessa vielä niin pieniä. Onneksi niin, sillä nyt tämä leikkimökki on oikeasti pienten ensimmäinen oma valtakunta kotipihalla.

 

Leikkimökin avajaisjuhlista olemme jo tyttöjen kanssa jutelleet. Niistä, mihin ”leivotaan yhdessä pullia ja valitaan, äiti, kaupasta monta erilaista pakettia hyviä keksejä. Ja kaikille vieraille annetaan omat tripit”. Sovittu. Sitä hyväntuulista päivää odotellessa – tosin matkakin pienin askelin päämäärää kohti on mukava.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram