Kirjoitukset avainsanalla yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö: Tuisa, Saltair

Kun on terve, unohtaa sen, miltä tuntuu olla kipeä. Unohtaa ne jatkuvat yöheräilyt – omat ja lasten – ja sen, miten yön pimeinä tunteina kelloa katsoessa on lähes varma, ettei aamu tule ikinä. Vaikka tuleehan se, joka kerta kuten aiemminkin. 

Tämä loppuvuosi on uhkaavasti osoittamassa piirteitä siitä, että pöpörintama tavoittaa meitä ja lasten ystäväpiirejä. Tuttavaperheissä yskitään, aivastellaan ja kuljetaan nenät punaisina ja valuvina. Meillä pestään käsiä ja pidetään peukut pystyssä, ettei vielä sairastuta. Ei vielä kaverisynttäri- ja teatteriviikonlopuksi, eikä seuraavan viikon ystävävierailuille. 

 

Viime keväänä lasten sairastaessa meillä pöhötti makuuhuoneessa useita öitä suolalaite. Sen lähtökohtana on helpottaa hengitystä esimerkiksi allergioista kärsivillä, mutta olin lukenut myös sen eduista flunssaisille. 

Edellisenä talvena ryvettiin niin syvällä influenssan kourissa, että olin valmis testaamaan ihan kaiken – mieluiten lääkkeettömän näin lapsiperheessä. Saltairin maahantuoja, Tuisa, tarjosikin mahdollisuutta laitteen kokeiluun ja meillä töhötti makuuhuoneessa hiljaisesti huriseva laite useitakin öitä peräkkäin. 

Laite itsessään on helppokäyttöinen. Sen sisälle, pieneen läpinäkyvään säiliöön laitetaan vettä ja mukana tulevaa vuorisuolaa (jonka voi myöhemmin korvata kristallisuolalla). Piuha pistorasiaan ja pienellä vihreällä valolla varustettu laite sijoitetaan lähelle sänkyä – ja eikun parempi unia kohti nukkumatin matkassa.

Lähtökohta ovat huoneilmaan vapautuvat hengitettävät suolahiukkaset, joiden sanotaan suosittujen suolahuoneiden tavoin tunkeutuvan keuhkoihin poistaen limaa, vähentävän tulehduksia ja kosteuttavan hengitysteitä. 

Pidemmän ajan käyttökokemusta meillä ei vielä ole, vaan laite on ollut käytössä lähinnä flunssa-ajankohtina. Näiltä ajanjaksoilta kokemus on ollut myönteinen, vaikkakin laitetta suosittelevat monet allergia- ja astmayhdistykset pidempinäkin ajanjaksoina. 

 

Hieman varauksellisuutta tosin säilyttäisin. 
Meillä laite näet valutti vettä useamman kerran. Siksi laite kannattaakin sijoittaa heti paikalle, jossa sitä aikoo käyttää, sillä vesisäiliö vaikuttaa olevan vuotamiselle melko altis. Tässä apua saa ennakoinnista.

Samoin huomattiin, että laitetta käytettäessä käyttötila kannattaa rajata. Se, että silminnäkymättömät suolakiteet leviäisivät kevyellä ilmavirralla satoihin neliöihin, ei tuo konkreettista hyötyä. 

 

Laite on nostettu kesän jälkeen jo kaapin perukoilta helpolle tarttumisetäisyydelle pöpöarmeijan marssiessa päiväkoteja ja julkisia tiloja kohti. Vaikka osa vaikutuksesta voi olla psykologista, huomaan pienten lasten vanhempana niitä keinoja, joilla voi lääkkeettömästi vaikuttaa lasten hyvinvointiin. Suolaterapia olkoon yksi niistä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaupallinen yhteistyö Kiddex ja Affenzahn

Kesä kääntyy väistämättä syksyyn, helteet muuttuvat syyspäivien lempeäksi lämmöksi ja kaste helmeilee nurmikolla aikaisina aamuina. 

Lasten pitkä kesäloma on päättymässä. Esikoisemme aloittaa esikoulupolkunsa kohti koulua ja hänen pikkusiskonsa siirtyy päiväkodissaan isojen ryhmään. Edessä on muutoksia, jollakin tavoin sellaisia ”isojen tyttöjen” juttuja.

Etsin äitinä vähän hapuillen omaa tapaani suhtautua tähän (eskari)muutokseen. Siihen, että syksy on osaltaan askeleita eteenpäin. Kasvua, omatoimisuutta ja vastuuta. Pienestä taas vähän suuremmaksi.

Lapset ovat tämän kesän kulkeneet reissuillaan uusissa repuissaan, jotka Kiddex-yhteistyö mahdollisti.

Repuissa konkretisoituu esimerkillisellä tavalla ympäristön huomioiminen, josta ollaan meidän perheessä puhuttu koko tämä vuosi. Saksalaisissa repuissa käytetään nimittäin kierrätetyistä PET-pulloista valmistettuja materiaaleja. 

Lapsenomaisessa, kauniisti suunnitellussa repussa on lukuisia toimivia yksityiskohdissa. Tarrakiinnitteisyydellä on mahdollistettu käsien avaaminen ja uudelleen kiinnittäminen, jolloin taskuihinkin pääsee kurkistamaan paremmin. Käsien irrottaminen tuo reppuun tiettyä leikkisyyttä ja elävyyttä. 


Taskuja ja lokeroita repussa on paljon. Isommat sopivina leluille ja päiväkodin varavaatteille, pienemmät vaikkapa koruille ja ponnareille, kuten meillä tytöt niitä hyödyntävät. Verkkosivutaskuissa kulkevat aurinkovoiteet ja juomapullot sekä kaikenlaiset matkalta kerätyt aarteet kivistä keppeihin.

Toimivana yksityiskohtana on nimilappu, joka on piilotettu hahmon kieleen ja tulee esille vetämällä. 

Käytössä pehmeästi selässä kulkeva reppu on ollut jämäkkä, mihin vaikuttaa myös repun rintahihnan pikakiinnitysmahdollisuus. Monissa kesän seikkailuissa reppu on säilyttänyt muotonsa ja pysynyt huvipuistoissa ja leikkitelineilläkin puhtaana. 

Vain viikko ja tytöt lähtevät nämä reput selässään kohti uutta päiväkotivuotta. Uutta syksyä. 

Kauniiden Affenzahnin reppujen uutuusmallisto saatavilla seuraavilta jälleenmyyjiltä:
A-T Lastenturva (Varisto ja Helsingin Stockmann), BabyStyle Oulu, Iloinen Heppu , KettuPenan puoti , Kuopus  ja Lahjaduo

Lisätietoja löydät enemmän Kiddexiltä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö: Siisti Piha

Puutarhahaaveiden konkretisoituessa ollaan saatu kirjaimellisesti kädet multaan. Ruutupaperille iltahämärissä raapustetut toiveet ja suunnitelmat ovat muuttuneet konkreettiseksi tekemiseksi. Niin parasta.

Pihasuunnitelmissa ollaan tänä kesänä päästy vasta alkuun, kuten olen useamman kerran maininnutkin. Onneksi meillä on vuosia aikaa rakentaa pihaa osio kerrallaan. Tehdä ja sitten taas hengähtää nauttimaan.

Multakuorman saapuessa päästiin kiinni todelliseen puurtamiseen. 

Lähdettiin liikkeelle kahdella isolla kukkapenkillä, joista toinen tuo tunnelmaa etupihalle ja toinen takapihalle. Niin kuin aiemmin totesin, tämän kodin aiemmat asukkaat olivat talon täysremontin yhteydessä myllänneet myös pihan. Vuosikymmenten perennapenkit vaihtuivat tuolloin nurmikkoon, puihin ja pensaisiin. 

Puu- ja pensasmaisuus tuo vehreyttä ja runsautta, mutta halutaan tulevina vuosina myös kukkapenkeillä ja moninaisilla istutuksilla toisenlaista elävyyttä ja kodikkuutta. 

Useampi ilta kaivettiin ensin ylös nurmikkoa sen alla olevaan hiekkakerrokseen saakka ja muotoiltiin sopivankokoisia kukkapenkkejä. Unelmilla on tapana saada siivet, mikä tässä tapauksessa tarkoitti, että kukkapenkkien koot tuplaantuivat. Se tarkoitti samalla sitä, että syviin kukkapenkkeihin tarvittiin multaa reilusti. 

 

Mistä saada kaupungissa sijaitsevalle omakotitalotontille sopiva määrä multaa? Silloin, kun tontit ovat sen kokoisia, ettei kuorma-auton kippilava tule kyseeseenkään, mutta kymmeniä pienempiä multasäkkejä ei jaksa kukaan kantaa. 

Meillä asia ratkaistiin kätevästi Siistin Pihan suursäkeillä, jotka voi saada kätevästi kotipihalle saakka. Toimintamalli on älyttömän helppo - heidän nettisivuiltaan voi rastittaa, millaisen mullan tahtoo ja määritetyssä toimitusajassa on suursäkki pihassa toivotulle paikalle nostettuna. 

Haluaisin olla pro kotipuutarhuri. Tiedättekö sellainen, joka hallitsee puutarhassaan asian kuin asian, tuntee kasvilajit muunnelmineen ja nitistää kaikenlaiset pikkutuholaiset ennen kuin ne ennättävät edes puutarhan porteille liihotella tai madella. 

Vielä en ole. En kovin lähelläkään, sillä vain pari päivää sitten selvisi, etten erottanut kärhöä rikkaruohosta. Molemmat saivat kasvaa aidanreunustalla yhtä valtoimenaan ennen kuin toiseen ilmestyi kukka. Se ei ollut kärhököynnöksen kukka, sen tunnistin. 

Lannoitteita tunnen ihan yhtä vähän, toistaiseksi. Vain havurodolannoitteen verran, oikeastaan. Siksi se, että multaa oli saatavilla valmiiksi lannoitettuna, tuntui lottovoitolta. 

Siisti Piha toimitti meille kaksi suursäkkiä multaa; perennamullan ja istutusmullan. Näistä ensin mainittu, perennamulta, on valmiiksi lannoitettua ja kalkittua, rikkakasveista puhdasta puutarhan erikoismultaa. Ai mitäkö tehtiin? Nostettiin pienin ja isoin lapioin multaa hartiavoimin kottikärryihin ja kipattiin penkkiin. Levitettiin multa tasaiseksi ja istutettiin perennat paikoilleen. Mikä parasta, saatiin tässä vaiheessa unohtaa lannoitteet ja keskittyä lukuisten perennojen istuttamisessa luovuuteen. 

Lapset ovat olleet puutarhatöissä mukana päivästä ja viikosta toiseen. He ovat kärränneet multaa omilla kottikärryillään, asetelleet kiviä leikkimökkipolulle ja kukkapenkkien reunuksiksi sekä istuttaneet kasveja. Erityisen paljon he ovat nauttineet kukkien kastelemisesta. 

Aikaa pihatöihin on tänä alkukesänä mennyt paljon. Kun illat ovat työpäivien jälkeen kuitenkin kovin lyhyitä, on pihahommien parissa venähtänyt useampi ilta luvattoman pitkään. Yhteisen, mukavan perheajan rinnalla puutarhassa puuhastelu on kyllä irrottanut ajatukset täysin työasioista tai muista mieltä askarruttavista asioista. 

Kukkapenkit näyttävät vielä harvoilta ja niin kovin hentoisilta, vaikka tiedän, että useamman kukan kohdalla on tietoisesti jätetty huomiotta niille suositettu istutusväli. Malttamattomana - kuinkas muuten - odotan, että ne saavat kasvaessaan runsautta.

Lähipäivinä saadaan takapihan suihkulähde, jonka myötä kukkapenkki saa sen viimeisen silauksen. Samalla sähkäri viimeistelee pihan ja leikkimökin sähköistyksen. 

Iltojen jo hämärtyessä on ihana katsella parvekkeelta tai takapihan terassilta puutarhaan. Niitä toteutuneita, omalla pihalla kasvavia unelmia. 

Puutarhaunelmiin voit kurkistaa myös:
Koko perheen puutarhakipinä - omakotiasujan unelmakevät
Puutarhassa vihdoin haaveista toteutukseen
Sinivuokkoterveiset taivaaseen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö: Tallink Silja

"Miten ne laivat uppoavat?", kysyi kolmevuotias ensimmäisenä, kun näki satamassa laivan, johon meidän oli hetken kuluttua tarkoitus nousta kyytiin. 

Juuri sillä hetkellä en halunnut miettiä. Ei sillä, että olisin osannut vastatakaan. Vakuutin, etteivät ne uppoa. Yleensä ainakaan. 

Siksi hetki, jona laivan kannella kävellessämme näin laivan henkilökuntaa työnsä lomassa pelastusharjoituksissa, tuntui älyttömän helpottavalta. Ei sillä, että olisin turvallisuutta sen enempää kuopuksen toteamuksen jälkeen pohtinut laivaan noustuamme, mutta kun ymmärsin heidän harjoittelevan toistuvasti arjen lomassakin - ja hyvin perusteellisesti - tuntui hyvältä. Luottamusta herättävältä. Perheen kanssa matkustavalle se tuntui jotenkin erityisen tärkeältä, kun sitä haluaa turvata ne omat rakkaimmat joka hetki.

Vain viikko ennätti vierähtää siitä, kun kotiuduimme perheen kanssa Tukholman risteilyltä ja Junibackenista Astrid Lindgrenin satujen valtakunnasta. Kun Tallink Silja kutsui joukon lapsiperheitä kanssaan risteilemään uudistuneelle Baltic Princess-laivalle, yhdelle Itämeren uusimmista ja moderneimmista risteilijöistä, veivät askeleet jälleen kohti terminaalirakennusta ja tällä kertaa Turusta lähtevää 23 tunnin risteilyä merellä.

Kanssamme laivaan astuivat paitsi Harri Hylje, myös Muumit ja Hevisaurusten räyhäkäs jengi. 

Baltic Princess on tunnettu laivana, joka panostaa viihteeseen. Yllätyksenä itselleni tuli se, että he panostavat myös vahvasti lasten viihteeseen ja viihtymiseen erityisesti arkipäivinä ja kesälomakuukausina. Alkaneen kesän kuluessa useammilla tiistailähdöillä on näet luvassa lasten festareita mm. Hevisauruksen, Muumilaulujen ja Aarne Alligaattorin seurassa. 

Samoin kokoustilat muuttuvat kesän ajaksi Summer Center-maailmaksi pomppulinnoineen ja muine aktiviteetteineen.

"Hyvää yötä, viimeinen mammutti. On aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä, viimeinen mammutti. Sinut vielä muistetaan,"

kaikui Hevisauruksen konsertin myötä lasten heleällä äänellä ja toi liikutuksen kurkkuun. Hyväntuulisen risteilyn lomassa tuli pohtineeksi maailmankaikkeutta ja sitä, mikä on meistä kunkin vastuu tällä yhteisellä pallolla tallustaessamme. Vastuu etenkin noiden pienten heleä-äänisten tulevaisuudesta.

"Missä kuljet milloinkin, on jossain koti kuitenkin. Sen vielä nähdä saat. 

Tuuli tuivertaa, hankeen peittyy koko maan. Puun alle nukahtaa."

Siinä, missä pidemmät risteilyt tarjoavat mahdollisuuden astua maihin ja viettää päivän itseä kiinnostavissa kohteissa (kuten juuri viikkoa aiemmin käymämme päivä Tukholmassa), on 23 tunnin risteilyssä tietynlainen kiireettömyys ja aikatauluttomuus.

Kun maihinnousumahdollisuutta ei ole, tulee keskittyneeksi paremmin itse risteilyelämykseen. Siihen, mitä laivalla voi kokea ja nähdä. 

Saaristo on kaunis, etenkin Tukholman päässä, jossa siitä pääsee nauttimaan useita tunteja risteilijän kulkiessa vakaasti tuttua reittiään. Kannella viihtyy siksi pitkäänkin, etenkin näinä tämän kesän mielettömän kauniina päivinä. 

Muistan yhä, miten omassa lapsuudessani laivan ikkunoihin liittyi jotakin maagista. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin hymyilyttää, kun näen, miten omat lapsemme - etenkin esikoinen - tahtoisi istahtaa jokaiseen ikkunansyvennykseen. Nostaa polvet rintaa vasten ja katsoa merta. Tietyt asiat ovat pysyviä, näemmä. "Mä nautin", hän selitti. Niinpä. 

 

Nautinto on myös Tallink Siljan uusittu ruoka, jonka osalta uusien makuelämysten maistattelu tälle kesälle on aloitettu nimenomaisesti Baltic Princessillä. Vaihtoehtoja on paljon niin aikuisten kuin lasten makuunkin ja uusitut ruokasaarekkeet vähentävät sijoittelullaan jonoja. Vaikka lasten suosikiksi nousikin viime risteilyn tapaan vaniljapehmis, voi kaikille laivoille laajentuvan menukokonaisuuden uskoa saavan alleen myötätuulta. 

Lasten kanssa ruokaillessa on tunnetusti harvoin aikaa istua pitkään viihdykkeettömästi. Merinäköalat ja laivayhtiön erinomainen Muumi-puuhapakkaus tarjoavat vanhemmille yllättävän paljon lisäminuutteja kerätä lautaselle herkkuja - jos ei muuta niin notkuvista jälkkäripöydistä. 

Tallink Silja on menun ohella uudistanut Silja Landin leikkitilaansa, joista juuri telakalta tullut Baltic Princess on jälleen keulajoukoissa. 

Silja Landin koosta päätellen Baltic Princessin ykköskohderyhmänä eivät silti ole lapsiperheet. Koska pallomeri-ikäisten kanssa on paikalla oltava ainakin yksi vanhempi, täyttyy leikkitila nopeasti kaikkialla norkoilevista aikuisista. Niistä, jotka yrittävät nojailla vaivihkaa seiniin, etteivät olisi silmät säihkyen leikkivien lasten edessä. 

Kyse on toki aina siitä, kenen silmin asioita katsoo. Yksi Silja Landin vierailuistamme ajoittui näet aikaan, jolloin tila oli todella tupaten täynnä lapsia. Riemusta kiljuvia pallomereen jonottajia ja keittiöleikkien leikkijöitä. Siinä missä itse kaipasin raikasta happea ja ehdotin aika pian lähtöä kannelle, hankasi viisivuotias esikoinen vastaan. Hänen mielestään ihan parasta oli se, että leikkikavereita oli erityisen paljon. 

Hevisaurus-lähtö tarkoitti, että laivalla oli valmistauduttu lukuisien lapsimatkustajien tuloon. Suosittuja kasvomaalauksiakin jonotimme vuoronumeroilla reilusti yli seitsemänkymmenen. Lähtöämme edeltäneellä rockristeilyllä olisivat yksisarvismaalaukset kaikissa sateenkaaren väreissään olleet todennäköisesti harvemmassa. 

Siksi etenkin pienten lasten vanhempana koen, että risteilyelämyksestä lasten kanssa unelmoidessa on tärkeää tutustua laivojen erilaiseen maineeseen, matkustajakuntaan ja niiden lähtöaikatauluihin. Jokaiselle löytyy Itämereltä se tarpeeseen parhaiten sopiva paatti - ja veikatenkin myös vähemmän sopiva. 

Ainakin näillä lasten festariristeilyillä on meidän perheen kaltaisille matkaajille riittävästi aikaa lepoon ja tarvittaessa päiväuniinkin, sopivasti aikaa kuljeskella käytäviä kerroksista toisiin laivaan tutustuen ja myymälöitä kiertäen. 

Nälkäisenä ei kukaan tahdo matkustaa. Ainakaan meidän perhe, jossa kahdella neljästä pilkistää kärttyvaihde heti verensokerin laskiessa. Se, että laiva tarjoaa mahdollisuuden niin buffaan ja a´la carteen kuin nopeaan pikkupurtavaankin, antaa mahdollisuuden valita itselle kuhunkin hetkeen paras vaihtoehto.

"Hei hei, kaikki, mä heilutan teille!" hihkuivat lapset saaristossa satamaa lähestyttäessä. Riemu oli suuri, kun rannoilta nousivat kädet tervehdykseen yksi toisensa perään. "Nekin heiluttaa, kato kato, nekin heiluttaa!"

Niinhän heiluttivat. Jos Hevisauruksen "viimeinen mammutti" nosti palan kurkkuun, nousi lämmin tunne sydämeen vilpittömistä tervehdyksistäkin. Siitä, että toinen huomioi toisen. Miten mukavaa oli päättää risteily siihen. Huomioiduksi tulemiseen. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu