Kirjoitukset avainsanalla Kesä

Porvoon Ilolassa, kaupungin liepeillä sijaitseva Kungsbacka on ihkaoikea maatila eläimineen ja pihapiirissä asuvine maatilallisineen.

Lampaat ja vuohet odottavat rapsuttajaansa ja Amadeus-aasi huutelee aidanraosta ohikulkijoille. Kanat kotkottavat, kukko kiekuu ja villasika piiloutuu auringolta asumukseensa. Kalkkuna, tuo aavistuksen pelottavan näköinen kanalintu, ei kiinnostu vierailijoista lainkaan vaan jatkaa ruokailuaan.

Meidän kotikulmilla sijaiten ollaan käyty siellä lukuisat kerrat – kesäisin ja joulun aikaan, jolloin heillä on tunnelmallisesti suunnitellut Tallitonttu Piparmintun joulupäivät kärryajeluineen. Näillä helteillä ainoastaan tuttu nuotiopaikka muistutti talvisista päivistä, muutoin taivaalta porottava aurinko piti ajatukset tiiviisti kesässä.

Kungsbacka on kohteena kiireetön. Isossa pihapiirissä voi kiertää ja kaartaa pitkäänkin eläinaitaukselta toiselle siirtyen.

Välillä voi pysähtyä pihan keskellä olevalle nuotiopaikalle, sytyttää nuotion grillatakseen makkaran ja seurata samalla lähellä olevien pikkukilien leikkiä tai istahtaa muutoin nauttimaan eväistä. 

Tytöt ja seuraksemme lähtenyt lasten kaveri katselivat ihastuksissaan ihan pieniä tipuja ja kyykistyivät lähes ruohon pintaan löytääkseen kanit. He kipaisivat tutulle porojen aitaukselle ja silittämään piikkistä sikaa. Tuttuuteen ei sisältänyt häivähdystäkään tylsistymistä, pikemminkin intoa mennä sinne, minkä jo tuntee ja tietää. 

Kungsbackan kotieläinpiha, tai sijaintinsa vuoksi Ilolan kotieläinpiha kuten etenkin monet paikalliset kutsuvat, on vuosien saatossa ryhdistänyt ilmettään. Laaja alue on siisti ja lasten kanssa vaivaton kulkea. Myös vaunu- ja ratasikäisten kanssa kulkeminen onnistuu läpi alueen, mikä antaa mahdollisuudet koko perheen vierailulle.

Vaikka kotieläinpihan sesonki painottuu kesäkuukausiin ja alkusyksyyn, he järjestävät myös mukavia teemapäiviä mm. pääsiäisen ja aiemmin mainitun joulun aikaan. 

Kesäkausi, jolloin me ollaan vierailtu lasten kanssa paljon kotieläinpihoilla eri puolilla Suomea, kääntyy kohti syksyä. Vaikka siihen sisältyy tietty haikeus, ovat hämärät syysillat kynttilöineen myös tervetulleita. Tämä kesä on ollut mielettömän kaunis.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sähköpostin lomavastaaja. Out of office. Please contact ja päivämäärä elokuulla.

 

En kokenut olevani vielä loman tarpeessa. En sillä tavalla palavasti päiviä laskien ja viimeisten työpäivien tuntien suorastaan madellessa. Olen ollut töihin maaliskuun alusta palattuani yhä kevyessä kuplassa, jossa omien vastuutonttien toteuttaminen on pääosin vain kiinnostava haaste ja monien kotivuosien jälkeen pelkkä lounasaikakin työkavereiden kanssa sisäisen hihkumisen veroista.

Tämä viikko on ensimmäinen lomaviikkoni. Sittenkin valtavan odotettu ja toivottu, huomaan nyt, kun rytmi on hetkessä kääntynyt siihen, etten aamulla herätessäni tiedä viikonpäivää. Toisaalta ollaan myös huiskittu suunnitelmiemme kanssa siinä määrin pitkin poikin Suomea, ettei ihmekään, jos päivät menevät sekaisin. Näkymät matkailuauton tai hotellihuoneen ikkunan takana ovat aamuisin vaihtuneet ja huomisesta eteenpäin annetaan risteilyaluksen kuljettaa uusiin maisemiin.

 

Koko perheen yhteisenä tämä jää myös ainoaksi lomaviikoksi, sillä haluttiin jaksottaa lomat siten, että tytöt saisivat olla mahdollisimman pitkään kotona päivähoidon rutiinien ja aikataulujen ulottumattomissa. Tosin kuten olen aiemmin maininnutkin, oma lyhennetty työaikani neljän päivän työviikkona mahdollistaa paljon perheaikaa joka viikko.

Kesälomassa on monien kotivuosien jälkeen toisenlainen lataus, sillä se on aiempia kesiä selkeästi rajallisempi. Oikeastaan hyvinkin rajallinen, muistuttaa työpöydän nurkalla lojuva henkilökortti. Samalla kun lomaan haluaa kiireetöntä oleilua, tuo rajallisuus myös tietynlaisen suunnitelmallisuuden. Iltateen ääressä istuttiinkin useina kevätviikkoina miettien, mikä olisi kivaa juuri meille.

Loma myös tuntuu lomalta. On eri asia sulkea itse viimeistä kertaa läppäri ja kytkeä lomavastaaja sähköpostiin kuin odottaa kotona lasten kanssa kesälomaansa aloittavaa puolisoa. Sillä joo, tavallaanhan olin nämä reilut viisi vuotta tyttöjen kanssa kotona ollessani aina lomalla. Tai en koskaan lomalla, kumminpäin sen sitten haluakaan ajatella.

Nyt olen vastannut hyvin satunnaisiin työmeileihin, mutta muutoin heittäytynyt täysin perheen yhteisiin suunnitelmiin. Ollut läsnä ja nauttinut. Leppoisuuden ja yhdessäolon mukavuuden huomaa koko perheessä. Lasten silmät loistavat ja he kertovat omia tarinoitaan ja ideoitaan taukoamatta. Juuri näin on nyt ihan älyttömän hyvä.

Out of office.  Paikalla ainoastaan äitinä, vaimona ja ystävänä.
 

Ps. Näinä päivinä käydään kotona lähinnä vaihtamassa puhdasta vaatetta laukkuihin. Lomailuamme voit seurata Instan kuvatarinoin Teehetkien koti-blogin Instagramista.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Possujuna ja kuvankaunis karuselli, ehkä hurjimmillaan muutama Angry Birds-pomppu, veikkasin, kun astuttiin Särkänniemen porteista kesän huvipuistopäivää viettämään. Miten väärässä olinkaan. 

Särkänniemi on kohteena meidän perheen suosikkeja – nyt ja todennäköisesti tulevat vuodet – sillä siellä on yhdellä rannekkeella mielettömän paljon koettavaa; Koiramäen sympaattinen eläinpuisto, akvaario sähisevine sähköankeriaineen, Näsinneula näköaloineen ja ennen kaikkea Särkänniemi. 

Mikäli aikoo viettää päivää useammassa kohteessa, on järkevää ajoittaa Särkänniemeen saapuminen siten, että on heti yhdentoista aikoihin kolkuttelemassa Koiramäen portteja. Siellä kun on mahdollisuus vierailla tuntia ennen kun Särkänniemen kieputtimet avataan huvittelukansalle.

Koiramäki sykähdyttää idyllisyydellään monista vierailukerroista huolimatta. Miten kauniiksi eläinpihakokonaisuus onkaan voitu rakentaa ja miten oivaltavasti sinne on lomitettu vanhan kaupungin alue kahviloineen, teattereineen ja pienine putiikkeineen.

Kahvila Von Guggelböön lohikeitto maistui edelleen yhtä hyvältä koristeellisen pastellisista kulhoista ja vitriinin monissa herkuissa on valinnanvaraa. Toisena vinkkinä voisi muuten mainita, että Koiramäki on hyvä paikka nauttia lounasta ruuhkattomuuden takia. 

Helle verotti tänä kesänä jaksamista niin talliin vetäytyneillä ja pitkälti paikoillaan pysyttelevillä eläimillä kuin meilläkin. Koiramäen taika jäi silti leijumaan sieltä Särkänniemen laitteisiin lähtiessämme. 

Se Särkänniemi! Kuten mainitsinkin, tänä kesänä on selkeä siirtymä teemapuistoiästä huvipuistoikään. Esikoinen, syksyn eskarilainen, oli jo tullessa useasti maininnut, että haluaisi jotakin ”isojen lasten juttuja” tai ”vaikka sellaisiakin, mihin koululaiset uskaltaa mennä.” Pian nelivuotias kuopus, joka on luonteeltaan muutoinkin rauhallisempi, vakuutteli vieressä, että hänelle riittävät ihan pientenkin lasten laitteet. 

Ajatus oli silti ottaa varman päälle, ehkä vähän sellaisella vanhemman ylivarovaisuudella kuten meillä tyyliin sopii. Ensimmäiset pienemmille lapsille suunnatut laitteet saivat kuitenkin esikoiselta suoran tyrmäyksen tylsinä, vaikka hän juuri ja juuri siskonsa seuraksi mukaan lähtikin. 

Parasta olivat hänen mielestään silti laitteet, joissa otti vatsanpohjasta ja joiden jälkeen jaloissa jo tutisutti vähän. Eivät ne hurjimmat, joihin ei (onneksi) vielä pituuskaan ihan tänä kesänä riittänyt, mutta selkeästi aiempia kesiä vauhdikkaammat. 

Jotakin oli ennallaankin. Pikkusisko vilkutteli yhä silmät riemua loistaen possujunasta ja voitti rohkeudella itsensä Angry Birdseissä. Hän halusi kasvamisestaan ylpeyttä tuntien kaikkiin niihin laitteisiin, joihin pituus ei vuotta aiemmin riittänyt. 

Kotiin lähtiessä oltiin kutakuinkin läpimärkiä. Jokainen. Silti se, että uskaltauduttiin koko perhe Tukkijokeen, oli elämys. Paitsi, että se jäi takuulla kokemuksena mieleen niin lapsille kuin meille vanhemmillekin, oli yhteinen nauru erityisen vapauttavaa. Onnellista ja hyväntuulista. 

Jännityksen nostama adrenaliini ja tukkijoen kuohujen synnyttämä nauru syvältä vatsanpohjasta – niissä mietteissä oli varsin kiva sanoa heipat Särkänniemelle tältä kesältä.

Särkänniemi siis lunasti odotukset, eikä jättänyt ketään kuivaksi. 

Mitä mieltä olimmekaan Särkänniemestä aiemmin?
Kerran kesässä huvipuistoon - Särkänniemi pikkulapsiperheen silmin
Koiramäki Kunnaksen tarinoineen kutsuu viihtymään Särkänniemen kupeessa 
”Muistakaa aina pysyä yhtä aurinkoisina kuin olette” - Koiramäen lumoavassa idyllissä
 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sanottakoon se heti: Herra Hakkaraisen kodin ykköskohde on takapihan autorata. Hurjan hauska autopiha, kuten Mauri Kunnaksen Hurjan hauskassa autokirjassa. Kuinkas muutenkaan, kun Kunnaksen luomassa satujen valtakunnassa ajellaan.

Sastamalassa sijaitsevan Herra Hakkaraisen kodin takapihalle rakennetulla autopihalla pääsee polkuautoilemaan, ajamaan bussilla ja viemään ajopelinsä vaikkapa autopesuun. Ihka-aitoon käsinpesuun.

Juurikin "Minä itte"-autopesula Himmun pesukadulla tuntui olevan hellepäivänä auringon porottaessa erittäin suosittu; pienet kuskit puunasivat autojaan sienillään ja ottivat ämpäreistä lisää vettä. 

Autopiha on jaettu kahtia, jolloin pienemmällä puolella voivat ajaa pienemmät kolmipyöräisellä ja isommalla puolella hurjastella Kertuilla ja Punahilkoilla isommat. Tälle kesälle pienempien puolelle oli tuotu myös joitakin potkupyöriä, jotka olisivat tosin kaivanneet rinnalleen pyöräilykypäriä. 

 

Jos sattuu poikkeuksellinen onni, voi ajoseurakseen saada itse Herra Hakkaraisen. Hän unissakävelee - ja joskus ajeleekin - muutamia kertoja päivässä. Muulloin eläviä satuhahmoja ei talossa ole. Viime kesän vierailun yhteydessä "hahmottumuus" hieman häiritsi, mutta tänä kesänä lapset tuntuivat kasvaneen hahmohalailuajan yli. He käyvät mielellään rutistamassa kerran tai kahdesti, mutta aiempien vuosien tavoin he eivät jää enää vierelle kyhnyttämään ja odottamaan silmät tuikkien sitä, että hahmo silittäisi juuri heidän hiuksiaan. 

Kirjallisuudesta tunnetussa Sastamalassa, vain viitisenkymmentä kilometriä Tampereelta, sijaitseva Herra Hakkaraisen koti on etenkin kesäisin paikka, jossa lapsiperheen aika kuluu nopeasti.

Siinä missä lasten suosikiksi nousi tänäkin vuonna autopiha, annan itse yhä arvon etenkin Herra Hakkaraisen talon alakerralle, jossa voi 1800-luvun kaupungissa mennä leikin pyörteisiin niin Kinkkeliinin sekatavarakaupassa, apteekissa kuin suutarillakin; mitata kaupan tuotteiden painoa perinteisin punnuksin ja etsiä rohtoja kymmenistä purkeista. 

Yksityiskohtaisuudestaan huolimatta kaikkeen saa koskea ja kaikella saa leikkiä. Siksikin talo rohkaisee mielikuvituksellisuuteen ja luovuuteen. Meidän tytöillä, jotka ovat pian 4v ja 6v, on tällä hetkellä koti- ja kauppaleikkien vaihe. Siksi etenkin Kinkkeliinin sekatavarakauppa leipineen, jauhopusseineen ja porkkanoineen herätti innostusta.

Talossa voi astua mukaan Mauri Kunnaksen Kuningas Artturin Ritarien tarinoiden maailmaan ja Kaikkien aikojen avaruuteen.

Soppi, jossa voi istahtaa katsomaan dokumenttia Mauri Kunnaksesta ja tutustua hänen tekemiinsä luonnoksiin tuttuihin kirjoihin viitaten, herättää kunnioitusta. Vammalassa syntynyt Kunnas on kuvataiteilijana tehnyt laajan lastentuotannon, joista Herra Hakkarainen on tunnetuin, mutta viime vuosina erittäin puhuttuja yksittäisiä teoksia on ollut mm. Koirien Kalevala.

 

Lukuhuoneessa on muuten luettavissa kaikki Mauri Kunnaksen kirjat ja siellä voi herätellä omaa kuvataiteilijuuttaan 

Suosittelisin taloa alle kouluikäisille kävijöille vanhempineen. Lukuisten pienten, Kunnaksen kirjoihin sidottujen yksityiskohtien myötä talo on kuitenkin kiinnostava kokonaisuus myös aikuisille. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu