Kirjoitukset avainsanalla koulu

Kiitos,
Sinulle, joka kannat huolta lasten terveydestä ja hyvinvoinnista,
Sinulle, joka puutut tiukasti kiusaamiseen ja tuet kaveritaitoja,
Sinulle, joka järjestät koulukyytejä pidemmällä asuville ja huolehdit lapsia takseilleen,
Sinulle, joka pidät huolta kiinteistöstä ja avaat myöhästyneelle oven

Sinulle, joka huolehdit, että lapseni saa päivittäin monipuolista ruokaa,
Sinulle, joka ruokalassa ohjaat hyviin käytöstapoihin omalla esimerkilläsi,
Sinulle, joka pidät koulun käytävät siisteinä ja pyyhit leivänmurut lattialta

Sinulle, joka päivität Wilmaa ja huolehdit oppikirjatilauksista,
Sinulle, joka etsit kadonnutta hanskaa ja pyyhit likaantunutta reppua,
Sinulle, joka johdat koulua oppilaiden ja henkilöstön parasta ajatellen,
Sinulle, joka järjestät vasarat riviin ja ompelurullat rinnakkain alkuvuotta odottamaan,
Sinulle, joka etsit varastosta lainaksi sopivan kokoisia luistimia ja monoja

Sinulle, joka suunnittelet lukuvuotta, lukujärjestystä ja kutsut kasvatuskeskusteluihin,
Sinulle, joka tavaat lapseni kanssa aapisen rivejä ja opetat matikassa ”piikki pistää pienempään, suu auki suurempaan”

Sinulle, joka kannustat ja rohkaiset,
Sinulle, joka annat ja mahdollistat, mutta myös odotat ja edellytät, asetat rajoja

Kiitos
Sinulle, joka uskot ja katsot tulevaan,
Sinulle, joka olet läsnä omana itsenäsi.

Sinulle, joka opetit lapselle, että jokaisessa on jotakin hyvää. Että hän osaa ja pärjää, oppii ja oivaltaa.
Että hän on arvokas, ja yhtä arvokkaita ovat kaikki muutkin hänen koulussaan ja luokallaan.

Kiitos Sinulle, joka ajattelet lapsen parasta.

 

Lue myös: 
Kiitos päiväkodin aikuisille

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Mäkin olisin ollut mukana”, totesi ekaluokkainen katsoessaan luokkakavereidensa videoitua esitystä. ”Olisin halunnutkin olla.”

Haikeus ja tuttuus. Ulkopuolelle jäämisen tunne. Ennen kaikkea se. 

 

”Tuo on ihan tuttu, kato näin mä osaan”, hän vakuutti ponnekkaasti hämärässä. Lauloi mukana videolla laulavien kavereiden rytmissä. 

Kaiuttimista kuuluvat sävelet täyttivät luokan. Jokaisella pulpetilla nökötti ekaluokkalaisia kimaltavissa mekoissaan ennen koulun joulujuhlaan siirtymistä. Luokkaan oli kokoonnuttu katsomaan yhdessä tehtyä esitystä koko perheen voimin. 

Oma ekaluokkalaiseni oli ollut esityksen aikaan poissa koulusta ja siten pitkään harjoitellusta esityksestä.

 

”Missähän mä olisin seisonut”, hän pohti pimeässä katsoessaan kymmenten ikäistensä ryhmää valkokankaalle heijastettuna. 

Hyräiltyään mukana hän taputti touhukkaasti esityksen päätyttyä. Haikeus vaihtui ylpeyteen. ”Ne osasi tosi hyvin. Me harjoiteltiin monta kertaa.”

 

Ryhmään kuuluminen. Kokemuksen jakaminen. Miten tärkeitä ne ovatkaan. Pienissäkin asioissa. 

 

Yhteinen ilo onnistumisesta. Onneksi se oli haikeutta vahvempi. Kimallemekkoinen kipaisi toisen kimallemekkoisen vierelle, halasi. Oli taas vahvasti osa omaa porukkaansa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Eilen moni aikuinen tarttui ojennettuun käteen, istahti pienen pulpetin viereen, seurasi lukemaan opettelemista, kuuli musiikkiesityksen tai englanninkielen ääntämisen. 

Kurkisti lapsensa pulpettiin, selasi koulukirjan sivuja, katseli luokkahuoneeseen ripustettuja piirustuksia. Näki, miten paljon lapset tunneilla osallistuvatkaan. Hämmästyi, millaista on tämän päivän opetus. Ilahtui nähdessään, miten monta ystävyyssuhdetta kouluissa syntyy kouluarjen ulkopuolella. 

 

Meidän esikoisen koululla vietettiin valtakunnallista kodin ja koulun päivää aamukahveilla rehtoreiden ja vanhempainyhdistyksen läsnäollessa, avattiin SPR:n koordinoima Lukukuu-haaste lokakuulle koko kouluväen kokoontuessa saliin vanhempien kera ja tutustuttiin lasten opetukseen arjessa.

Meitä vanhempia oli paikalla paljon. Jokainen omalle lapselleen tärkeänä.

 

Yhdessä tekemisen ja onnistumisen voima on valtava. Verkostoista saa hurjasti hyvää energiaa. Merkityksellisyydestä ja kohtaavista päämääristä. Ideoinnista ja innostuksesta. Siitä, että sulla on paikka ja mulla, ja yhdessä ne täydentävät toisiaan. 

Olen itse aktiivinen vanhempainyhdistystoimija, lapseni koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja. Kun puhuessani annoin katseeni kiertää salia ja sen lähemmäs 600 ihmistä, mietin, miten tärkeää on aito yhteistyö. 

Vaikka päivä oli tuolloin vasta edessä, ehdin mikki kädessäni suunnitella jo tulevaa. Kodin ja koulun yhteistyötä toimintamalleineen. Perheiden hyvinvointia. Opettajuuden arvostusta. Lasten - tulevaisuuden aikuisten - parasta. Kaikkea sellaista, mihin meistä moni voi halutessaan vaikuttaa. 

Näinä hetkinä mietin, miten tän adrenaliiniryöpyn ja innostuksen kipinän vois palauttaa silloin, kun on hetkellisesti harmaampaa. 

Uskon, että aito palo siihen, mitä tekee, on asia, joka kantaa. Työssä ja vapaa-ajalla. Se, että löytää merkityksellisyyden. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Kouluikäiset lapset omiin pukuhuoneisiin”, lukee uimahallin infon ohjeistuksessa. Moni koulunsa tänä syksynä aloittava on muutoksen edessä. Jatkossa uimahallin pukuhuoneisiin mennään oman sukupuolen määrittämänä riippumatta siitä, kumpi vanhemmista on mukana.

 

Käytännössä tämä tarkoittaa meillä, että lähes poikkeuksetta isänsä kanssa uimassa käyvän kuusivuotiaamme tulisi suoriutua pukuhuoneesta ja suihkusta itsenäisesti. Pikkusiskolla on lupa mennä isänsä kanssa vielä muutamat vuodet. 

 

Ikärajan veto koululaisiin ja alle kouluikäisiin on helppo. Konkreettisesti määritettävä.

 

Siinä, missä esikoiseni tuntuu vielä niin kovin pieneltä vastaamaan itsestään niin pesutiloissa shampoineen kuin muutoinkin isossa maailmassa, en myöskään osaa oikein määritellä muutakaan selkeää ikärajaa. Yhtä keinotekoinen se olisi; kahdeksan tai kymmenenkin. Vai keksitkö parempaa?

 

Tietoisuus omasta vartalosta lisääntyy koulun alkaessa. Ollaan enemmän tyttöjä ja poikia, puhutaan pimpeistä ja pippeleistä. 

 

Kyse on myös heräävästä tarpeesta yksityisyyteen. Siitä, että halutaan pukeutua hieman suojatummin. Vaikkei lasta todennäköisesti vielä haittaisi vieras keski-ikäinen vastakkaisen sukupuolen edustaja, en tiedä, moniko kouluikäinen tyttö haluaisi pukeutua tai saunoa oman luokan pojan kanssa? 

 

”Sun äitillä on isot tissit”, oli lapsen koulukaveri kommentoinut koulussa tuttavaperheen lapselle nähtyään äidin uimahallin suihkussa. Kotona ollutta lasta nolotti. Hänen mielestä äidin tissit eivät kuuluneet oman luokan pojalle. Yksityisyyden rajat ulottuvat muuhunkin perheeseen. 

 

Samaan alastomuus- ja yksityisyysnäkökulmaa sivuavat kesäiset uimarannat. Kesäisin ja etenkin etelän lomakohteissa näkyy paljon lapsia joko alastomina tai tyttöjä pelkillä bikinialaosilla. Minkä ikäinen lapsi voi uida ilman uimapukua? 

 

Vaikka alastomuus tuntuisi lapsesta luonnolliselta niin uidessa kuin uimahallin pesutiloissa, milloin on aikuisen tehtävä suojata lasta epäsopivilta - vieraiden aikuisten ja tuttujen omanikäisten - katseilta? 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

On tässä toinenkin näkökulma: turvallisuus! Moni kouluikäinen on vielä uimataidoton. Menin kylpylään pojan 7v ja tytön 5v kanssa. Mietin, että ihanko oikeasti minun pitäisi päästää 7v poika yksin miesten puolelle. Pikaisen suihkun jälkeen hän ehtii altaaseen 5 minuutissa, kun minulla kestää kaksien pitkien hiusten pesemisessä vähintään vartti. Kuka on vastuussa, jos hänelle tuon 10min aikana sattuu jotain? Ratkaisin ongelman sanomalla poikaa nuoremmaksi ja ottamalla naisten puolelle.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu

Instagram