Kirjoitukset avainsanalla matkailu

Muumimaailman Taikatalvi kutsuu jälleen Muumiystävät luokseen tervehtimään talviunilta heränneitä Muumilaakson asukkaita. Nipsu, Niiskuneiti, Muumimamma pappansa kanssa, Nuuskamuikkunen ja Haisuli – paikalla ovat kaikki tutut laskemassa pulkkamäkeä, pelaamassa Aliisan kanssa minicurlingina ja minisuksittelemassa Muumipeikon kanssa. Ja mitä Muumilaakso olisikaan ilman ilkikurisen hassuttelevaa Pikkumyytä!

Taikatalvi oli meidän perheen nelivuotiaalle kuopukselle neljäs. Se kertoo taianomaisuudesta, joka liittyy Muumimaailman talviseen maisemaan ja Saaristomeren kauneuteen. Se kertoo halusta kokea vuosi toisensa jälkeen talvinen seikkailu, jossa tietää jo, mitä odottaa – ja odottaa juuri siksi.

Mutta kuulkaas, Muumimaailma tarinoineen elää ajassa. Lipputiskillä lapset saivat mukaansa heijastimet, jotka rekisteröidään muutamin lapsen tiedoin (nimi, ikä, lempiväri) Teatteri Emman viereisellä rekisteröintipisteellä. Muumitalossa katse kiinnittyykin nyt kokonaisuuden rinnalla valkoisiin simpukoihin, joista tapahtuu erilaisia asioita taikaheijastinta näyttämällä. 

Miten oiva tapa saada useita kertoja Muumitalon jokaisen nurkan kolunneet lapsetkin innostumaan yhä uudelleen talosta. Etsimään, tutkimaan ja löytämään. 

"Pikkumyy tässä hei, tervetuloa Muumimaailmaan", kuului Pikkumyyn ääni, kun lapsi vastasi Muumitalossa soivaan perinteiseen lankapuhelimeen. Pikkumyy mainitsi puhelussa lapsen nimen, mikä ihmetytti pieniä muumifaneja valtavasti. Interaktiivisuuden keinoin voi luoda lämminhenkisyyttä monin tavoin. 

Yllätyin itsekin siitä, miten paljon uutta huomasin Muumimaailmassa katsoessani ympärilleni simpukoita etsien. Olen nähnyt Niiskuneidin helmet ja Muumipapan hatut lukuisat kerrat, ihastellut vanhaa kirjoituskonetta ja karttoja sekä tutkinut keittiön taidokkaita tarjottavia.

Silti katsoin niitä kaikkia ja lukuisia monia yksityiskohtia toisin silmin simpukkajahdin myötä – ja samalla niihin pysähtyen. Muumitaloon on onnistuttu luomaan yllättävänkin paljon kotoisuutta ja lämpöä ottaen huomioon, että siellä kuljetaan kengin ja ulkovaatteiden, tuodaan mukana lunta ja hiekkaa ja ollaan ylipäätään vain vähän lämpimämmässä kuin ulkona taivasalla. 

Interaktiivisuutta tuo myös Muumimaailma-appi, jonka uusi ominaisuus mahdollistaa hahmogallerian kautta hahmojen seurattavuuden heidän liikkuessaan Muumilaakson alueella. Tunnustan, että innostuksessani tutkin heidän liikkeitään kyllä pari iltaa aiemminkin.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Hei Muumit! Taikatalvi kutsuu ja te näytätte edelleen yöt kukkuvan ihan toisaalla 😉 Muumimaailmassa on uusi appi, jolla voi seurata, missä kukin hahmo liikkuu. Mun luonteelle sopien tutkin tätä toki uteliaana iltaisin. Eilen koko porukka oli Naantalin vanhassa kaupungissa, tänä iltana kotisaarella ovat vain Pikkumyy ja Tuutikki. Aamukympiltä toivottavasti kaikki Muumitalon tuntumassa. #muumimaailma #muumit #taikatalvi #naantali #visitnaantali #eiookaikkimuumitlaaksossa #tiedänmitäteetteöisin 😅#tekninenkehitys #sadustatodellisemmaksi #matkablogi #vauvablogit #perheblogit #meidänperhelehti #teehetkienkoti @meidanperhelehti @moominworld_naantali @visitnaantali

A post shared by Marika (@teehetkienkoti) on

Tuolloin hahmot tosin nököttivät kaikki Naantalin vanhan kaupungin tuntumassa, vasta ilmeisesti paluuta Muumimaailmaan suunnitellen. Appi kannattaa ladata joka tapauksessa puhelimeen ennen Muumimaailmaan saapumista, sillä sen kautta pääsee tutustumaan päivän ohjelmaan, tarjouksiin ja muuhun ajankohtaiseen Taikatalvesta kesävierailuihin. 

16.–24. helmikuuta järjestettävässä Taikatalvi-tapahtumassa yhdistyvät ulkoilun riemu ja seikkailu Muumihahmojen kanssa.  Aliisan pakkasjumppa Muumitalon kuistin edustalla, suositussa Teatteri Emmassa musiikkiesitys Reippailija Hemulin pilkkikilpailusta ja Pikku-Estradilla Jäärouvan tanssi. 
 

Muumimaailmassa yhdistyvät ilo ja nauru, hymy ja käteen tarttuva käsi. Pienen ujostus odotetun muumihahmon näkemisestä, isomman arvelu siitä, josko hahmon selässä näkyy vetoketjua ja vanhempien tyytyväisyys siihen, että lapsilla on hyvä olla. 

Se on paikka, johon palataan kesästä talveen ja talvesta kesään, vaikka jokainen nurkka tuntuu jo monin tavoin tutulta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuva: Naantalin kylpylä

Naantali tunnetaan kauniina kesäkaupunkina Suomen saaristossa. Se tunnetaan Muumeista omalla kotisaarellaan vain pienen kävelymatkan päässä idyllisestä vanhasta kaupungista kujineen ja lämminhenkisine rakennuksineen. 

Talvinenkin Naantali on elämysMuumimaailman Taikatalvi etelän talvilomaviikolla tuo kaupunkiin paljon lapsiperhematkailijoita. Naantalin kylpylässä, joka sijaitsee muutamien kilometrin päässä keskustasta, arjen onni on läsnä aina. 


Naantali Spa, joka tutummin tunnetaan Naantalin Kylpylänä, on viiden tähden hotelli. Hotelliin sisään tullessa loistokkuuteen ja laatuun on helppo yhtyä – marmoripinnat ja messinki sekä avarat tilat lukuisine tunnelmavalaisimineen tuovat tietynlaista arvokkuutta. 

Naantalin kylpylän huoneissa on meneillään mittava huoneremontti, joka näkyi jo meidän huoneemme uusittujen pintojen ja pesuhuoneen osalta. Remontti yltää käsittääkseni kaikkiin huoneisiin, mikä päivittää ilmettä tähän päivään. 

Majoituimme perhehuoneessa, jossa levitettävä täysmittainen vuodesohva parisängyn vierellä mahdollisti lapsille hyvän unen. Muutamia vuosia sitten lasten ollessa pienempiä etsimme poikkeuksetta huoneistoja, joissa oli kaksi erillistä makuuhuonetta. Nykyisin tytöt nukkuvat rauhallisesti yhteisessäkin hotellihuoneessa, eivätkä nukahtamisen jälkeen häiriinny osittaisista valoista. Useamman yön reissulla etsimme silti usein majoitusta, jossa me aikuiset voimme istua toisessa tilassa lasten nukkuessa.

Naantalissa olemme yöpyneet useitakin kertoja aiemmin; sekä kylpylän puolella että aikoinaan lasisillalla kylpylään liitetyssä hotellialuksessa.

Kuva: Naantalin kylpylä

Kylpyläosasto on siisti ja hyvin pidetty. Kaksi isoa allasta, kaksi poreallasta ja lämmin ulkoallas sekä allasalueen reunoille sijoitetut, kutsuvat rottinkiset lepotuoliryhmät tarjoavat mahdollisuuksia rentoutumiseen. 

Osa kävijöistä tuntuu kaipaavan kylpylään tapoja huomioida perheet ja erityisesti lapset. Kylpylässähän ei ole liukumäkiä, matalia lastenaltaita saati kaikkialla kelluvia kirkkaita vesileluja sen enempää kuin vilkkuvaa valoshowtakaan. 

En osannut nähdä niitä arvokkuutta huokuvan marmorirakennuksen ja kauniisti valaistun kylpylän osalta puutteeksi. Koen jopa, että juuri näiden puuttuessa kylpylässä säilyy rauhallisen miellyttävä tunnelma ja tietynlainen kylpylähetken arvokkuus. Pienet uimarit hihkuvat porealtaiden kuplissa ja polskivat ensimmäisiä uimametrejään itsenäisesti uiden, mutta jokaiselle on paikkansa. Naantali saa mielellään säilyttää tältä osin levollisuutensa – ja kaikenikäisten kohderyhmän. 

Kuva: Naantalin kylpylä

4- ja 6-vuotiaat lapsemme nauttivat kylpylän allasosastosta paljon. Isot altaat mahdollistivat uimisen pidempiäkin matkoja ja lämpimiin porealtaisiin päästiin porukalla lämmittelemään. Kuusivuotias eskarilaisemme on juuri oppinut uimaan, uiden altaan reunasta toiseen, muutamista metreistä kymmeneen metriin. 

Melko syvät altaat mietityttivät ensin, sillä pientä lastahan ei isoissa altaissa pohjaa lainkaan. Huoli oli turha – enemmän varovaisen vanhemman huoli kuin todellinen – sillä syvyys toi hänelle itsevarmuutta. Oivallettuaan, etteivät jalat yllä pohjaan, hän ui rohkeammin ja päämäärätietoisemmin reunalta toiselle.

Naantali kylpylä sopiikin lasten suhteen erityisesti jo uimaan oppiville ja sujuvasti kellukkeilla uiville. En kuitenkaan tiedä, josko se melko syvillä – ja osin aika viileillä altailla – olisi ensisijaisesti suosittelemani kylpyläkohde vaikkapa parivuotiaan lapsen perheelle. Siinä iässä kun lasta ei enää pidetä jatkuvasti sylissä kuten vauvaikäistä, muttei lapsi myöskään ui itsenäisesti kellukkeilla. 

Jos jotakin, toivoisin lämpimämpiä vesiä isompiin altaisiin. Vaikka kastautumisen jälkeen hampaat lakkaavatkin kalisemasta, ei uimahallilämpöinen vesi houkuta ryntäämään altaaseen. Kaksi nautinnollisen lämmintä poreallasta ovat puolestaan helposti täynnä rentoutujia.


Naantalin kylpylä allas- ja saunaosastoineen sekä hyvänolon spa-hoitoineen ja kuntosaleineen sulkee sisäänsä myös paljon muuta; useammista ravintoloista laadukkaiden merkkien vaatekauppaan ja lasten leikkimaailmaan sekä mittavaan kokoussiipeen. 

Niinpä mekin haettiin kahvilasta iltapalan jälkkäriksi isot pehmikset tarkoin valittuine strösseleineen ja nautittiin lomatunnelmasta. Talvisin ei voi luvata auringon paistavan kuin Naantalin aurinko, mutta meillä sekin toteutui tällä lomalla. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuvat: Suomen Kansallisbaletti / Sakari Viika
 

Unelmat ja halu kokea rakkaus, siihen tiivistyy vaikuttava baletti Pienestä merenneidosta Kansallisbaletissa. 

Veden valtakunnassa Pieni merenneito rakastuu prinssiin, joka elää ihmisten maailmassa. Pieni merenneito antaa meressä asuvalle noidalle kauniin äänensä ja luopuu kyvystään laulaa, jotta saisi pyrstön tilalle jalat ja pääsisi unelmiensa prinssin luo. Hänen, jota on mahdoton unohtaa.

Kansallisbaletissa ensi-iltansa 19.1. saanut Pieni Merenneito-baletti oli vaikuttava niin tarinaltaan kuin toteutukseltaankin.

"Ihan oikeita kaloja! Miten täällä teatterissa voi olla ihan oikeita kaloja", supatti kuusivuotias korvaani 3D-lasit silmillään teatterin hämärissä. Hän nosti lasit pois ja laittoi takaisin. Tunsin hänen innostuksensa. 

Esitys onkin poikkeuksellinen, sillä siinä on kohtauksia, joissa käytetään 3D-tekniikkaa. Lasit päässä ei tarvitse istua kuitenkaan läpi esityksen, vaan Kansallisbaletin kertojanääni vinkkaa oikeasta hetkestä: "Nostakaa taikalasit silmillenne ja tulkaa mukaan vedenalaiseen maailmaan." Hetkessä täpötäysi salillinen katsojia istuu lasit nenällään lumoutuneena vaikuttavasta meriympäristöstä.

Kertojanääni sopii ylipäätään lapsikatsojia kiinnostavaan balettiin hyvin, sillä se mahdollistaa sujuvan seurattavuuden, eikä käsiohjelmasta luettua tarvitse muistaa yhtä tarkasti. 

Pieni Merenneito on Hans Christian Andersenin klassikko. Hänen oma tarinansa, elämä toteutumattomine haaveineen ja riittämättömyyden tunteineen, on kurottu taitavasti osaksi balettia. Esityksessä lomittuu sekä tarina siitä, miten H. C. Andersen suunnittelee balettiesitystä kotimaansa Tanskan kansallisoopperalle ja luo siihen sadun Pienestä merenneidosta sekä itse Pienen merenneidon tarina.

 

Andersen oli lahjakas kirjailija, joka tunnetaan Pienen merenneidon ohella mm. Pienestä tulitikkutytöstä, Lumikuningattaresta ja Rumasta ankanpoikasesta. Näitä nostetaan myös osaksi kaunista balettia. Mieluiten Andersen olisi kuitenkin halunnut tanssijaksi, mutta oli siihen liian kömpelö. Siinä missä merenneito luopuu jaloistaan rakkauden takia, Andersenkin etsii noidalta apua saadakseen tanssin lahjan. Tanssitaidon saadakseen hänen olisi luovuttava kyvystään kirjoittaa.

"Katso, merenneito kävelee meidän luokse", hihkaisee pieni vieruskaveri ääneen. Kansallisbaletissa on toteutettu näyttävästi ramppi, joka johtaa lavalta orkesterin yli katsomoon. Se tuo pienen merenneidon tarinan lähemmäksi yleisöä ja kietoo yleisön vieläkin enemmän mukaan esitykseen. "Miten ne on osanneet tehdä kaiken näin hienoksi", hän huokaa.

Pieni katsoja ihailee tarkkaan myös merinoidan mielettömän hienoa valtaistuinta korkealla näyttämöllä ja palaa siihen vielä kotonakin. 

 

Tanssillisesti pysähdyttäviä ovat toisen puoliajan tanssi, jossa merenneito on saanut jalkansa ja kietoutuu prinssiinsä sekä merenneidon tanssi kylpyammeessa, kun merenneito saa olla tutun elementtinsä, veden, kanssa kosketuksissa. 

Pieni merenneito puhututtaa monen sanomansa kautta. 
Se tarttuu merenneidon unelmien kautta rakastetuksi tulemisen tarpeeseen ja haluun olla samanlainen kuin muut. Oletettuun onnellisuuteen muualla kuin elämässä, jota eletään. 

Andersenin tarina koskettaa riittämättömyydellään ja toteutumattomilla haaveilla, jotka saavat oman erityislahjakkuuden – kirjoittamisen taidon - unohtumaan. 

Rakkauden kaipuu kätkeytyy myös Andersenin tarinaan. Alkuperäisessä sadussahan merenneito ei saa prinssiään, joka ei ymmärrä merenneidon sanatonta rakkautta.  Satua kirjoittaessaan Andersenin ihastus Edvard Collin meni naimisiin, eikä Andersen 1800-luvulla voinut puhua homoseksuaalisuudestaan. Hän jäi rakkaudenpelissä ulkopuoliseksi, oman prinssinsä menettäen. 

Pientä merenneitoa suositellaan lapsikatsojien suhteen kouluikäisille ja vanhemmille. Jos lapsi on tottunut teatterikävijä, näen sen toimivan varsin hyvin eskari-ikäisellekin. Baletin loppupuolella on kuitenkin jonkin verran pelottavia elementtejä, joten ikäsuosituksella on tartuttu katsojan kykyyn ymmärtää tapahtuvaa. 

 

Mieleenpainuvan esityksen rinnalla vähintään yhtä tärkeäksi teatterivierailuissa nousee yhteinen aika. Se, että ollaan perheenä lähekkäin ja jaetaan sama hetki. Pujotetaan käsi käteen, jos jännittää, supatetaan hipihiljaa korvaan ja nautitaan väliaikatarjoiluista. Intoillaan ennen esitystä odotuksista ja kotiin ajellessa kerrataan nähtyä ja koettua.

Tanssitaan kuusivuotiaan eläytymisellä balettia vielä oman kodin olohuoneessakin ennen unentuloa. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Se on vain lyhyt ajomatka, ei sitä varten hanskoja tai pipoa tarvitse. Virheellinen ajatusmalli, sanovat autoilualan ja liikenteen asiantuntijat. Kun kipakka pakkanen hyydyttää auton ja autoilija jää tien varteen odottamaan apua, on sisällä kylmä hetkessä. Erittäin kylmä.

Hirmupakkaset tulevat — paleltumisvaara — Ilmatieteen laitos antoi pakkasvaroituksen, kirkuvat otsikot kilvan. Sääennusteissa näkyy etelässäkin pudotus alle kahdenkymmenen pakkasasteen, pohjoisen tuntureiden viimasta puhumattakaan. 

Silti työaamu toisensa perään puen ylleni mekon ja vedän saappaat jalkaan ohuiden sukkahousujen päälle. Käsilaukusta löytyvillä hanskoilla pärjään juuri matkan päiväkodin parkkipaikalta sisään päiväkodin eteiseen ja taas työpaikalle. Sisällä jo viluttaa. 

Takapenkkiläiset turvaistuimissaan ovat hoitopäivinä pukeutuneet lämpimästi, mutta päiväkotiystävän synttäreille saatetaan kipaista ohuin neulesormikkain ja ilman toppahousuja. Ovelta ovelle, eikös vain? 

Näillä pakkasilla tulisi varautua toisin. Olla kaukaa viisas, vaikka harvoin on.

Esikoisen vauva-aika asuttiin hieman keskustan ja taajaman ulkopuolella, maalla saariston tuntumassa. Päivittäinen vartin ajomatka metsän ja peltoaukeiden läpi opetti pienen esikoislapsen vanhempana varautumaan säähän kuin säähän, ja matkaan kuin matkaan. 

Autossamme kulki poikkeuksetta kassillinen lämmintä varavaatetta, muita varusteita ja pitkään säilyvää ruokaa niin lapsen kuin aikuisenkin tarpeisiin. Kaupunkiasumisen myötä laukku tuli nakattua autotallin perukoille. Tarpeettomana muka. 

Pakkanen kiristyy. 

Haen autoilun survival kitin autotallin perukoilta. Tarkastan sinne pakatut varusteet: toppatakki ja –housut, lämmin pipo ja paksut rukkaset sekä ne vähemmän kauniit, mutta säähän sopivat kunnon talvikengät. Lapsille lämmin vaatesetti ja samaan kassiin mahtuva villahuopa. Tutut mummola-aikaiset Marie-keksit ja rusinoita, pari pillimehua. 
Taskulampun löydän, mutta pieni lapio puuttuu, sen lisään hankintalistalle. Sujautan kassiin myös tulitikut ja pari tuikkua, sillä niiden lämpöarvosta puhutaan tiukan paikan tullen paljon. 

Teen heijastinliiville tilaa kuljettajan ovitaskuun, josta se on nopea vetää tarvittaessa ylle. Takakontista liiviä on huomattavasti turvattomampaa lähteä pimeässä tai lumisateessa kaivelemaan. 

Todellinen hätä voi tulla muuallakin kuin Lapin asumattomilla korpiseuduilla. Ei tarvitse ajaa kovinkaan montaa kilometriä loitommalle asutuksesta, kun huomaa muiden autoilijoiden olevan jo harvassa. Etenkin iltaisin ja huonolla säällä. 

Talvi yllätti autoilijan. Voisiko joka talvi toistuvasta otsikoinnista tänä talvena oppia? Varalta. 

 

PS. Autoliiton ohjeistuksen mukaan tärkeintä on huolehtia siitä, että auton akussa riittää virtaa. Pelkkää lyhyttä matkaa ajettaessa akku ei ehdi latautua, koska kylmä akku ei ota virtaa vastaan. Riittävästi virtaa saisi ajamalla pari kertaa viikossa noin tunnin lenkin lyhyiden työ- tai asiointimatkojen lisäksi. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu