Kirjoitukset avainsanalla matkailu

Suomen sympaattisin vaaleanpunainen hotelli, mainostetaan Sokos Hotel Vaakunaa Kouvolassa.

Isoa rakennusta, jonka julkisivu on vaaleanpunainen ja jonka vastaanotossa voi kiikata vaaleanpunaisella keinutuolilla. Keinutuoli, jos mikä, tuo leppoisaa tunnelmaa.

”Kaupunkilaisilla meni monta vuotta tottua tähän ulkoasuun”, toteaa hotellin vastaanotossa työskentelevä hymyillen. Ekaluokkalainen hymähtää vierelläni. "Mä ainakin tekisin kaikista hotelleista vaaleanpunaisia, jos voisin", hän kuiskaa pikkusiskolleen, joka nyökyttää ollen samaa mieltä. 

Meidät toi kaupunkiin koko perheen teatteriesitys Kouvolan kaupunginteatterissa. Vaikka matka Kouvolasta Porvooseen on vain tunnin verran, suunta tästä on pääosin pääkaupunkiseudulle. Toisinkin voisi olla, huomasimme. Monin tavoin. 

Noin 84 000 asukkaan Kouvola on lapsiperheelle paljon muutakin kuin kesäinen Tykkimäki tai sateisten päivien puuhapaikka Action Park.

Lähtökohtamme viikonlopulle oli viettää päivä ulkoillen kansallispuistossa tai ihan kaupungin tuntumassa sijaitsevilla luontopoluilla, syödä hyvin, viihtyä ilta teatterissa ja käpertyä illan tullen hotellin valkoisiin lakanoihin. 

 

Kun matalalla roikkuvat pilvet ripsauttelivatkin sadepisaroita useampaan kertaan päivän kuluessa, jätettiin lenkkarit kassiin ja vaihdettiin suunnitelmia lennosta - katsottiin parhaaksi viettää yhteistä päivää herkutellen. Saatiin suositus tutustua paikalliseen kahvilaan, Papulaariin, joka osoittautuikin löydöksi - yksilölliseksi kahvilaksi, jonka vitriinistä voi nauttia toinen toistaan maistuvampia leivonnaisia ja katsella ihmisiä kädessä höyryävä kuppi kahvilan omaa teetä. 

Ennen teatteri-iltaa istahdettiin hotellin yhteydessä olevaan, S-ryhmän omaan ravintolaan, Frans & Rose. Tytöt tekevät usein edelleen tutuista tutuimman tilauksen; muusin joko lohella tai lihapullilla ravintolan menusta riippuen. Opettelevat sitä, miten asiakaspalvelutilanteissa toimitaan. Kysyvät, josko saisivat kokista ja katsovat toiveikkaana meitä vanhempia pöydän toisella puolella. 

Olen todennut monet kerrat meidän kulkiessa, että annan asiakaspalvelulle valtavan ison arvon. 

Väitän, että näinä päivinä yhä harvemmalle riittää kasvottomuus. Kohtaamattomuus. Välinpitämättömyyskin. Maailmassa, jossa tuota kaikkea on paljon – liiankin paljon – ainakin itse haluan tulla elämysten parissa kohdatuksi. Huomatuksi. Olla asiakas, jolla on kaikessa tavallisuudessaan merkitystä silloinkin, kun toinen lapsi tahtoo tyylikkäässä ravintolassa ruoka-annoksensa ilman tomaattia ja toinen ilman kurkkua. 

Odotan, että asiakaspalvelutyötä tekevät tervehtivät, kiittävät ja opastavat. Katsovat näyttöjensä takaa silmiin ja rohkaistuvat tässä perisuomalaisessa melankoliassa jopa hymyilemään. 

Kahden vielä pienen tytön äitinä tekisi mieli sanoa jokaiselle palvelualan toimijalle, että ellette muuta huomaa, huomatkaa edes lapset. Huomatkaa ne vastaanottotiskeihin nojailevat metrinmittaiset, jotka pienestäkin tervehdyksestä hihkuvat vielä hotellihuoneeseen päästyään tyytyväisyyttään huomatuksi tulemisesta. Ne lapset, jotka kärsivällisesti odottavat nälkäisenä ruokaansa ravintolassa, ja ilahtuvat eteen tuodusta piirustuspaperista väriliituineen tai ohi kulkevan tarjoilijan hyvinkin tavallisesta kysymyksestä. He, tämän päivän lapset, huomisen aikuiset, oppivat esimerkistä. Siitä, miten heidät eri palvelutilanteissa kohdataan. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

”Me onnellistamme, jotta asiakkaamme päivä olisi parempi”, allekirjoittaa Sokos Hotellien konsepti- ja kehitysjohtaja Peter Jung Sokos Hotellien onnistuneista asiakaskokemuksista kootun kirjan. Sarjassaan jo neljännen. Kustakin hotellista löytyvän. Kiikkailin vaaleanpunaisessa keinutuolissa Kouvolan Sokos Hotel Vaakunan aulassa ja muutoinkin hyvästä asiakaskokemuksesta ilahtuneena tämä osui maaliin. #Onnellistaminen #sisäinenpalo #asenne #asiakaskokemus #onnistuminen #työstäänylpeä #sokoshotels #sokoshotelkouvola #kouvola #visitkouvola #perheaikaa #yhdessäoloa #kotimaanmatkailu #matkailu #matkablogit #perheblogit #meidänperhelehti #teehetkienkoti @sokoshotels @visitkouvola @s_ryhma

A post shared by Marika (@teehetkienkoti) on

Siksi Sokos Hotel Vaakunan palvelusta Kouvolassa voisi kirjoittaa vaikka oman tarinansa. Hymyistä, silmiin katsomisesta, kuulumisten kyselemisestä, palvelualttiudesta. Siitä, että he kysyivät lapsilta syksyn lehdistä ja huomioivat vilkkuvat lenkkarit. 

Ei mistään teennäisen ylitsevuotavasta, vaan siitä aidosta asiakaspalvelun taidosta. Siitä, mikä täällä tusinatuotannon maailmassa tuntuu toisinaan katoavan. Heiltä se ei onneksi ollut kadoksissa; ei vastaanotossa, eikä ravintolan puolella tai aamupalalla. 

Lasten kanssa matkaillessa huomaan myös katsovani niin majoitus-, ruokailu- kuin yleisiä tilojakin varsin tarkkaavaisesti. Sitä, monetko sormenjäljet löytyvät ravintolan puhtaiksi ajatelluista aterimista, kuinka monta edellisen pienen leikkijän tahmaa hotellin leikkipaikan leluista tai millainen villakoirakasa kurkistaa varavuoteeksi levitetyn vuodesohvan alta. 


Vaaleanpunaista Vaakunaa ei ole rakennettu tämän päivän sisustuksellisin ratkaisuin, vaikka moniin tiloihin on tehty ajan kuluessa modernisoivaa uudistusta. Toisaalta yksikään paikka ei ole rempallaan ja kaikesta on pidetty siisteyden rinnalla hyvää huolta. Siksi majoittumismukavuudesta ja viihtyisyydestä voi kiittää. 

Kyllä. Lapset kinasivat kuten kotonakin, nahistelivat siitä, kumpi näki ensimmäisenä ikkunasta Sokos hotellien punavalkoisen lipun tai kumpi arvasikaan oikein missä kerroksessa meidän hotellihuone on. He eivät selvinneet ilman väittelyä siitäkään, kumpi nukkuisi sängyn oikealla, kumpi vasemmella laidalla. Lapsiperheen arki jatkuu hotellissakin. 

Pitkät vaahtokylvyt, valkoiset (toisten petaamat) lakanat, monipuolinen aamiainen ja kiireetön yhdessäolo toivat kuitenkin hetkiin levollisuutta. Hyvää mieltä. Pysähtyneisyyttä hyvällä tavalla. 

Sitä paitsi onni on hyvinkin pieniä asioita. Kuten Instassakin totesin, illan kävely teatterilta hotelille liikutti jossakin syvällä sydämen sopukoissa. Tytöt katselivat niskat kenossa tähtitaivaan tähtiä ja huokasi onnellisena ”Sirius ja monta muuta tähteä, kaunein ilta koskaan”.  Hän nakersi hotellihuoneessa pikkusiskonsa vieressä iltapalaa ja hihkui tyytyväisyyttään siitä, että sai olla hereillä vielä pimeän aikaan. En raaskinut kertoa, että talven lähestyessä pimeä tulee aina vain aiemmin, eikä se oikeastaan tarkoita hereilläoloa aikuisten aikaan.

 

Tuon illan onnen täydensivät siis tähdet hotellin parkkipaikan yllä ja huoneen ikkunasta katsottuna ennen nukkumattia.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Hyvää yötä! ”Sirius ja monta muuta tähteä, kaunein ilta koskaan”, huokasi ekaluokkalainen tähtitaivasta katsoessaan. Nakersi hotellihuoneessa pikkusiskonsa vieressä iltapalaa ja hihkui tyytyväisyyttään siitä, että sai olla hereillä vielä pimeän aikaan. En raaskinut kertoa, että talven lähestyessä pimeä tulee aina vain aiemmin, eikä se oikeastaan tarkoita hereilläoloa aikuisten aikaan. Tämän illan onnen täydensivät siis tähdet hotellin parkkipaikan yllä ja huoneen ikkunasta katsottuna ennen nukkumattia. Niitä elämän pieniä suuria asioita. #sokoshotelvaakuna #sokoshotels #kouvola #visitkouvola #vaaleanpunaisenhotellintaikaa #perhematkailu #perheaikaa #teatterireissulla #kotimaanmatkailu #matkailukotimaassa #matkailu #autumn #thisisfinland #vauvablogit #perheblogit #meidänperhelehti #teehetkienkoti @sokoshotels @visitkouvola

A post shared by Marika (@teehetkienkoti) on

 "Me onnellistamme, jotta asiakkaamme päivä olisi parempi", oli allekirjoittanut Sokos Hotellien konsepti- ja kehitysjohtaja Peter Jung Sokos Hotellien onnistuneista asiakaskokemuksista kootun kirjan, jota selasin vastaanotossa. Ainakin Kouvolassa onnellistaminen osataan. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tatu ja Patu, nuo Aino Havukaisen ja Sami Toivosen luomat Outolan suosikkihahmot seikkailevat tänä kesänä Pyynikin kesäteatterissa Tampereella. 

Heidän seurassaan tutustutaan suomalaisuuden ytimeen kuten ruisleipään ja saunaan. Tunnustan, etten edelleenkään muista lukuisia lastenkirjoja lukeneenakaan, kumpi Outolan veljeksistä on Tatu ja kumpi Patu. Tunnistamattomuus ei haittaa, sillä veljesten seikkailuja on mukava seurata, riippumatta onko kyse kelta- vai punanutusta. 

Suomalainen mökkikulttuuri itikoineen ja ulkohuusseineen juhannuksena hymyilyttää. Tatusta ja Patusta löytyvät kaikki; historia, romantiikka, politiikka ja suomalaisittain sauna. Monet esityksen oivalluksista ovat tuttuja kirjoista, mutta näyttämöllä ne avautuvat uudella tavalla. Ehkä juuri siksi, että Tatu ja Patu kirmaavat reppuineen edessämme Pyynikin kauniissa rantamaisemassa. 

"Lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas", toistaa 800-päinen yleisö tutustuessaan Tatun ja Patun johdolla Suomen kielen outouksiin. Veljeskaksikon myötä selviää, että suomen kieli on kieli, jossa on eniten vokaaleja. Pyynikin lavalla on onnistuttu säilyttämään Havukaisen ja Toivosen Tatu ja Patu-kirjoihin luotu jatkuva ihmettelevyys ja kummastelevuus. Se, mikä hetkittäin vaikuttaa päättömältäkin, sisältää lähemmin tarkasteluna paljon yleistiedollisia tiedonhippusia. 

Pienimmille katsojille Tatun ja Patun vitsit eivät välttämättä avaudu, eikä heillä ole aikuisten tavoin linkkiä Armi Kuuselaan, Kekkoseen tai edes aikuisten tuulettamaan jääkiekkohuumaiseen Mörköön, mutta kesäteatterielämys ei jää niistä kiinni. Nelivuotiaamme seurasi esitystä herkeämättä, tarttui innostuen lempikirjoistaan tunnistamiin kohtiin ja vaikuttui savukoneesta ja lähes oikeasta moottorisahasta.

Hämmästyn yhä joka kerta, kun näen, miten satuja ja kirjoja rakastava kuopuksemme eläytyy teatterissa ja miten hän vaikuttuu todeksi tulevista satuhahmoista näyttämöllä. Siksi nautin itsekin niin paljon perheille suunnatuista teattereista, vaikka meille aikuisina saattaisi moni muu esitys antaa vieläkin syvempää ulottuvuutta. 

Pyynikin kesäteatteri on yksi Suomen suurimpia kesäteattereita tarjoten elämyksiä liki 800 teatterin ystävälle. Olen itse seurannut Pyynikin tarinaa vasta nämä muutamat vuodet lasten kasvettua seuralaisikään. Tatun ja Patun myötä päästiin vihdoin istahtamaan kuuluisaan, jo 60 vuotta paikallaan olleeseen pyörivään katsomoon. Onneksi katsomo pyörähtikin heti esityksen alussa, sillä muuten huomio olisi saattanut kiinnittyä pyörähdysodotuksessa aivan muuhun kuin hiihdellen matkaansa taittaviin Tatuun ja Patuun.  


Pyynikin kesäteatteri ja Suomen Kiertueteatteri tekivät Tatun ja Patun parissa erinomaista työtä – ja kyllä, Tatu ja Patu olivat tälle kesälle erinomainen valinta laajalle yleisölle sopien. 

Tatu ja Patu kuvien kuvaaja Karri Harju, Pyynikin Kesäteatteri

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ymmärrän hyvin, miksi Tampereen seudulla asuvat puhuvat Pyhäjärvellä, vain 20 minuutin päässä Tampereesta, sijaitsevasta Viikinsaaresta vihreänä kesäkeitaanaan.

Järven ja vehreän luonnon läheisyys, kivat pienet poukamat uimiselle ja kahlaamiselle sopien sekä piknikhuopa saaren keskellä sijaitseville nurmikkoalueille levitettynä. Miten kiva tapa viettää kesäpäivää!

Saarelle pääsee kesäkaudella vaivattomasti ainakin Laukontorilta lähtevillä Hopealinjojen laivoilla.

Asuin Tampereella vuosia sitten, ja tuolloin kesäisen päivän viettämiseen Viikinsaaressa tuli suhtauduttua itsestäänselvyytenä. Tiedättekö sen, että kun jokin on liian lähellä, sen arvoa ei samalla tavalla huomaa.


Viikinsaari on vierailukohteena erinomainen milloin tahansa. Matkailuautoreissumme suunnitelmiin sopi kuitenkin päivä, jolloin Viikinsaaressa oli Lastenfestaripäivä.


”Maltilla ja Valtilla, on hommat hanskassa... Valmiina uusiin seikkailuihin”, lauloi paviljongin täyttävä lapsijoukko Maltin mukana. Valtin sijaan kitaran sointuja soitteli liikennepoliisi Vallu.

Lapset seurasivat myös hyvin tarkasti arkisia oppeja hampaiden pesemisen tärkeydestä aamutoimiin ja liikennesääntöihin. Maltin ja Valtin arvo onkin tarttua asioihin lapsenomaisesti opastaen. 

Maltti ja Valtti ovat ilahduttaneet lapsiperheitä Viikinsaaressa kesän aikana useasti. Tämän rinnalla siellä järjestetään erilaisia tapahtumia läpi kesän, erityisen monet lapsiperheille sopien.

Saarelta löytyy lukuisia mukavia paikkoja piknikille, mutta myös vanhan ajan arvokkuutta huokuva kesäravintola. Viikinsaaren kesäravintola, tunnelmallisesti pitsisen kaunis, onkin seissyt paikallaan jo yli sadan vuoden ajan. Lapset seurasivat ruokaillessaan ikkunasta laitumelle aivan huvilan viereen, laitumelle tuotuja eläimiä.

Tämäkin kesä on ollut elämysten kesä. Arvostan sitä, että perheille suunnitellaan ja toteutetaan moninaisia tapahtumia. Ainakin meillä lapset palaavat muistoissaan usein yhdessä koettuun ja tuovat niistä muiston sieltä, toisen täältä myös leikkeihinsä.

Rento ulkoilupäivä lasten festareineen, kasvomaalauksineen ja pikkuleipien leipomisineen tuo hyvän mielen koko perheelle.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Ettekö te jo tiedä sen paikan jo hyvin?", kysyi tuttavamme tytöiltä, kun he kertoivat haluavansa täällä Porvoossa sijaitsevalle kotieläinpihalle. Sellaiselle, jossa olemme käyneet hyvinkin monta kertaa. Edeltävänä kesänä vierailtiin eläinten kodissa juuri kysyjän perheen kanssa. 

"Kyllä tiedetään ja siksi mennäänkin", kuittasi kuusivuotias topakasti. Hän ei kaivannut siihen hetkeen mitään uutta. Vanhassa oli riittävästi sellaista, jonka hän koki kokemisen ja näkemisen arvoisena. Lähtemisen. 

Porvoon Ilolassa, kaupungista noin vartin ajomatkan päässä sijaitseva Kungsbacka on perinteinen maatila eläimineen ja pihapiirissä asuvine maatilallisineen.

Aaseja, ylämaankarjaa, lampaita ja laamoja. Kanoja ja pupuja. Pienen pieniä tipuja ja joukko erilaisia sikoja. Kilejäkin. Porot aitauksessaan sorkkiaan naksutellen. Tuttu Amadeus-aasi, joka lienee eläinpihalla ainoita, jonka mahdollista puremista tarvitsee varoa. 

Meidän kotikulmilla sijaiten ollaan käyty Kungsbackan kotieläintilalla lukuisat kerrat – kesäisin ja joulun aikaan, jolloin heillä on tunnelmalliset Tallitonttu Piparmintun joulupäivät kärryajeluineen. Näillä helteillä ainoastaan tuttu nuotiopaikka muistutti talvisista päivistä, muutoin taivaalta porottava aurinko piti ajatukset tiiviisti kesässä.

"Jos siitä saa sähköiskun, alkaako sitten näkyä luut?", pohti yksi pienistä eläinystävistä empien, kun kerroin eläinten aitauksia ympäröivistä sähkölangoista. Ei, ei onneksi ala. "Eikö edes sormenpäistä?"

Rentona päivänä pysähdyin kuuntelemaan lasten keskusteluja ajatuksella. Tykkään ylipäätään seurata, mitä he pohtivat, sillä lapset kiinnittävät usein huomiota varsin toisenlaisiin asioihin kuin me aikuiset. 

"Lilli, viisi vuotta", luki lasten seurana ollut esikoisen eskarikaveri sujuvasti lehmäaitauksen opaskyltistä. "Miten viisivuotiaalla lehmällä voi olla vasikka mahassa, kun mun (samanikäisillä) siskoillakaan ei ole mitään mahassa?" hän pohti harkiten. 

Kungsbackan kotieläinpiha, tai sijaintinsa vuoksi Ilolan kotieläinpiha kuten etenkin monet paikalliset kutsuvat, on alueena laaja ja siksi lasten kanssa on vaivatonta kulkea. Myös vaunu- ja ratasikäisten kanssa liikkuminen onnistuu läpi alueen, mikä antaa mahdollisuudet koko perheen vierailulle.

Lapset viihtyvät myös hiekkakasalla hiekkaleikeissä ja puuhastelevat pitkään leikkimökin lähistöstöllä. Samassa paikassa pöytäryhmän lähistöllä voi syödä myös joko tilan kioskista ostettuja tai mukaan otettuja eväitä. Hyvä eväspaikka on pihan keskelle rakennettu nuotiopaikka laavuineenkin. Me hyödynnettiin tällä kertaa molemmat.

Käynnin yhteydessä voi tutustua myös piharakennuksessa sijaitsevaan vanhojen esineiden museoon. Esikoisen eskarissa vietettiin Kalevalan päivän aikaan vanhojen esineiden teemakuukautta kirnuineen, tuohivirsuineen ja tanhuineen. Kaksi eskarikaveria tunnistivat rukin ja vanhan silitysraudan ja kertoivat kilvan, miten lampaan karvasta saadaan villaa. Oppi oli jäänyt elämään.

Samaa toivon näistä heidän lapsuusvuosistaan - että tämä moninainen yhdessä koettu ja tehty jäisi elämään. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu