Kirjoitukset avainsanalla Kulttuuri

Seuraa sydäntäsi ja unelmiasi. Rikkaus ei tee sinua onnelliseksi, vaan rakkaus.

Taaborin kesäteatterin kesän 2019 sanoma Tuhkimo-esityksen myötä on vahva tänäkin vuonna. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Seuraa sydäntäsi ja unelmiasi. Rikkaus ei tee sinua onnelliseksi, vaan rakkaus. Taaborin kesäteatterin Tuhkimo @alinatomnikov ja @marita_taavitsainen tähdittäminä oli vaikuttava. Jättisuuren sydämen omaava pian viisivee seurasi kyyneleet silmissä, ääni väristen ja lopussa ilosta hihkuen. Tottuneena teatterikävijänä ja satujen ystävänä kysyi esityksen päättyessä toiveikkaasti, onhan pian joku uusi teatteri. Oon niin iloinen, että koko perhe on jo useamman vuoden voinut kulkea nää teatterit, baletit ja muut yhdessä. #tuhkimo #taaborinkesäteatteri #kesäteatteri #nurmijärvi #kulttuuri #lastenkulttuuri #kokoperheelle #kaksityytyväistälastajavanhemmat #tämäkesäparaskesä #alinatomnikov #maritataavitsainen #perheblogit #meidänperhelehti #teehetkienkoti @taaborinkesateatteri @meidanperhelehti

A post shared by Marika (@teehetkienkoti) on

Nurmijärvellä sijaitseva kesäteatteri on valinnut tämän kesän ohjelmistoonsa todellisen satuklassikon, kaikille tutun Tuhkimon. Tarinan epäoikeudenmukaisuudesta ja sisarkateudesta.

Säihkyvää Tuhkimoa esittää Alina Tomnikov, joka on tunnettu sekä Putouksesta että lukuisista elokuvista. Hyvänä haltijattarena ja Tiukun menehtyvänä äitinä on laulaja Marita Taavitsainen.

Kuvat: Taaborin kesäteatteri

”Sinun pitää tuoda iloa ja valoa hänen elämään, kun minä olen poissa”, alkaa parin tunnin mittainen esitys Tiukun äidin menehtyessä yllättäen. Tiuku, myöhemmin Tuhkimo, saa isänsä rakastumisen myötä ilkeäksi osoittautuvan äitipuolen ja kaksi sisarpuolta. Tutun tarinan tuntee liki jokainen – sen, miten Tuhkimolle sysätään kaikki kotityöt ja hänet pyritään jättämään sisarpuoltensa varjoon. 

Suurisydämistä ja herttaista tyttöä, joka uskoo esityksen viime minuuteille saakka myös isänsä menehtyneen, käy hetkittäin aidosti sääli. Tomnikov eläytyy rooliinsa uskottavan taitavasti. 

”Ihmisten tulisi olla onnellisia siitä, mitä heillä on”, on ajatus, jolle Tuhkimo perustaa oman elämänsä. Tuhkimo, joka tahtoisi elää yksinkertaista elämää ja olla kaikille hyvä, on vastakohta ahneille, materiaa tavoitteleville, kiittämättömille ja häikäilemättömillekin sisarpuolilleen ja äitipuolelleen. 

Keskiyöllä raukeavan taian ja kadotetun kengän myötä Tuhkimoon sisältyy paljon kiehtovaa salaperäisyyttä. Prinssin rakastuessa Tuhkimoon on kyse vahvoista, vastavuoroisista tunteista. Siitä, että sydän lyö samaan tahtiin ja arvot tuntuvat yhteisiltä. Aitoudesta pintaliidon sijaan. 

Pian viisivuotiaan sydäntä Tuhkimo kosketti vahvasti. Hän seurasi esitystä kyyneleet silmissä, ääni väristen ja hihkui ilosta. Kotimatkalla ja illalla nukkumaan mennessäänkin hän pohti, mitä kuolema tarkoittaa ja kuka huolehtii lapsesta sen jälkeen. Hän tarttui oikeudenmukaisuuteen ja siihen, miten toista tulee kohdella. Hän oli selvästikin kuunnellut ja elänyt mukana. 

"Jos joku saa kauniin uuden puvun, sellainen pitäisi antaa kaikille. Muuten siitä tulee paha mieli, kun ei voi lähteä tanssiaisiin ja rakastua prinssiin." Häntä askarrutti paljon, miksi Tuhkimoa kohdeltiin huonosti ja miten kukaan voi ylipäätään olla toiselle niin ilkeä. "Ois ne voineet itsekin siivota, eikä aina sanoa Tuhkimolle, että siivoa, siivoa." 

Ilkeys tekee teistä rumia. Näe kauneus ympärilläsi ja olet kaunis. Annan anteeksi. Tuhkimo antaa katsojille yksittäisinä esityksiin kietoutuvina lausahduksina paljon ajateltavaa.

Olen todennut useasti, miten iloinen olen siitä, että meidän pian viisi- ja seitsenvuotiaat lapset innostuvat (kesä)teattereista siinä missä me vanhemmatkin. He tarttuvat tarinaan ensiminuuteista alkaen ja seuraavat hievahtamatta pitkätkin esitykset. 

He odottavat väliaikatarjoiluja vähintään yhtä paljon kuin me ja tekevät jo tottuneesti tilaukset korvapuustista ja pillimehusta. Ja kyllä, se tuntuu mukavalta, tosi tosi mukavalta. 

Toistaiseksi meidän (kesä)teatteriesitykset ovat olleet pitkälti lapsille ja perheille suunnattuja, mutta jo haluaisin nähdä, olisiko pääosin aikuisille toteutettu teatteriesitys myös heitä varten. Ensi kesänä, kenties. 

Taaborin kesäteatteri onnistui esitysvalinnassaan ja sen toteutuksessa Taavi Vartian myötä tänäkin vuonna erinomaisesti.

Seuraa sydäntäsi, on ajatus, jonka otan Tuhkimosta ohjenuorakseni. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miten käy, kun Tanelin ja Englannista muuttaneen Alisan täytyy jakaa huone ja oppia toimimaan yhdessä?

Taneli tuntee itsensä niin kovin tavalliseksi, kömpelöksi ja osaamattomaksikin Alisan rinnalla. Kun Taneli tahtoo polskia kellukkeilla tai potkia potkulaudalla, kertoo Alisa osaavansa jo uida ja potkulaudan sijaan hän mieluummin pyöräilee. Sitä paitsi Alisa kantaa nuottitelineen Tanelin rakentaman majan paikalle ja haluaa juoda hienostuneesti teetä kaakaon sijaan. Kuka nyt puuroakaan söisi, jos vaihtoehtona on paahtoleipä marmeladilla. 

Tavallisuuden ja jossakin määrin tunaroinninkin kysymysten äärelle päästään, kun Taneli tutustuu Tunariin. Hän on merenpohjassa asuva vomputtaja, jolla eivät mene asiat aina nappiin. Samasta syystä hän on nyt huuhtoutunut syvältä meren kätköistä rantaan, ihmisten joukkoon. Tunaroituaan. Taneli lupaa auttaa Tunaria saamaan takaisin hukkaamansa taikapillin, jota hän tarvitsee päästäkseen merielämään omiensa joukkoon.  

"Tämänkin minä mokasin, kaikkien aikojen tunari", toruu Tunari itseään toistuvasti. Tanelista, joka on tuntenut itsensä Alisan rinnalla yhtäkkiä mitättömäksi, nouseekin Tunarin rinnalle tukija. 

Taneli ja Tunari taikavoimia etsimässä kertoo oivalluttavalla tavalla epäonnistumisesta, sen pelosta ja siitä, miten siitä voi selvitä. 

"On loputon määrä asioita, joita lapsen pitäisi osata. 
Kun oppii laskemaan sataan, joku kysyy, osaatko laskea miljoonaan."


Tervasaaren amfiteatterin näyttämöllä tulee pohtineeksi, miten paljon lapsilta odotetaan ja mikä oikeastaan riittää. Tähän ottaa onneksi kantaa myös Tunari todetessaan, että riittää, kun tekee parhaansa. Sen enempää ei voi keneltäkään vaatia. Lahjakkuuskin piilee tarinan opetuksen mukaan sadoissa harjoituskerroissa.

Ehdottomiin sääntöihin nojaavan Herra Tikkusen kohtaaminen havahduttaa aikuisten ja lasten maailmojen ajattelutapojen erilaisuuksiin. Se saa väistämättä miettimään omaa vanhemmuuttakin: Miksi se lautanen onkaan syötävä tyhjäksi tai jäätelöä syödään vain kesällä? Saako asfaltilla tehdä kuperkeikkoja? Miksi aikuiset määrittävät sellaistakin, mikä toisinaan voisi olla ainakin yhtä paljon lapsen päätös? 

HIT Helsinki Minin Taneli ja Tunari taikavoimia etsimässä on lasten kesäteatterina tänäkin vuonna oivalluttava. Kolmen näyttelijän voimin toteutetussa esityksessä on yllättävän monta eri hahmoa, joka vaatii näyttelijöiltä taidon nopeisiin vaihtoihin ja mukautumisiin; äidistä vomputtajaan, Alisasta sorsaan. Ilahduttavaa on myös Alisan musikaalisuus viulun kanssa. 

Tervasaari vain muutamien kilometrien päässä Helsingin keskustasta, mutta omassa luonnonrauhassaan meren äärellä, on kesäteatteripaikkana idyllinen. Voi kipaista viereiseen leikkipuistoon ennen esitystä tai sen jälkeen ja kävellä pienen saaren ympäri merta ja siellä kulkevia laivoja katsellen. Kesäteatteri ei ole katettu, mutta onneksi nämä säät näyttävät parantuvan loppukesää kohti. Autoilijan bonus: Ihan lähelle saa myös vaivatta auton parkkiin. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Mitä tapahtuisi, jos paha pääsisi valtaan ja hyvyys katoaisi?" on ajatus, joka kantaa läpi esityksen Haminan teatterin heinäkuisessa kesäteatteripäivässä.  Että voisivatko he, menninkäiset ja röllit, toinen toisiaan pelkäävät ja välttelevät, elää metsässä sovussa. Voisivatko ne olla jopa ystäviä? 

Menninkäiset elävät kotitalonsa tuntumassa hypellen ruutua, leikkien leikkejä ja valmistaen ruokaa, kun riehakkaat röllit valtaavat heidän kotiympäristönsä ja jäävät asuttamaan menninkäisten kylää.

Röllit ovat luonteeltaan ilkeitä, eivätkä saa ystävystyä kilttien olentojen kanssa. Rölli muita hyväsydämisempänä tutustuu kuitenkin huomaamatta Milli Menninkäiseen ja tanssahtelee jopa kevyitä tanssiaskelia hänen kanssaan. Lorvareiden, ärventelijöiden, umpimielisten ja liikalipevien puolueisiin kuuluville rölleille tämä ei tietenkään tule kuuloonkaan. He kun tahtovat luoda epäsopua ja kinaa yhteisen polun sijaan. 

Röllien ja menninkäisten yhteiselo puhututtaa erityisesti hyvän ja pahan tasapainon sekä oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. 

Kukkulalla kulkeva huppuasuinen vaakamestari hätkähdyttää. Hänen puheensa saavat paatuneimmankin katsojan pohtimaan, mikä on hyvän paikka maailmassa ja miksi meidän on tärkeää olla toinen toistemme rinnalla. Samalla puolella. Tasapainoa vaalien, sillä jokaisessa on myös jotakin hyvää. 

Vaakamestari opettaa, ettei pahuus ole yksiselitteistä. Pahuus ei kulje vain pahojen ihmisten mukana, vaan se on näkymätöntä yrittäen löytää välinpitämättömiä. Sellaisia, jotka innostuvat pahoista asioista ymmärtämättä. Menevät ikään kuin huomaamatta mukaan ja ajautuvat väärille poluille. 

Kun koko sydämestään hyvä Milli Menninkäinen toivoo, että Röllimetsästä katoaisi kaikki paha, hän tulee samassa menettäneeksi ystävänsä Röllin. Aina, kun tuhoaa vihollisen, tuhoaa myös jotakin hyvää. Onneksi Vaakamestarin on mahdollista palauttaa Röllimetsä ennalleen. Tasapainoisemman yhteiselon ovat kuitenkin oppineet nyt niin menninkäiset kuin röllitkin. 

Aivan Haminan keskustassa sijaitsevassa teatterissa Rölliin eläytyvät eri sukupolvien näyttelijät. Nuorimmat ilolla esiintyvät pikkumenninkäiset lienevät juuri koulunsa aloittaneita ja heidän rinnallaan loistavat ylpeydellä harmaahapsiset näyttelijät. Harvassa harrastuksessa näkee samaa eri ikäpolvien kohtaamista.  

Esityksen alku on toteutettu erityisen taitavasti ja ainakin itselleni ennen näkemättömällä tavalla. Menninkäiset hyppivät ruutua ja hämmentävät keittoa kotipihallaan jo pitkään ennen varsinaisen esityksen alkua, jolloin tunnelmaan pääsee mukaan ennen varsinaisen tarinan alkamista. 

Erinomaisen esiintymisen tekee myös Rölli, joka ei ole liian röllimäinen höpötyksineen ja naurahteluineen, vaan Rölli juuri sopivalla tavalla. Siten, että esitystä pystyy sujuvasti seuraamaan alkuperäistä Rölliä tuntemattakin. Hän onnistui pitämään Röllimäisen tunnelman yllä olematta kuitenkaan Allu Tuppuraisen kopio. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

”Täytyis olla toiselle kiltti, ihan jokaisen. Muuten tulee kaikille pimeää ja pahaa”, pohtii nelivuotias Haminan kesäteatterin Rölli ja Metsänhenki-esityksen oivalluksia. Olipas erinomainen sunnuntai-illan kesäteatteri historiallisessa Haminassa! Vielä kun tuon kiltteysajattelun vois siirtää myös neljä- ja kuusivuotiaiden takapenkkikinasteluun kotimatkalla #haminanteatteri #kesäteatteri #röllijametsänhenki #kauttalikaistenvarpaitteni #rölli #millimenninkäinen #ollaanystäviä #hamina #visitkotkahamina #yhdessähyvätulee #kesä2019 #theather #lastenkulttuuri #lapsiperhe #matkablogi #perheblogit #meidänperhelehti #teehetkienkoti @haminanteatteri @visitkotkahamina @meidanperhelehti

A post shared by Marika (@teehetkienkoti) on

Tämäkin kesä on meidän perheen kesäteatterikesä. Nautin esityksen rinnalla siitä tunnelmasta, mikä tulee kesäteatterikatsomoihin kiivetessä, omaa paikkaa hakiessa ja väliaikatarjoilua mutustaessa. Talkootyön merkitykseen tulee kiinnittäneeksi huomiota toisella tavalla; siihen, miten lipunmyyjät tervehtivät tulijan huomioiden tai makkaranpaistajat tuntevat ylpeyttä grillinsä takana. Näinä koleina kesäpäivinä arvonsa on ollut myös heillä, jotka ojentavat istuinalusia ja tarjoavat kevyitä fleecepeittoja.

Kesäteatterit muistuttavat siitä, miten paljon työtä tehdään näkyvän esiintymisen taustalla – jokainen omalla tärkeällä panoksella. 


Niin röllien kuin menninkäistenkin roolivaatteet nahka- ja huopatossuineen ja yksityiskohtaisine pellavavaatteineen saivat huokaamaan ihastuksesta. Vilkkuvat hännät, pömppömahat ja takkutukat luovat aitoa rölli- ja menninkäiskylän tunnelmaa. 

Haminan teatterille on annettava taitavasta ja näkyvästä markkinoinnista 10+. He ovat läpi kevään ja kesän paitsi nostaneet kiinnostavalla tavalla ja laadukkain valokuvin tulevaa esitystä sen eri näkökulmista, myös esitelleet koko työryhmän taustavoimia myöten. He ovat osanneet hyödyntää sosiaalisen median voiman innostamalla. 

Kun tehdään, tehdään kunnolla. Se vaikuttaakin olevan niin esiintymisessä kuin moninaisessa taustatyössäkin Haminan teatterin lähtökohta. Rölli ja Metsänhenki Haminan teatterissa oli yksi parhaista koko perheen kesäteatteriesityksistä tähän saakka. 

Kuvat: Haminan teatteri

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pelle Hermannin tuttu tunnusmusiikki palautti hetkessä vuosikymmenten taakse. Lapsuudenkotini sohvan sijaan nökötin kuitenkin Taivallahden Kesäteatterin puisilla penkeillä Helsingin keskustan tuntumassa, Hietalahden rannan kupeessa. Tänä kesänä siellä esitetään perheitä vuosikymmenten ajan ilahduttanutta, ja osin pelottanuttakin Pelle Hermannia.

Tarinaan on punottu kaikkia koskettavia näkökulmia yksinäisyydestä, toisen ihmisen kaipuusta ja ystävien tarjoamasta tuesta. 

"Olen rakastanut kaunista neiti Sylviaa ainakin kymmenen vuotta. Joka perjantai yrittänyt kosia", pohtii Hermanni kosimispäivän aamuna hermostuneena ja silminnähden rakastuneena. Kosimisyritykset ennustajaneiti Sylvian suhteen menevät pieleen kerta toisensa jälkeen, vaikka on ilmiselvää, että myös Sylvia on Hermannista varsin kiinnostunut. 

Pelle Hermannin tarinaan kietoutuu ajatus rohkeudesta (ja sen puutteesta) sekä periksi antamattomuudesta. Kun Hermannin suunnittelema viikoittainen kosimishetki ei onnistu, hän kääntää katseen jo sinnikkäästi eteenpäin. Samalla tarina kuitenkin muistuttaa, että ainaisen haaveilun sijaan olisi uskallettava heittäytyä katsomaan, mitä elämällä on tarjottavanaan. Jos rakastaa, olisi tunteille annettava rohkeasti myös tilaa epävarmuuden voittaen. Näin tekee voimanainen Ursula, joka kertoo rakkaudestaan Hermanniin, vaikka tuleekin torjutuksi. 

"Kaikki eivät voi olla yhtä kauniita kuin sinä, mutta kaikkia tarvitaan", oli yksi monista esityksen lomaan oivaltavasti ripotelluista tärkeistä ajatuksista, joihin tarttuivat myös pienemmät katsojat.

Jokainen meistä pelkää jotakin, vaikka Hermannin tavoin sillä lailla sopivasti. Sen ajatuksen esityksestä poimivat seuranani olleet pian viisi- ja seitsemänvuotiaat. Tuhansien kilojen painoja kevyesti nostellut voimanainen Ursula nimittäin kertoi pelkäävänsä hämähäkkejä, matosia ja käärmeitä. 

Tietyntyyppisen hieman raskaankin melankolian olin Pelle Hermannin luonteesta unohtanut – tai en aikoinaan osannut sitä lapsen silmin nähdä. Miten monta kertaa hän pelkääkään epäonnistuvansa (”noilla höpinöillä minä en pääse ikinä naimisiin”) tai epäilee asioiden menevän vinksalleen. 

Värikkäässä asuntovaunussa asuvan Pelle Hermannin naapureina ovat totutusti Taikuri Max ja ennustajaneiti Sylvia. Lasten huomio kiinnittyy jekkuilevaan Kalle-apinaan ja kaltereiden takaa kurkistelevaan jättimäiseen Jeremias Norsuun, joka ei Hermannin oletusten mukaan juokaan appelsiinimehua. Televisiosta tutulle Äitiliinille ei oltu luotu roolia, mutta voimanainen Ursula ja eläintenkesyttäjä Carlos tekevät omat osuutensa tarinan etenemisessä.


Koko perheelle suunnatussa esityksessä huomioidaan katsomossa enemmistönä istuneet lapset läpi esityksen. Lavasteet ovat pelkistyksestään huolimatta värikkäitä ja esiintyjät tulevat useita kertoja lähelle katsomoa, joka saa tunnelman etenkin pikkukatsojissa sähköistymään. 

Pelle Hermannia esittäneessä Nestori Välitalossa oli hämmästyttävän paljon Veijo Pasasta. Monet eleet jättimäisillä kengillä lompsimisesta henkseleiden paukutteluun ovat tuttuja ja odotetusti kuullaan myös Pelle Hermannin legendaarisin toteamus "voi änkeröinen."

Miten muuten vuodet kuluvatkaan. Pelle Hermannia näytelleen Veijo Pasasen äkillisestä kuolemasta on jo 30 vuotta. Se, että Hermanni änkeröisineen ja äitiliineineen nähtiin televisiossa kymmenen vuoden ajan noin 80 jakson ja lukuisten uusintojen myötä, on vaikuttanut siihen, että katsomoon istuessa tuli yhä tuttuus. Ei ihme, että Hermanni on aikoinaan valittu Ylen kyselyssä Pikku Kakkosen suosituimmaksi hahmoksi, jopa Ransun ja Röllin päihittäen. 

Kun Pelle Hermanni ojentaa rakastetulle Sylvialle juuri ne kauneimmat mansikanväriset aamutossut kokoa 36, näyttäytyy tuon punanenäisen, henkseleitä paukuttelevan pellen lämpö tavalla, jonka etäisesti muistin. 

 

Tämäkin kesä on kesäteattereiden kesä. Perheen yhteisen tekemisen ja rennon olemisen kesä. #tämäkesäparaskesä. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu